Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kypsä: miten tästä eteenpäin?
29.10.2009 |
16 yhteisen vuoden jälkeen mitta on täynnä miehen kotityölaiskuutta. MIKÄÄN rutiinijuttu ei tapahdu vapaaehtoisesti ja jos minä vedän herneet nenään, niin sitten herra raivoaa ja ilmoittaa ettei hän minua miellyttääkseen tee mitään. Meillä on isohko okt ja remonttia on tehty pitkin vuosia; se on miehen harrastus ja suunnittelee itse aina seuraavaa rempattavaa kohdetta. Tekee hyvää jälkeä mutta käyttää siihen sitten aikaakin.
Lapset on nyt 6 ja 8-vuotiaat; eli ei enää ihan pieniä mutta vielä pieniä osallistumaan kotihommiin. Ja miksi olen käärmeissäni? No siksi että minä
a) Hoidan kaikki juoksevat asiat, suurimman osan laskuista, varaan neuvolat, parturit ja muistan kumminkaimansynttärit, hoidan harrastukset ja vanhempainyhdistykset
b) Hoidan kaikki ostokset huone- tai työkaluja lukuunottamatta
c) Hoidan koko pyykkihuollon täysin yksin
d) Hoidan kaiken ruoanlaiton ja keittiön
e) Hoidan yleisen siisteyden ja järjestyksen. Pitkän tappelun jälkeen meillä käy siivooja 2 krt/kk kun kumpikaan ei enää jaksanut tapella viikkosiivomisesta lauantaisin
f) hoidan roskat, kompostin, kierrätyksen, viherkasvien hoidon ja kesällä puutarhakukat, marjapensaat
Mies hoitaa
a) vie pienemmän lapsen hoitoon aamuisin
b) "vahtii" lapsia kun käyn jumpassa
c) antaa lapsille iltapalaa jos olen jumpassa ( mutta ei korjaa jälkiä ruokapöydästä tai tyhjennä astianpesukonetta)
d) lukee iltasatuja ja on oikeasti hyvä isä; minä taas olen 98% kiukkuinen koko ajan kun aina on kiire ja tekemättömät työt kaatuu niskaan.
e) jos ei tiedä mihin joku tavara/paperi kuuluu; kantaa sen minun työpöydälleni
Olenko kohtuuton vaatiessani mieheltä enemmän panostusta niihin tappavan tylsiin kotirutiineihin? Kun mies ei tosiaankaan aio niiden kanssa aktivoitua enkä minä jaksa nykyistä työnjakoa, niin ero taitaa olla ainoa vaihtoehto. Olen niellyt kiukkua nyt niin pitkään että alan olla täysin myrkyttynyt.... :(
En vaan tiedä alanko kaikessa hiljaisuudessa etsiä vuokrakämppää jostain tästä läheltä ja sitten ilmoitan yhtenä päivänä että se on nyt tässä, nyt riitti. Vai yritänkö keskustella?? Jos yritän niin miten ihmeessä asiassa pääsisi eteenpäin kun mies on sitä mieltä ettei hän aio eikä halua tässä asiassa muuttua?
Kumpikin on esimiesasemassa työelämässä; minulla aavistuksen verran parempi palkka mutta myös rutkasti enemmän töitä. ( ja sekin väsyttää ja kiristää pinnaa kun töissäkin on aina kiire ja päivää on pakko jatkaa illalla kotona)
Kommentit (17)
pätevä syy erota ja on olemassa miehiä jotka ei ryyppää, ole väkivaltaisia, mutta tykkäävät hoitaa lapsia ja silti osallistuvat kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsia vahtis kun käyt jumpassa, ja iltasatuja lukisi? Kannattaako lasten maailma romuttaa jonkun jonninjoutavan kotityöstressin takia? JÄtä hommat tekemättä, ei niitä kukkia ole pakko siellä pihalla kasvattaa eikä tavaroita kierrättää. Ja sun lapset on jo kyllä niin isoja, että pystyvät tekemään jo vaikka mitä, esim. astianpesukoneen tyhjennys käy ainakin meidän 6- ja 8-vuotiailta aivan leikiten, samoin omien pyykkien viikkaus ja kaappiin vieminen. Eikä niitä kumminkaimansynttäreitä oikeasti ole pakko muistaa, jollei halua. Keskustele miehesi kanssa rauhallisesti asiasta, älä nalkuta äläkä ole vihainen. SAnomasi menee paremmin perille.
