Lue keskustelun säännöt.
Ero ja raskaana
30.10.2009 |
Olen 21. viikolla raskaana ja nyt mies haluaa erota. Rakastan häntä, kukaan ei koskaan ole tuntunut yhtä hyvältä kuin hän, millään tavalla. Ikää mulla on 29 v. ja miehellä 33 v. Miehellä on ennestään lapsia ja ero on melko tuore, joten ikävä hänellä on välillä todella kova, varsinkin lapsiaan. Hän yrittää vielä pitää kaiken sisällään eikä esim. juuri puhu lapsistaan.
Meillä on asiat edenneet todella nopeasti, minun ei pitänyt olla mahdollista tulla raskaaksi, mutta näin kävi. Päätin pitää lapsen ja tämä päätös oli yksin minun ja olin silloin alussa henkisesti varautunut asumaan yksin ja hoitamaan kaiken yksin. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, että päätös oli oikea ja on sen jälkeen halunnut minut luokseen asumaan ja kertonut haluavansa perheen kanssani. RAKASTAN häntä, sitä on vaikea edes sanoin kuvata miltä se tuntuu ja kuinka paljon. Tähän ikään asti ei ole ollut mitään vastaavaa. Rakastuin miltei ensisilmäyksellä vaikken uskonut edes moisen olevan mahdollista.
Syy eroon ei ole tunteet, mieskin sanoo rakastavansa minua (uskon häntä), vaan seksi. Meillä ei seksi suju ja se on liian iso asia miehelle. Itse arastelen häntä kuin teinityttö, koska hän tuntuu niin kokeneelta ja "liian hyvältä". Mies uskoo ettei tämä asia muutu, että tässä on kyse vaan siitä, että joidenkin kanssa ei suju, mutta joidenkin kanssa se on automaattisesti mahtavaa.
Elämä tuntuu tällä hetkellä merkityksettömältä, toivon jopa että olisin tehnyt abortin. Jokainen vauvan liike muistuttaa minua miehestä ja siitä perheestä joka meistä piti tulla. En voi olla korostamatta sitä, miten hyvä meillä muuten oli olla yhdessä, se oli jotain "once in a lifetime".
En käsitä miten jaksan eteenpäin ja miten pystyn rakentamaan elämäni uudestaan ilman häntä. En jaksa tai halua olla vahva. En jaksa ajatella lasta, jolla on maailman paras isä, mutta joka ei halua olla mieheni. Oksennan, vuodan verta, supistelee. Pitäisi jaksaa opiskella ja mennä töihin ruokakauppaan asiakkaita palvelemaan. En pysty syömään, nukkunut en ole yhtään. Tärisen horkassa kun mieli ja olo on niin paha. En olisi ikinä uskonut, että tässä käy näin, tämä tuli todella yllättäen. Järki sanoo, että lapsen isään pitäisi pitää yhteyttä ja yrittää olla kaveri, mutta tunteet sanoo, että tekisi mieli kuolla.
Kuulostaa siltä kuin olisin riippuvainen miehestä, mutta sitä en ole vaan rakastan häntä. Olen ollut todella ylpeä siitä, että minulla on hänen kaltainen mies ja nyt minulla ei ole enää ketään paitsi äitini.
Olo tuntuu niin haavoittuneelta että ... En pysty hillitsemään itseäni mutten pysty tekemään mitään.
Juuri aloin nauttimaan raskaudestani, johon oli todella vaikea sopeuta, olisin halunnut käpertyä itseeni ja kuulostella kaikkea ja jakaa kaiken miehen kanssa. Luotin siihen, että minusta kerrankin huolehditaan ja saan rauhassa odottaa tulevaisuutta.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Kohta on lähtö rakenneultraan.
Kommentit (11)
Alkaa itkettää kun joku jaksaa lukea ja vielä kommentoida tuota viestiä.
