Ensitapaaminen koiran kasvattajan kanssa.

lisääkin saa mieluusti kirjoittaa.



Ap

Menette perheen kanssa ihan sellaisina kun olette, ei tarvitse esittää mitään. Parhaimman kuvan antaa kun on oma itsensä.



Kysymyksiin kannattaa varautua. Miksi haluatte koiran? Miten olette varautuneet koiran tuloon? Jos lapsia, miten olette valmistaneet lapset pienen pennun tuloon? Millaisen koiran haluatte ja mitä sen kanssa aiotte harrastaa? Kiinnostaako näyttelyt vai haluatteko kotikoiran? Oletteko huomioineet kaikki koirasta aiheutuvat kustannukset?



Ja kysymyksiä riittäisi enemmänkin..

Toki kannattaa olla myös kysymyksiä valmiina. Osoittaa aito kiinnostuksensa ja halunsa lemmikistä huolehtimiseen.



Koko perheen tulee haluta koiraa ja koiralle tulee olla aidosti aikaa (ei voi olla yksin kotona 8-16 päivittäin). Koiralle tulee antaa vähintään peruskoulutus.



Ruokinta-asioista kannattaa kysellä ja ko. rodun ominaisuuksista esim. taipumuksesta tiettyihin sairauksiin.



Mitää kukkaa ei lie syytä viedä mutta koirille (emälle) esim. joku puruluu.

TE olette asiakkaita. Toki on ok, että kasvattaja haluaa varmistua siitä, että olette täyspäisiä ja sitoudutte hoitamaan jne. Mutta ei ole teidän asia mielistellä vai tehdä hyvää vaikutusta.



Itse asiassa kaikin puolin on fiksuinta, että annatte itsestänne realistisen kuvan. Nuo käytännön kysymykset on kasvattajan kannalta varmistus siitä, että olette oikesti miettineet arkea koiran kanssa.

Olkaa ja menkää ihan omina itsenänne, Miettikää valmiiksi miten hoidatte pennun kanssa pissatukset, nukkumiset, kun olette pois kotoa ja kuinka kauan. Ei kannata ainakaan valehdella vaan kertoa miten on.

Meille on tuotu kukkia, paketti keksiä, kahvia, itse tehtyjä leivonnaisia, koirille jotain tms.

En todellakaan oota mitään tuotavaksi. Toivon tapaavani sen tyyppisen ihmisen kun mille puhelimessa vaikutti.

En ees pyydä kaikkia käymään koska jokainen ei vaikuta potentiaaliselle koiranpitäjälle.



Vastaile rehellisesti kysymyksiin. Älä koita varautua niihin millään muotoo etukäteen, äkkiä saa sen kuvan että olet niitä miettinyt ja siitä jää fiilis ettet välttämättä ole rehellinen.



Hyvin se menee, usko pois.

kasvattajat haluavat tavata ostajaehdokkaat ja tehdä tupatarkastuksen ennenkuin tekevät myyntipäätöksen.



En tarkoittanut kukkien tmv. viemisellä, että yrittäisin mielistellä tai lahjoa kasvattajaa. Olemme menossa vieraisille tuntemattoman ihmisen kotiin ja ajattelin olisiko kohteliasta viedä jotakin mukana.



Meillä ei ole ennestään kokemusta vastaavasta tilanteesta, joten ajattelin kysyä, miten muut ovat toimineet!



ap

Näyttelyistä tulee puhe aivan varmasti.



Sanotte että olette kiinnostuneet asiasta ja hyvinkin voisitte koiraa näyttelyissä käyttää.

Se on sitten aivan toinen juttu, teettekö niin.



Näin me teimme kun koiruutta hankittiin:)

mutta ei kannata keksiä valmiita vastauksia. Lähinnä itseä varten kannattaa miettiä, jotta oikeasti tarkastelee omia valmiuksia koiraa varten. Rehellisyys ja aitous kannattaa. Ei tarvitse olla täydellinen ja kaikkea ei tarvitse tietää. Kasvattaja kyllä neuvoo ja tukee. Kannattaa rohkeasti kysyä, jos on epäselviä asioita, se osoittaa vain kiinnostusta ja vastuuntuntoa. Ja vaikket saisikaan pentua juuri siltä kasvattajalta, niin voit kuitenkin oppia paljon!

kannattaa myös miettiä vähän yllättäviäkin kysymyksiä: kasvattaja saattaa esim. kysyä, että kummalle koira jää, jos eroatte. Jos osaatte vastata siihenkin asiallisesti edes jotain suuntaa antavaa, niin kasvattaja huomaa, että olette tosiaan miettineet asiaa tarkkaan.