kokkaa sille miehelle.. Käykää aina välillä lasten kanssa ulkona iltaruualla ja mies pärjätköön miten pärjää, näin me tehdään. Ja opettele olemaan stressaamatta, kellään lapsiperheellä ei ole koti kuin sisutuslehdestä! Ite oon oppinu pitkin hampain jättään petin petaamatta ja keittiökin voi pari päivää olla sekasin, sit siivoon ku jaksan vaikka itse olen siivousfiikki ja siivoan mielestäni kävellessäni kämpässä koko ajan siinä ohessa. Mutta joo kyllä tuon ikästen lasten jo pitäisi jotain pientä omaa tehdä. Mutta ei meilläkään juurikaan siivoa mutta tekee tosi paljon muuta, ei koskaan makaa sohvalla mistä olen kiitollinen.. Eikä juo tai käy baareissa. Harrastaa ja tekee töitä.
Ja lapsia vahtis kun käyt jumpassa, ja iltasatuja lukisi? Kannattaako lasten maailma romuttaa jonkun jonninjoutavan kotityöstressin takia?
Mies; ottaisin mielihyvin viikonloppuäidin roolin
JÄtä hommat tekemättä, ei niitä kukkia ole pakko siellä pihalla kasvattaa eikä tavaroita kierrättää. Ja sun lapset on jo kyllä niin isoja, että pystyvät tekemään jo vaikka mitä, esim. astianpesukoneen tyhjennys käy ainakin meidän 6- ja 8-vuotiailta aivan leikiten, samoin omien pyykkien viikkaus ja kaappiin vieminen.
Ei onnistu meillä kun astiakaapit on korkealla, kaappiin laittavat omat vaatteensa
Keskustele miehesi kanssa rauhallisesti asiasta, älä nalkuta äläkä ole vihainen. SAnomasi menee paremmin perille.
Ei mene perille, ei ole mennyt 15 vuoteen. Tässä on väännetty vähintään viimeiset 10 vuotta. Alussa mies lupasi tsempata, nykyään alkaa raivota ja kääntää asian vain ja ainoastaan minun ongelmakseni.
kysy itseltäsi haluatko sinä todella hajottaa perheesi niin mitättömästä syystä kuin kotityöt - kun lapset jonakin päivänä kysyvät, miksi isi ja äiti erosivat, voitko sinä todella rehellisesti todeta, että "no koska isi ei jaksanut tyhjentää astianpesukonetta" ja väittää, että se oli hyvä syy.
tuo edellinen oli tosi hyvä pointti, mut mielestäni juuri noin päin, sinähän tässä olet harkitsemassa eroa. luuletko että lapset haluaisivat sitä? etkö ole heille vähän vastuussa siitä että olet valinnut heille tuon miehen isäksi ja sitten kun mies ei sulle kelpaakaan, niin voikin erota?
itselläni tilanne paljon pahempi. teen kaiken kotona enkä edes käy töissä, eli sotkua tulee enemmän, tiskiä enemmän, enkä koskaan käy missään ilman lapsia, koska mies ei jaksa hoitaa heitä ollenkaan yksin. meillä on kolme pientä lasta ja mies on muuttunut kymmenessä vuodessa aivan toiseksi ihmiseksi. välillä kuvioissa on ollut alkoholi, välillä masennus, välillä on muuten vain tunteeton kus*pää. en silti pidä oikeutenani erota vain koska joudun itse hoitamaan lapseni ja kotityöt, en katsoisi sitä reiluksi lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omille lapsilleni? Eli että on naisten ja miesten töitä, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea, jos ei huvita.
Vaikka emme asuisi yhdessä, niin enhän minä lasten isää ole minnekään viemässä tai estämässä että isä ja lapset saisivat edelleen asua yhdessä tai tavata.
