Koiranpentu ja 2,5-v. poika eivät oikein tule toimeen :(

ap tässä. Juu, meillä toisilla on elämääkin, eikä aikaa täällä roikkua. Siis tämä tuolla yhdelle ihmettelijälle.



Ja iso kiitos asiallisesti vastanneille! Paljon apua oli. Kyseessä siis pieni seurakoira, joten mihinkään radikaaliin en ala.



Mutta tuo eristäminen on hyvä idea. Ja suihkupullo toimi!!!! Koira juoksi lapsen perässä hampaat kiinni housunlahkeissa, suihkautin suihkupullolla ja sanoin napakasti ei. Toimi!

pientä seurakoirarotuista koiraa ei tartte kouluttaa. Huoh, mistä helvetistä näitä sikiää? Jos kyse olisi jostain isosta rodusta, niin sille tehtäisiin jotain, mutta pienelle ei..

Tuo on juuri pahinta mitä voit tehdä; "Kyseessä siis pieni seurakoira, joten mihinkään radikaaliin en ala."

Ihmisillä on joku ihmeellinen luulo, että pieniä koiria ei tarvitsisi kouluttaa. Ja se luulo johtuu siitä, että pienet koirat harvoin ovat todella vaarallisia kun esim. purevat tms. Mutta älä hyvä ihminen toteuta tuota sanomaasi, sitä pientä seurakoiraa täytyy aivan yhtä tiukasti kouluttaa kuin isompaakin koiraa.



Eristämistä en kannata missään nimessä! Jos koira jatkuvasti viedään pois tilanteesta, jossa se saattaa tehdä pahaa, se oppii, että tilanteessa saa tehdä pahaa. Se pitää 'pakottaa' (ts. kouluttaa) tottelemaan siinä itse tilanteessa, eikä viedä vain pois tilanteesta. Koiralle pitää kouluttaa ja kouluttaa ja kouluttaa ja kouluttamisen jälkeenkin vielä kouluttaa mitä se saa tehdä ja mitä ei. Sinä omistajana ja laumanjohtajana määräät mitä koira saa tehdä. Näin tapahtuu luontaisestikin koiralaumassa. Jos ei tottele, todellakin pitää alistaa, jos ei muu auta (esim. laumanjohtajat eleet, äänet jne.). Alistamisella tarkoitan juuri tuota kellistystä. Mutta epäilen, ettei pentukoiraa vielä tarvitse kellistellä, jos sen alusta asti kouluttaa.

eli olit kommentoinut viestiäni (olinkohan numero 14) kun sanoin ettei mitään koiran heittämistä, selätystä tai alistamista. Minulla on myös kokemusta koirista, tällä hetkellä kaksi isoa koiraa ja ihan "pehmeillä" menetelmillä olen ne kasvattanut ja todellakin ovat laumamme alimpia jäseniä ja tietävät sen.



Sinä kuulut näköjään tuohon nyt jo (onneksi) vanhanaikaiseen koulukuntaan jonka mielestä etenkin isot koirat täytyy "hakata" tottelevaiseksi.. Perehdypä paremmin johtajuuteen niin huomaat ettet tarvitse edes ison koiran kanssa selätyksiä tai väkivaltaa.. ja tosiaan lisään vielä että pennulle pahin rangaistus on joutua eroon laumastaan, sitä suosittelen vaikka kyseessä olisi miten iso koirarotu tahansa..

eristäminen nimenomaan toimii, koska koira oppii sen että se joutuu välittömästi eroon laumastaan kun käyttäytyy ei- toivotulla tavalla.

..eikä sitä todellakaan enää tällä vuosituhannella olla suositeltu yhtään kenellekään. Se, että ihminen väkivaltaisesti nappaa koiraa niskasta kiinni, on täydellisen eri asia, kuin se, että koira alistuu omistajan luontaisen johtajuuden edessä. Miettikään nyt itsekin vähän - oisko eri asia pyytää anteeksi ihan itse, kuin että isukki nappais jämäkän otteen leukaluusta, liikuttai sitä ja puristais kurkusta sen verran, että sieltä pääsee jotain pihinää. Yhtä hämmentävää ja luottamuksen rikkovaa on käydä käsiksi koiraankin, tilanteessa jossa se ei tajua tekevänsä mitään väärin. Suomessa on paljon huippuluikan tokokoiria ym, eikä yhtäkään niistä huipputottelevaisista koirista ole saatu oppimaan heittelemällä niitä napakasti ympäri tannerta.



