Lue keskustelun säännöt.
Lapset hokevat jatkuvasti, etten rakasta heitä :(
01.11.2009 |
Väsyttää. Pienehköstä mielipahasta alkanut murjotus muuttuu pian sellaiseksi, että "äiti ei enää rakasta mua eikä tykkää musta". Kun lohdutan toista, alkaa toinen huutaa ihan samaa.
Olemme aina yhdessä, teemme paljon porukalla eikä minulla ole lasten lisäksi "ketään". Koetan tarjota lapsille niin hyvän elämän kuin ikinä mahdollista. Tietysti väsymys näkyy välillä siten, että tiuskin ja huudan, mutta enimmän aikaa elämäni on mielestäni ihan kivaa ja levollista. Lapset saavat kaikkialla kiitosta hyvästä käytöksestä, tasapainoisuudesta ja avoimuudesta.
Sanokaa, että tää on nyt jokin vaihe vain, että lapset "vedättävät" mua tuollaisella. Vai onko meillä joku ongelma, jota en itse tajua? Lapset eskari ja ekaluokkalainen, minä siis yh.
Kommentit (8)
Kerromme puolin ja toisin, miten paljon rakastamme toisiamme. Siksi tämä tuntuu niin väsyttävälle...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat taitavia vedättämään ja käyttävät kyllä sellaisia seikkoja, joiden huomaa vaikuttavan vanhempaan.
Seuraavan kerran vastaat tyynesti " voi kun ikävää, minä silti rakastan teitä yli kaiken". Ja jatkat sitä mitä olitkin tekemässä.
Meillä samanlaista laulua pitää kolmevuotias poika. Häntä huomioidaan valtavasti, pidetään kovasti sylissä, halaillaan ja jutellaan. Säännöt eivät ole ainakaan liian ankarat eikä hänelle edes ole tapana huutaa. Poika vaan reagoi kaikenlaiseen kurinpitoon ilmoittamalla haluavansa lähteä mummon luo ja sanomalla ettei äiti rakasta, ole hänen ystävänsä jne.
Tuskin sinussa ap on mitään vikaa, lapset vaan ovat löytäneet heikon kohtasi ja käyttävät sitä hyväkseen. Vihjeenä vaan, että kannattaisi sinunkin ottaa välillä vapaata lapsistasi. Pinna ei palaisi niin helposti ja lapset osaisivat arvostaa sinua enemmän.
sen takia yöuneni menettäisin mutta mietin vaan sitä, että voiko se kieliä jostakin... Siksi aloituksessa kysyin, että voiko meillä olla ongelma, jota en ole huomannut.
Uskon vakaasti, että lapset tuntevat olevansa rakastettuja, mutta silti oudoksuttaa tämä viime aikainen meno.
ap
Meillä samanlaista laulua pitää kolmevuotias poika. Häntä huomioidaan valtavasti, pidetään kovasti sylissä, halaillaan ja jutellaan. Säännöt eivät ole ainakaan liian ankarat eikä hänelle edes ole tapana huutaa. Poika vaan reagoi kaikenlaiseen kurinpitoon ilmoittamalla haluavansa lähteä mummon luo ja sanomalla ettei äiti rakasta, ole hänen ystävänsä jne.
Tuskin sinussa ap on mitään vikaa, lapset vaan ovat löytäneet heikon kohtasi ja käyttävät sitä hyväkseen. Vihjeenä vaan, että kannattaisi sinunkin ottaa välillä vapaata lapsistasi. Pinna ei palaisi niin helposti ja lapset osaisivat arvostaa sinua enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOka tekee tuota samaa.
Siis jos vaikka 2v. pikkuveljen kanssa touhuan jotain tai kehun jostain tms. tulee tuo kometti -Äiti ei rakasta minua yhtään. Vastaan aina että kyllä rakastan ihan yhtä paljon kuin veljeäkin.
Ja ,että kyllä veljeäkin saa kehua jos tekee jotain hyvin,niinhän kehun siskoakin.
Saattaa esim. sanoa maailman surkeimmalla äänellä, että "äiti ei ikinä ota mua syliin" (vaikka olisi juuri istunut sylissä puoli tuntia) tai että "äiti ei rakasta minua yhtään"... Välillä sanoo myös kun on jostain hermostunut tai loukkaantunut, että "minä en yhtään rakasta sua äiti". Olen nämä kommentit ohittanut täysin rauhallisesti ja sanon joka kerta vain, että äiti rakastaa sinua toooosi paljon.
Ja meidän 4 vuotias vasta osaakin. Jos vähäänkään isän kanssa halitaan, niin tyttö heittäytyy suurinpiirtein lattialle ja itkee sydäntäsärkevästi, että "te ette rakasta mua enää yhtään" tai "kukaan ei enää rakasta MUA". Ja ihan samallalailla näihin tunteenpurkauksiin suhtaudun kuin pikkusiskonsakin suhteen eli rauhallisesti vain totean, että äiti rakastaa sinua todella paljon.
Kyllä noi lapset, jo pienetkin, aika taitavasti osaavat vedellä oikeista naruista. Ja varmasti monesti testaavat myös vanhemman reaktioita moisiin kommentteihin. Meillä kyllä lapset vähintään päivittäin myös sanovat meille ja toisilleen tykkäävänsä ja rakastavansa ja niin toki myös me lapsille, mutta osaavat ne kyllä myös tuon toisen puolen...
Sivuuta tuollainen vain sanomalla, että "tuo ei ole totta" äläkä ole tippaakaan kiinnostunut. Pidä kiinni itse asiasta eli jos murjotus lähtee jostain rajasta tai muusta asiasta mistä haluat pitää kiinni, pysy siinä äläkä lähde todistelemaan rakkauttasi lapsille. Ilmaise heille rakkautta sanallisesti usein mutta ei noissa tilanteissa.