Minusta parisuhde ei voi toimia kunnolla, jos toinen kokee olevansa yksin vastuussa yhteisestä kodista. En voisi kuvtellakaan jaksavani katsoa miestä, joka ei osallistu arjen pyörittämiseen. Koskaan ei ole edes tarvinnut tapella kotitöistä, työnjako on muodostunut mieltymysten mukaan: Minä hoidan kaikki kauppa-asiat (ruoat, vaatteet jne.) ,ruoanlaiton, sosiaalisten kontaktien ylläpidon (lahjat, joulukortit jne.) sekä pölyjenpyyhinnän. Mies pyykit, imuroinnin, roskat ja auton. Keittön siivoukset ja muu järjestely tehdään yhdessä. Silti jos toinen ei joskus jaksa hoitaa omaa osuuttaan, ei toinen ole siitä heti nalkuttamassa.
Kyllä tasa-arvoisuus arjen pyörittämisessä on molemminpuolisen kunnioituksen ja kumppanuuden tärkeä elemennti, ellei jopa tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo siivoojan käyminen kahden viikon välein auttaa hitusen, mutta ei vielä tee kodinhoidosta helppoa. Jos kerran olette molemmat vaativissa töissä, niin kyllä teillä on varaa maksaa siivoojasta joka viikko, jolloin koti pysyy jo järjestyksessä lähes ilman teidän osallisuuttanne. Joka toinen kerta siivooja pesee lattiat, joka toinen viikko vain imuroi ja järjestelee tavaroita, siivoaa keittiön, laittaa pyykkejä tai tekee erikoissiivoja kuten ikkunoita pesee keittiön kaappeja.
Ja vielä enemmän iloa siitä siivoojasta on, kun käytätte sitä kodinhoitajana. Eli jos se siivouksen lisäksi laittaa teille kerran viikossa ison satsin ruokaa ja siivoaa samalla keittiön, niin se helpottaa sun keittiöhommia kovasti. Tai se voi laittaa ruokaa ja katsoa samalla lapsia, jolloin pääset jumpan lisäksi myös lenkille.
Eli älkää riidelkö asiasta, jonka voi hoitaa rahalla. Eihän se kotitalouspalvelujen käyttö poista sitä ärsytystä, että mies ei edelleenkään osallistu, mutta ainakin sinä pääsisit helpommalla, ja jaksaisit sitä ärsyyntymistäsi paremmin. Näin nuo asiat nykyaikana hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävisi kerran viikossa siivoamassa ja lisäksi kerran viikossa kokkaamassa, niin siitä alkaisi jo olla apua. Ja laita mies maksamaan, kun ei kerran tee omaa osuuttaan.
jätä sinäkin tekemättä. Peskööt oman pyykkinsä, tehkööt ruokansa, vaihtakoon pyyhkeensä/lakanansa... Kyllä aikuinen osaa, jos viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos mies ei halua tehdä osaansa, hän voi ottaa rahat siihen jostain muusta, kenties myös vaimolle tärkeästä? Eiköhän se ole useimmissa perheissä niin, että jos käy siivooja, ei voi käydä niin usein ulkona syömässä tms. Useimmilla ei kai ole jotain pohjatonta rahastoa?
Peskööt oman pyykkinsä, tehkööt ruokansa, vaihtakoon pyyhkeensä/lakanansa... Kyllä aikuinen osaa, jos viitsii.
Ja ruokansa vielä ehkä laittaisikin, mutta keittiö jäisi pommin jäljiltä -kuntoon. Sillä pitäisi olla oma keittiö, muuten ei toimisi...
( Ap kipeän lapsen kanssa kotona)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pistin vaimon pihalle. Hoiti tasan kaksi asiaa: maksoi laskut ja silitti pyykit, nekin suuren haloon kanssa.
Minä tein kaikki muut. Siivosin, ruuat tein, pihat hoisin, lapset laitoin koulutielle, halot hakkasin ja siinäkin piti olla lapset mukana kun vaimon aika ei riittänyt mitenkään lasten kaitsimiseen, jne jne.
Polkupyörällä ajelin töihin että vaimo voi autolla mennä omia aikojaan. Niin ja arvannetkin kuka nosti haloon kun tuli kaupasta väärän merkkistä jugurttia tai leikkelettä?