Eihän ongelma tässä alkuperäisellä ole se, miten koiraa rankaisisi, vaan koiralla ja lapsella on kommunikointiongelma (joka muuten syntyy kaikkein nopeiten ja tehokkaimmin siitä, että koiraa rankaistaan tarpeetooman ankarasti ja ennakoimattomasti. Koiranpentu ei uhmaa vielä tosissaan yhtään ketään, on vaan vallaton ja sen kapasiteetti muistaa asioita ja hillitä itseään on vielä hyvin pieni)



Pieni lapsi ei kykene, mitenkään, lukemaan koiraa eikä asettumaan koiran asemaan, jossei häntä siihen järjestelmällisesti opasteta. Ja pieni pentu pystyy vielä vähemmän asettumaan ihmisen asemaan. Eipä ihme, jos tossa kodissa on turhautunut tunnelma.



Ap, minkälaisia harjoituksia olette ottaneet, jotta lapsi oppii lukemaan koiran viestejä, ja ohjaamaan sitä (esimerkiksi tuossa puremistilanteessa eristäminen on tehokasta, jos koira käy ylikierroksilla. Satunnaiseen, laiskaan käsien näykkäilyyn tehoaa nopeiten koiran huomion vieminen muualla, esimerkiksi purutikkuun, joita on hyvä olla taskut täynnä. Olettehan ottaneet näitä harjoituksia?



Ja toisinpäin; pennunkin on hyvä oppia rakentavia, rauhoittumiseen tähtääviä harjoituksia lapsen kanssa. Tällaisia on esimerkiksi etsintäleikit, joissa lapsi menee piiloon ja koira etsii hänet. Koirasta kuluu energiaa, lapsesta on jännittävä odottaa piilossa ja löytämisen ilo ja siihen liittyvä yleinen hässäkkä on kaikista alle metrin mittaisita mahdottoman mukavaa.



Kyllä se siitä alkaa sujumaan, ajan kanssa, kunhan ensin saatte koiran ja lapsen välille palautettua perusluottamuksen ja autatte niitä ymmärtämään toisiaan.

2,5-vuotias on ihan liian pieni "koiran kaveriksi".

Höpö höpö! Ei pidä paikkaansa. Joskus voikin olla noin, mutta se tarkoittaa mielestäni enemmän sitä, että lasta ei ole opetettu olemaan eläinten kanssa.

Meidän esikoinen oli viisi kuukautta kun koiran pentu (bokseri, eli melkoisen vilkas koira) tuli perheeseen. Alusta asti ne menivät yhdessä lattialla ja koira oppi parista kerrasta ettei näykitä. Meillä käytetään koirilla sanallista kieltoa ja joskus äärimmäisen harvoin on otettu niskasta, mutta silloinkin satuttamatta koiraa.

Vastoin joidenkin "koirankouluttajien" luuloja koiraa ei tarvitse joka kerta alistaa (selättää) kun se tekee jotain väärin, jatkuvalla alistamisella (tai varsinkin satuttamisella/paiskomisella) pilaa koiran luonteen, jostain koirasta tulee luimisteleva ja jollain saattaa sitten jossain vaiheessa napsahtaa ja varsinkin ison koiran ollessa kyseessä voi kaltoin kohdellun koiran puolustus tehdä aika rumaa jälkeä.

Toinen koira tuli meille kun kuopuksemme oli 1v4kk ja esikoinen 2v8kk. Tämä oli hieman kovapäisempi tapaus ja kovempi näykkimään. Näykkiminen saatiin kuitenkin pois noin kuukaudessa. Siihenkin riitti pelkän "Ei" sanan riittävä hokeminen.

Pienen lapsen ja koiran opetuksessa täytyy muistaa, että molempien pitää kohdella toista hyvin, ei pelkästään koiran. Kaikissa nahina tilanteissa koira komennetaan ensin ja lapsi sen jälkeen koska lapsi muistaa asian kauemmin.

