Lue keskustelun säännöt.
Mitkä tunteet koet vaikeimmiksi
Kommentit (3)
ja miten jaksan olla läsnä aina kun olen yksinhuoltaja. Lapsi on kerran viikossa noin 24h isällään. Joskun tunnen vain itseni pelokkaksi enkä tiedä millanen edes hyvä äiti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuen siitä, että kaiken muun vastoinkäymisen olen jo kokenut ja kestänyt. Se on asia, jota en kestäisi vaan lähtisin perässä. Olen pahoillani jos loukkaan ajatuksillani lapsensa menettänyttä, sitä en tarkoita, mutta nämä ovat minun ajatuksiani minun taustaani vasten.
En siis pelkää satuttavani lapsia, mutta kun suutun, en pysyt lopettamaan huutamista. Karjun pää punaisena, vaikka asia menee perille vähemmälläkin. Heti kun saan lopetettua huutamisen, tajuan kuinka tyhmää se oli. Ja pyydän kyllä lapsilta anteeksi.
En ole koskaan lyönyt, tukistanut tms. lapsiani, enkä edes pelkää tekeväni sellaista, mutta karjun aivan hulluna muutaman minuutin.