Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on 2-vuotias ja ystäväni ei ymmärrä, että elämäni ei ole samanlaista kuin ennen.
01.11.2009 |
En välttämättä haluaisi olla porukassa, vaan kaipaan aikuisen ihmisen eli ystäväni keskusteluseuraa. Toivoisin myös, että hän haluaisi osallistua enemmän elämääni, eikä yhdessäolo olisi aina "sitä samaa kivaa kuin ennenkin", ennen kuin sain lapsen.
En voi elää teeskennellen, että juuri mikään ei ole muuttunut, koska tuo pieni lapsi on mullistanut maailmani, hyvällä tavalla. Toivoisin voivani jakaa sen asian hyvän ystäväni kanssa, kuten hänkin jakaa omat asiansa minun kanssani.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko todella että 2-vuotiaan äiti ei voi tehdä muuta kuin istua himassa?
Tarkoitatko todella että 2-vuotiaan äiti ei voi tehdä muuta kuin istua himassa?
Tarkoitatko todella että 2-vuotiaan äiti ei voi tehdä muuta kuin istua himassa?
hän on suuri ihme, haluan olla hänen luona 24/7. RAKASTAN HÄNTÄ KOKO SYDÄMESTÄNI. Kahden keskistä juoruamista ja höpöttelyä kaipaan lapsen hoidon lomassa, mutta biletystä en
Logiikkaasi on tosi vaikea seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että äiti ei enää tapaisi entisiä kavereitaan.
Minunkin maailmani muuttui, kun sain lapsen ja toisenkin. Siitä huolimatta haluan edelleen tavata ystäviäni. Käymme ulkona lounastamassa, illallisilla, tapaamme toistemme kodeissa ym. (biletyksestä emme ole pitäneet enää pitkään aikaan). Lapset ovat silloin isänsä hyvässä hoidossa.
eikä edes omakohtainen, koska minulla on kaksi isompaa lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan täysipainoisesti tavata muitakin ihmisiä kuin lapseni. Hänellä on tosikiva, hellä isä, joka hoitaa lastaan hyvin. Ystävät ovat minulle rakkaita, on kiva käydä syömässä, teatterissa, elokuvissa, konsertissa, kahvilla. Olen kiitollinen että olen saanut niin paljon tärkeitä ihmisiä elämääni. Haluan myös harrastaa omalla ajallani minulle tärkeitä juttuja. Ylipäätään en ole riippuvainen mistään yhdestä asiasta, vaan haluan, että elämä on kokonaisuus, jossa ei suljeta pois mahdollisuuksia.
kun elämässä pitää olla kaikki, eikä mistään voi luopua. Taapero tarvitse äitiään, mutta äiti omaa aikaa. Hyvä, että on tosikiva isä sentäs.
haluan täysipainoisesti tavata muitakin ihmisiä kuin lapseni. Hänellä on tosikiva, hellä isä, joka hoitaa lastaan hyvin. Ystävät ovat minulle rakkaita, on kiva käydä syömässä, teatterissa, elokuvissa, konsertissa, kahvilla. Olen kiitollinen että olen saanut niin paljon tärkeitä ihmisiä elämääni. Haluan myös harrastaa omalla ajallani minulle tärkeitä juttuja. Ylipäätään en ole riippuvainen mistään yhdestä asiasta, vaan haluan, että elämä on kokonaisuus, jossa ei suljeta pois mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mistään voi luopua
mistä pitäisi luopua? Ja minkä vuoksi?
Pitäisikö alkaa määrittelemään jotain, jota ei ole selkeästi rajattu? Sehän riippuu ihan jokaisen ihmisen henk.koht. elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan jo pelottavaakin, jos edes tunniksi ei äiti voi irtautua esim. ystävien kanssa kahvittelemaan.
Kuka haluaa olla pelkästään taaperon äiti - eikä mitään muuta.
Ymmärrän tuollaisen ajattelun sellaista taustaa vasten, jos jonkun oma äiti on ollut täysin kaltoinkohteleva, poissaoleva - esim. alkoholisti - ja myöhemmin yritetään paikata tätä ahdistusta roikkumalla omassa lapsessa ja äitiydessä kiinni.
Taapero tarvitse äitiään, mutta äiti omaa aikaa.
on lapsessaan roikkuvalla äidillä edessä kova paikka. Ja ystävätkin ovat kadonneet 20 v. aiemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai jokainen äiti haluaa tehdä muutakin kuin olla 24/7 lapsensa lähettyvillä, mutta jos pitää olla elämässä pitkä lista kaikkea ja harrastuksia on entiseen malliin, tulee mieleen, että äiti on hieman itsekäs.
pieni lapsi tarvitsee läsnä oloa
Isä on vain jokin siittäjähahmo, joka voi poistua takavasemmalle?
mutta jos pitää olla elämässä pitkä lista kaikkea ja harrastuksia on entiseen malliin, tulee mieleen, että äiti on hieman itsekäs
tuolla että toivoisit että hän osallistuisi enenmmän elämääsi kuin ennen?
on lapsessaan roikkuvalla äidillä edessä kova paikka. Ja ystävätkin ovat kadonneet 20 v. aiemmin...
että kaikki eivät halua esim. käydä viihteellä usein, eivät istua muutenkaan myöhään yöhön kahvittelemassa ym. Lapsesi on vielä tosi pieni, ja saat ihan rauhassa vähentää omia menojasi tuossa vaiheessa.
Annetaan jokaiselle lupa olla omanlaisensa, ei ole ainut oikea tapa olla äiti ja ihminen viettää yhtä vilkasta seuraelämää kuin ennen lasta. Sen puoleen todella harva viettää lapsen ekojen vuosien aikana.
Ymmärrän ap:ta täysin, ja uskon, että löydät myös kaltaisiasi ystäviä, jos entiset eivät halua ymmärtää sinua. Minut taas käytännössä dumpattiin tietystä porukasta siksi, etten ollut valmis tuntikausien eroon (tarkoittaen n.4 tunnista ylöspäin) vauvaikäisestäni, kun tämä oli kovasti äidissä kiinni ja varsinkin iltaisin myös tississä. Kutsuja enää lyhyisiinkään tapaamisiin ei tullut, kun en halunnut lähteä pidemmille reissuille. Tilalle olen saanut ystäviä muista, samanhenkisistä pienten lasten äideistä, enkä mielestäni ole menettänyt kovinkaan paljoa.
tuolla että toivoisit että hän osallistuisi enenmmän elämääsi kuin ennen?
ja ymmärtäisi miten sidottu olen lapsenhoitoon.
Miksi muuten kuvittelet että sen toisen ketjun aloittajalla ei olisi lapsia? Yksisilmäistä.