Meillä molemmat lapset (3v8kk ja 2v4kk) ja kaksi koiraa tulevat nykyään täysin juttuun keskenään. Lapset vievät luut/lelut koirien suusta ja juoksevat karkuun tai heittävät ja koira hakee sitten. Kaikilla on hauskaa.

Koiramme ovat oppineet tuomaan leluja lapsiemme eteen jotta lapset innostuisivat niitä "kiusaamaan" leluilla. Keskenään koiramme saattavat puolitosissaan rähistä luista, mutta lapsemme saavat täysin rauhassa ottaa herkut/luut koiran suusta. Kaikki on kiinni vain (oikeudenmukaisesta) koirien kasvatuksesta.

nähnyt kun emokoira ottaa pentuansa niskasta kiinni ja heittää sen lattiaan?



En minä ainakaan, ja tuskin teistä kukaan. Emo saataa ottaa ihan pienen pennun niskasta kiinni, kantaakseen sen toiseen paikkaan, mutta kyllä se emo kurittaa poikastansa malla äänellään ja pienillä näkkäyksillä

että koiran kuin koiran voi opettaa pelkällä ei-sanalla, ovat melkoisia haihattelijoita. Tuskin yksikään näistä on koiran kasvattaja. Tai jos on, niin toivottavasti kukaan ei niitä koiria osta.



Kukaan ei ole puhunut jatkuvasta koiran alistamisesta. Alussa kun sen tekee, niin yleensä riittää 2-3 kertaa ja näykkiminen loppuu siihen. Sen jälkeen siihen ei ole tarvetta.



Koira kun ei kaipaa mitään kaveria, vaan johtajan tai sitten se ottaa johtajuuden. Täällä on juuri niitä tulevien ongelmakoirien omistajia neuvomassa, että koirille pitää olla "kiva ja puheella pitää selvitä". Ei se niin toimi.



Meillä heitettiin se pentu 2 kertaa niskasta lattialle ja sen jälkeen ei ongelmia eikä järsimistä ole ollut. Täysin tasapainoinen ja lempeä koira. Tuntee olonsa turvalliseksi, koska johtajuus on merkitty.



Kotipuudelien omistajien ei kannattaisi kauhean rehvakkaasti täällä neuvojaan kertoa.

..jonka satavarmasti pilaa jos siihen käy käsiksi.

Ne jotka täällä viisastelevat että koiran kuin koiran voi opettaa pelkällä ei-sanalla, ovat melkoisia haihattelijoita.

Suuri osa koirista tosiaankin on opetettavissa puheella ja elkeillä. Joskus voi olla paikallaan niskasta ottaminen, mutta tällöinkään ei tarvitse satuttaa.

Ostappa itsellesi jokin laumanvartija, vaikka kaukaasianpaimenkoira ja heittele sitä pitkin pihaa. Voit olla varma, että jonain päivänä se käy päällesi.

Kukaan ei ole puhunut jatkuvasta koiran alistamisesta. Alussa kun sen tekee, niin yleensä riittää 2-3 kertaa ja näykkiminen loppuu siihen. Sen jälkeen siihen ei ole tarvetta.

Useimmiten ihmiset jotka pitävät koiran alistamista pakollisena juttuna toteuttavat sitä jokaisessa tilanteessa kun koira tekee jotain väärää.

Ei ole automaattista, että jokainen koira tarvitsee alistaa ainakin pari kertaa alussa. Jotkut koirat voi joutua selättämään, mutta sen tietää siitä, että se isottelee omistajalle.

Meidän kumpaakaan koiraa ei ole joutunut selättämään. koiramme ovat 1v ja 3v. Kumpikaan ei ole koskaan uhitellut minulle tai miehelleni.

Koira kun ei kaipaa mitään kaveria, vaan johtajan tai sitten se ottaa johtajuuden. Täällä on juuri niitä tulevien ongelmakoirien omistajia neuvomassa, että koirille pitää olla "kiva ja puheella pitää selvitä". Ei se niin toimi.

Tässä olet oikeassa, koira tarvitsee johtajan tai se ottaa itse johtajan paikan. Johtajan tulee kuitenkin olla oikeudenmukainen, eikä satuttaa ja alistaa "pahnan pohjimmaista" jatkuvasti tai koirasta tulee joko arka tai sitten se jossain vaiheessa se hyökkää huonon johtajan kimppuun.