On se seksi ollut kuulemma takkuamista jo ennen raskauttakin. Tai emme nyt kauhean pitkää aikaa tunteneet edes ennen raskautta.
Kauheaa vaivata äitiä tällä, hän on jo vanha ja tänään kaiken lisäksi hän täyttää pyöreitä. Hän vaan on enää ainut pysyvä asia elämässäni. Mietin tässä, että kehtaanko pyytää sairaslomaa, enhän oikeastaan ole sairas (paitsi supistelua ja pientä vuotoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksennan, vuodan verta, supistelee.
Hanki itsellesi keskusteluapua joko äidistäsi, jostain ystävästäsi tai sitten jostain kriisipuhelimesta.
Tuossa sairaslomassa ei oikeastaan mikään muu arveluta kuin se, että pomoni on hyvä ystäväni. Nolottaa.
Verta on tullut semmoinen pikkuhousunsuojallinen ja sekin vanhaa, ruskeaa vertaa. Supistellut minua on enemmän tai vähemmän koko ajan. Oksettaa, koska on niin paha mieli. Pelottaa niin että olen paniikissa ja tärisen.
sinun pitää mennä jos kerran supistelee ja vuodat verta.... Et kuulosta työkuntoiselta. Varmasti tulet rakastamaan lasta kun se aikanaan syntyy, mutta anna sille mahdollisuus syntyä täysaikaisena ja terveenä! Joten pidä huolta itsestäsi!
Lisäksi ota yhteyttä neuvolaan, sinulla on mahdollisuus saada keskusteluapua sitä kautta. Itse olen tätä mahdollisuutta käyttänyt ja se oli vieläpä maksutonta. Suosittelen lämpimästi. Sinä ole lapsesi ohella elämäsi tärkein ihminen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi ei sun tartte selittää edes hänelle mitään, toimitat vain lääkärintodistuksen!
Tämä tuntuu niin uskomattomalta, en voi uskoa todeksi tätä mitä on tapahtunut. Miten, miksi, ei!!! Meidän piti olla yhdessä naiivisti aina, se tuntui ja tuntuu edelleen niin hyvältä ja oikealta! Tällaiselta ei ole tuntunut milloinkaan ennen. Ja pahinta kaikessa, mies on samaa mieltä. Aivan kuin heittäisi lottovoiton hukkaan. Tai siis pahempaa, koko hyvän elämän hukkaan.
En ymmärrä miten selviän päivät ja yöt ilman häntä, kuulematta mitään hänestä ja vain arvelemalla missä hän menee. Taidan sittenkin olla jollakin tavalla riippuvainen. Hän on tuntunut niin turvalliselta ja olen luottanut häneen ja hän on saanut oloni niin hyväksi. Ja kaikki tuo nyt lähtee pois elämästäni. Tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ihan turta ja välillä niin paniikissa ettei ymmärrä mitään mistään. Ja koko ajan vauvan liikkeet vaan muistuttavat siitä itsestään. Milloinkahan tässä sekoaa kokonaan? Olisipa joku pilleri että ei tuntisi mitään.
Voit sielläkin kertoa tilanteestasi ja tuntemuksistasi. Kuulostaa siltä, ettet yksin selviä tällä hetkellä, etkä valitettavasti tältä palstalta voi tarvitsemaasi apua saada.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan holtittomasti. Terveysasema aukeaa vasta yhdeksältä. Herätin äsken miehen, hän nukahti joskus neljän-viiden välillä. Tulee todella paha olo kun haluasin takertua tässä paniikissa häneen vaikkei siitä ole mitään hyötyä. Ajattelen ja märehdin koko ajan, en voi kestää ajatusta, että hänen kainalossaan on joskus joku toinen ja tuntee olonsa yhtä turvalliseksi ja hyväksi. Minä siinä haluaisin olla!!
Seksin takia ei minusta kannattaisi erota, etenkään raskausaikana.
Voimia sinulle!