Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että harmittelen myöhemmin "työäitinä" oloa
30.10.2009 |
Monesti kuulee sanottava, että myöhemmin voi harmittaa, jos ei vietä "riittävästi" aikaa lasten kanssa, kun he ovat pieniä. Eiköhän kukaan tule ajatelleeksi, että jotakuta voi harmittaa, jos elämässä ei ole tullut tehtyä mitään muuta? Itse olen työssäkäyvä äiti enkä osaa kuvitella, että katuisin myöhemmin tämän hetken valintojani. Perheellemme tämä ratkaisu on todella sopiva.
Kommentit (65)
Makaatte kotona vuosikausia työttömyyskorvauksella ja mietitte, mitä haluatte tehdä? Vai...... Minulle on ollut tärkeää, että hommaan ammatin ja maksan itse elantoni. Mutta ainahan näitä haahuilijoita on, jotka vielä 30 vuotiana miettii, mikä haluaisin olla isona. Kyllä yhteiskunta maksaa.
Mikset opiskellut ennen lapsia? Simppeli tutkinto. Nyt sitten panit lapsesi maksamaan omasta saamattomuudestasi.
On hienoa että tiedätte jo nuorena mitä haluatte. Pääsette heti opiskelemaan, tulette heti raskaaksi, pystytte jäämään kotiäidiksi ja vielä tykkäätte siitä. Toivottavasti elämänne menee jatkoakin suunnitelmienne mukaan täydellisesti.
Koske en heti päässyt haluamaani kouluun, valitsin 2. vaihtoehdon ja tein sitä työtä monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ilmaissut itseäni hyvin, tuttavapiirissä on niitä, jotka jatkavat virallisen eläkeiän jälkeen töissä, koska eläke jää muuten niin onnettoman pieneksi. Esimerkiksi oma äitini.
Mutta kotivuosia tulee n.8. Uskon että töihin paluu sujuu ihan hyvin. Mulle on ollu tärkeää hoitaa lapset kotona ja kun olen tehnyt lapset putkeen niin varmaan on työnantajallekin helpompi kun että olisin tullut joka välissä aina hetkeksi kääntymään töihin. Jos oisin jättänyt pitkät ikäerot lapsille niin sitten taas tulis ikää turhan paljon.
täällä taas av mammat haukkuu toisiaan toisten valinnoista...eiköhän jokainen tiedä mikä itselleen ja perheelleen on parasta.. tästä asiasta ei koskaan päästä yksimielisyyteen eli elkää nyt enää jaksako jauhaa tästä samasta aiheesta!
Alue: Aihe vapaa
Siksi onkin hyvä ihan muituttaa itseään, että mihin ne päätökset aikanaan perustui.
Minä en viihtynyt kotona hoitovapaalla, mutta koska lapsen hoitopäivä lyhyt (6h), en koskaan ole kokenut, että en saisi viettää tarpeeksi aikaa lapseni kanssa. Joten en nyt vaan oikeasti usko, että kadun sitä, että en jättäytynyt työelämästä sivuun.
Jos kuitenkin alan vanhempana horista, että miksi en ollutkaan vuosikymmentä kotona, se ei johdu mistään he*in perspektiivistä, vaan siitä, että olen unohtanut elämäntilanteeni ja sen ajan realiteetit.