Tai sitten voi olla, ettei kysy tuommoista, mutta esim. kun minä ja avopuoliso oltiin ottamassa ekaa koiraa, niin kasvattaja kysyi, että kummalle koira tulee. Sanoi, että ei suostu laittamaan kauppakirjaan molempien nimeä, koska ei halua erotilanteessa toimia minään erotuomarina, että kummalle koira menee. No, jos olette jo vanhempia tai esim. lapsiperhe, niin ei tuollaista välttämättä kysytä. Me oltiin silloin noin kaksvitosia, nyt jo kolmekymppisiä. Sitä koiraa oltiinkin enemmän miehelle hommaamassa, joten se on virallisesti hänen. Toinen koiramme onkin jo sitten yhteinen.



Muistakaahan, että koiran otto on kahden kauppa. Hyvän vaikutuksen teette, jos myös itse osaatte kysellä kaikenlaista! Miettikää kysymyksiä jo etukäteen. Ja ihan oikeasti, vaikka kasvattaja teille suostuisi myymään koiran, niin kannattaahan teidänkin miettiä, haluatteko itse juuri kyseiseltä kasvattajalta koiran ostaa. Pyytäkää esim. saada nähdä emä ja kyselkää sen luonteenpiirteistä. Koiranne geeneistä puolet on emältä, mutta sen lisäksi koiranpentujen luonteisiin ja käyttäytymiseen tulee hyvin paljon vaikuttamaan se, millaisen mallin emä ensimmäisinä viikkoina tarjoaa.



Teidän kannattaa olla rehellisiä ja kysellä tyhmiäkin, jos ette oikeasti jotain tiedä. Jos olette tietävinänne kaiken ja vaikutatte mielisteleviltä ja kyseessä on esim. teidän eka koiranne, saattaa kasvattaja jo ihmetellä moista.



Me ollaan menty kasvattajalle ihan vaan kahvittelemaan ja tutustumaan kasvattajaan ja tämän koiriin. (Meillä siis koirat eri kasvattajilta.) Ollaan mietitty etukäteen muutamia kysymyksiä (ja tottakai myös niitä vastauksia meihin kohdistettuihin kysymyksiin), ekalla kerralla enemmän liittyen rotuun, kun se oli uusi, ja tokalla kerralla (kyseessä taas samanrotuinen) osasi jo kysellä enemmän esim. emästä ja isästä.



Voi myös kertoa, aikooko harrastaa koiran kanssa jotain ja kuinka paljon näistä harrastuksista itse tietää. Me alettiin harrastaa toisen koiran myötä ja kasvattaja innostui tosi paljon, kun sanottiin, että ollaan tässä "lajissa" aloittelijoita ja olisi kiva, jos hän itse harrastajana osaisi vähän avittaa alkuun. Tähän kasvattajaan meillä onkin nyt tosi lämmin suhde ja ollaan yhteydessä miltei viikottain.



Lapsiperheiden kannattaa toki miettiä myös lapsiin + koiriin liittyviä kysymyksiä, kasvattajaa varmasti kiinnostaa se, että pennun annetaan nukkua rauhassa ja sitä ei vedellä hännästä jne. ja että koira ei tule yksin lapsen vastuulle.



Tsemppiä, hyvin se menee!

Tottakai kasvattaja haluaa että koira saa hyvän kodin.



Mun täytyy kyllä sanoa että osa kasvattajista on ihme höyrypäitä. Mun mielestä toi esim. että kasvattaja tulee teille kotiin on jo vähän liikaa.

Itse törmäsin myös todella outoihin kasvattajiin kun etsittiin meille pentua. Eräs jopa "määräsi" missä koira saa kulkea ja missä ei. Sanoi että "tätä koirarotua ei sitten viedä minnekään hiekkapoluille"



No joo, en halunnut häneltä pentua. Lopulta pentu saatiin ja kasvattajakin oli mukava. Kyseli paljon, mutta ei mennyt ihan överiksi. Edelleen ollaan tekemisissä sen verran että laitan välillä hänelle kuvia ja kuulumisia sähköpostin kautta. Meillä se ei ole käynyt koskaan.

että kannattaa miettiä mitä lupaa. aina ei voi lupauksiaan pitää mutta luulis kenellä tahansa olevan aikaa viedä koira näyttelyyn jos siihen omistajalla halua on. Käy äkkiä niin että huono kello kuuluu pitkälle. Mun äiti on kasvattanut kauan sellasta rotua joka ei ihan harvinainen oo muttei yleinenkään. Kyllä kasvattajat juttelee keskenään ja jos lupailee katteettomia niin sana kulkee nopeesti. Voi helposti käydä niin ettei toista kertaa tartte edes kohtuullisen sukusta pentua kysellä.