T: eronnut yh-isä
Mutta nyt on hyvä :-)
älä sano asiasta ja kun ihmettelee kerro vaan ettet ole nyt ehtinyt. Sano miehellesi myös samaan tyylin kun hän nyt sinulle kun pyydät jotain tekemään.
Ap:n tilanne on tuttu juttu meilläkin, ollaan riidelty ja keskusteltu ilman tulosta asiasta. Ennen raivostutti kun tänne kirjoitin ja moni kysyi että oliskos taustalla sittenkin jotain muuta- nyt kysyn ap sinulta samaa: mistä kenkä puristaa, oikeasti? Kotityöt ovat ihan pätevä syy väsymykseen mutta en jaksa uskoa etteikö jo 6-vuotiaskin (ainakin opettamalla) osallistuisi siivoukseen. Meillä kenkä puristi loppujen lopuksi mm. huomion puutteesta, huonon seksin takia ym. Kasasin ne ajatukset vaan taka-alalle ja keskityin riehumaan siivouksesta. Totuus oli että ei meillä koskaan kovinkaan likaista ollut, tavaroita siellä sun täällä mutta entäs sitten? Kuka teille ap tekee tupatarkastuksia?
Ymmärrän että itse ehkä viihtyisit siistimmässä ympäristössä, jossa ei ole häiriötekijöitä. Siksi ehdotankin että alat varaamaan itsellesi esim. kerran kuussa hotellihuoneen (hyvätasoisen!) ja nautit yksinäisyydestä siellä. Tehosi minuun pahimman kriisin aikana ja yhdessä vaiheessa yövyin lähes viikottain siellä.
Toivon että saatte asiat järjestymään!
Kun olin aikani yrittänyt järkipuheella ja kaikilla mahdollisilla keksimilläni keinoilla lempeästä suostuttelusta ja lahjomisesta uhkailuun ja karjumiseen, luovutin. Olin pari viikkoa puhumatta kotityö- yms. kotiin liittyvistä asioista ollenkaan, en alkanut riidellä enkä ottanut esiin ollenkaan. Kun mies ei tästäkään täysin vastakkaisesta suhtautumisesta huolimatta osallistunut aiempaa enemmän, tein avioerohakemuksen valmiiksi, allekirjoitin ja lätkäisin miehen eteen yhtenä iltana. Kysyin, allekirjoittaako hänkin sen, vai laitanko menemään vain omissa nimissäni, huomisaamuun asti saa aikaa miettiä, veisin hakemuksen postiin työmatkalla.
Mies oli kuin puulla päähän lyöty, kyseli että mistä tällainen nyt tulee, ja totesin vain, että kuten olen joskus sanonut, en aio aikuisia lapsia hyysätä nurkissani, ja se koskee myös häntä. Koko yö keskusteltiin, ja lopulta suostuin siihen, etten laita hakemusta menemään samantien, vaan annan miehelle vielä kuukauden aikaa, mutta tämä olisi viimeinen tilaisuus. Onneksi annoin sen vielä, tuosta kuoriutui taas se sama ihanuus jonka kanssa vihille meninkin :)
En tiedä, auttaisiko sua vastaava toiminta, riippunee siitäkin onko mies joskus tehnytkin noita sun vastuullasi olevia asioita, vai ovatko ne aina olleet sun vastuulla. Meillä mies tosiaan hoiti aiemmin kotityöt, laskunmaksut ja kaupassakäynnit siinä missä minäkin, mutta mun jäätyä kotiäidiksi ne luisuivat mun vastuulleni - mies ajatteli, että eihän mulla muutakaan tekemistä ole. Kotiäitinä ei ehkä ollutkaan, mutta kun ne jäivät mun vastuulleni sittenkin kun palasin taas töihin...
No, mä sanoisin että keskustele nyt vielä miehesi kanssa, ja yritä säilyttää malttisi. Kysy, haluaako hän todella hajottaa perheensä niin mitättömästä syystä kuin kotityöt - kun lapset jonakin päivänä kysyvät, miksi isi ja äiti erosivat, voiko hän todella rehellisesti todeta, että "no koska isi ei jaksanut tyhjentää astianpesukonetta" ja väittää, että se oli hyvä syy.