Meillä heitettiin se pentu 2 kertaa niskasta lattialle ja sen jälkeen ei ongelmia eikä järsimistä ole ollut. Täysin tasapainoinen ja lempeä koira. Tuntee olonsa turvalliseksi, koska johtajuus on merkitty.

Niin kuten sanoin aikaisemmin, joskus voi tosiaan joutua antamaan fyysisen rangaistuksen jos muu ei auta. On hyvä jos teillä on tajuttu, ettei sitä koiraa tarvitse kokoajan retuuttaa tai paiskoa, mutta en kyllä ensimmäisenä neuvoisi osaamatonta koiran kouluttajaa heittelelemään koiraansa niskasta lattiaan. Antaa "hieman" väärän kuvan hyvästä koiran koulutuksesta

Kotipuudelien omistajien ei kannattaisi kauhean rehvakkaasti täällä neuvojaan kertoa.

Ilmeisesti tarkoitat tällä pienien seurakoirien omistajia? Meillä ainakin tuo isompi koira on bokseri joten tuskin lasketaan "kotipuudeliksi" vaikka mielestäni olikin lempeä koulutettava.

Meidän bokseri urosta ei ole joutunut kertaakaan selättämään, eikä se ole kertaakaan hakenut johtajuutta vaikka en ole sitä lattiaan heittänyt. Taitaa olla joku luonnon oikku. ;)

Kotipuudelien omistajien ei kannattaisi kauhean rehvakkaasti täällä neuvojaan kertoa.

Tähän lisään vielä sen, että kyllä pienet seurakoiratkin pitää kouluttaa siinä missä suuretkin koirat.

-Edellinen kirjoittaja-

pojan pois tönimästä ja koiran pois puremasta.Kuri kuntoon kotona!Loppuu kierre siihen!

otan molemmat pois tilanteesta, mutta 5 minuutin päästä uudelleen.



Harmittaa vaan, että poika ei tykkääkään koiranpennusta. Luulin, että heistä tulisi "hyvät kaverit" ja leikkisivät yhdessä.



ap

Aivan pienikin koira (ja itse asiassa mitä nuorempi, sen helpommin) oppii kun sitä koulutetaan.



Jos koira järsii (ketä tahansa), niin niskasta kiinni ja heitä pois. Samalla tiukka EI.



Meillä oli vastaava tilanne, koiranpentu tuli ja lapset 1v ja 5v. Kasvattaja, joka toi koiran meille, opetti välittömästi sen tärkeimmän, eli me määräämme mitä koira saa tehdä.



Ja jos annat sen hyppiä nenille tai purra pentuna, niin sitä vaikeampi sitä on vanhempana kitkeä pois.



Niskasta kiinni ja napakka heitto lattiaan. Ei se siitä hajoa. Ja ihmisten järsiminen loppuu tuolla tavalla aika nopeasti.



Älä anna moisen kierteen jatkua.

napakka heitto lattiaan

leikkii,ei niitä paiskoa saa prkl!

Taidat olla provo...

Jos koiran on ottanut, niin siitä huolehditaan. Myös sitä lasta pitää kouluttaa ja opettaa sille miten eläinten kanssa ollaan.

on ainakin meillä käytännössä ollut siten, että otetaan pennun niskanahasta kunnon ote, kellistetään pentu kyljelleen/selälleen maahan ja sanotaan samalla napakasti ei. Se on sitä pennun alistamista, jotta oppii paikkansa lauman alimpana eikä kuvittele olevansa ihminen muiden joukossa.



Ja lapselle ohjeeksi, että töniä ei saa. Jos koira edelleen jatkaa tätä pureskelua, niin lapselle ohjeeksi, että lähtee pois tai huutaa aikuista apuun.



Ja kaikki eivät ole koiraihmisiä;( meidän viidestä lapsesta kaksi on ja kolme ovat sitten koirien kanssa aivan onnettomia. Eivät osaa toimia oikein, antavat vääriä viestejä eivätkä ymmärrä koiran viestejä. Ja näistä kolmesta kaksi on yli 10v, joten iästä ei kyllä enää ole kysymys