Mielipiteitä: isä vs 5v tyttö

Mun oma isä oli sellainen joka ei meidän kanssa paljon liikkunut. En tosiaan muista että oltaisiin yhdessä koko perhe käyty kaupassa, lukenut satuja tai jotain. Silti mun äiti ei koskaan käännyttänyt mua mun isää vastaan. Jos isä kielsi jotain tai jostain, ei äiti ollut toista mieltä. En sitten tiedä mitä he keskenään juttelivat.



Mun isä rupes "olemaan" meidän kanssa vasta kun oltiin isompia. Otti mukaansa johonkin jne. Äiti on kertonut että kun oltiin ihan vauvoja, ei meidän isä pahemmin vaippoja vaihdellut tai mitään. Mä olen tullut siihen tulokseen että se ei vaan jotenkin osannut olla silloin pienten lasten kanssa, ehkä ei jopa kiinnostanut tai ei jaksanut. Aina on tehnyt paljon töitä.



Nykyään mulla ja mun isällä on ihan hyvät välit. Lastenlastenkin kanssa viettää isäni aikaansa, toisin kuin meidän kanssa silloin kuin oltiin pieniä. En sitten tiedä miten olisi asiat jos äiti olisi ollut meillä se päälle päsmäri ja vielä opettanut meille lapsille että isää ei tarvitse kuunnella, totella tai kunnioittaa mitenkään!?

Ekassa tilanteessa, jossa tyttö pyysi sinua työntämään olisin selittänyt, että nyt isä työntää ja jos kyydissä ei kelpaa silloin istua niin voipi tulla pois.

Seuraavalla kerralla, kun tyttö oli hetken kävellyt ja tuli sitten takaisin kärryihin, kun huomasi sinun työntävän niitä, niin silloin avokki käyttäytyi mielestäni tyhmästi. Tilannehan oli se, että kärryt vapautuivat -> sinä menit niitä työntämään ja tyttö sen huomattuaan halusi kyytiin. Minusta on aivan turha tehdä ongelmaa siitä kuka työntää kärryjä.



Avokkisi sanat lapsellesi kotona olivat mielestäni ylimitoitettuja.



Ja lopuksi vielä, että meidänkin pieni 5-vuotias mahtuu oikein hyvin autokärryyn ja toki annan hänen sieläl istua, jos tilaisuus siihen tulee.

Toisaalta minusta tuollainen "valkkaaminen" kuuluu ikään.



Meillä taas mies tekee niinkuin lapsi sanoo. Jos lapsi sanoo, että haluaa äidin pyhkimän pepun, niin mies lähtee pois ja tulee sanomaan, että sinun pitää mennä pyyhkimään. Minusta taas lapselle pitäisi tehdä selväksi, että jos paikalla oleva vanhempi ei kelpaa, niin sitten voi tehdä itse.



Minua taas ärsyttää se, kun mies antaa lapsen määräillä. Toki joissakin asioissa voi antaa periksi, mutta missä se raja sitten menee...

Oletteko siellä perheenä: sinä ja miehesi sekä lapsi vai sinä ja lapsi sekä miehesi?

Kysytkö tehtäisiinkö-muodossa lapselta asioita vaikka asiassa ei ole valinnan varaa ja tarkoitat että nyt tehdään näin?

Kumpi sinusta on parempi vanhempi, sinä vai miehesi?

"sen verran lyttyynlyöty, että en osaa mitään enkä ole mitään...

siksi kyselen täällä tyhmiä, että oliko miun ajatus (avokin käytöksestä) ihan normaali ja sellainen, niinkuin "pitää" vai onko miun päässä (taas) vikaa, niinkuin yleensäkin.

ap "

Musta avokkisi käyttäytyi itse kuin viisivuotias.

ei kenellekään saatikka LAPSELLE puhuta noin.Lapsi kokee tuollaisen haukkumisen jälkeen olevansa kelpaamaton ja hyljätty isäpuolen taholta.En itse altistaisi lastani tuollaiselle.

mutta kyllä sä itsekin tosi typerästi toimit siellä kaupassa. Jos haluat jotain yhteistä perheesi kanssa niin varmaan tuon jälkeen miestä taas kiinnostaa entistä vähemmän.



Sun ois todellakin pitänyt sanoa tytöllesi että nyt isä työntää jos kerran isä halusi työntää eikä alkaa vänkäämään vastaan.

Ja musta on myös outoa,että täällä kiinnitetään siihen kauppa-episodiin huomiota,eikä siihen,miten isä puhuu tyttärelleen.

Ja musta on myös outoa,että täällä kiinnitetään siihen kauppa-episodiin huomiota,eikä siihen,miten isä puhuu tyttärelleen.

Mä vähän veikkaan että moni aikuinen sanoo joskus lapselleen tarpeettoman pahasti. Itsekin olen siihen sortunut joskus. Ei se mun mielestä ole niin paha, jos jälkikäteen rauhoituttuaan hoitaa anteeksi pyynnön tai antaa selityksen.

Ap ja ap:een mies olisi voineet jälkikäteen selittää lapselle miksi tuli niin sanottua ja isä pyytää anteeksi. Niin lapselle tavallaan opetetaan sitä anteeksipyyntöä ja antamista.

Ap itse taas voisi lapselleen tehdä selväksi että joskus myös isää kuunnellaan, eikä ruveta tyttären kanssa yhdessä isää vastustamaan.

Oletteko siellä perheenä: sinä ja miehesi sekä lapsi vai sinä ja lapsi sekä miehesi? Kysytkö tehtäisiinkö-muodossa lapselta asioita vaikka asiassa ei ole valinnan varaa ja tarkoitat että nyt tehdään näin? Kumpi sinusta on parempi vanhempi, sinä vai miehesi?

mainitsit, että koet olevasi lyttyyn lyöty ja minusta sinun kannattaa pitää huolta itsestäsi ja varmistaa, että saat tukea omanarvontuntosi tervehdyttämiseen. Jostain vaadit apua tähän, neuvolasta, perheneuvolasta, katso apua tarjoavien järjestöjen puhelinnumerot jne. Ansaitset positiivisen kuvan itsestäsi ja sen ansaitsee myös lapsesi!

Sitä kautta osaat arvioida missä teillä kaivataan muutosta. On totta, että vanhempien ei kannata kinata lapsen edessä, mitä täällä nyt sinulle toistellaan. Minusta kuulostaa, että haluaisit puuttua kuitenkin tilanteen syihin, ei vain näkyvimpiin seurauksiin.

Se, mitä kerroit kysyneesi, isältä ei ollut ok sellainen kielenkäyttö, josta kirjoitit ja typerää valtataistelua suuttua kun lapsi palaa "sinun kyytiisi". Et voi miellyttää aikuista, joka ei itse ole aikuinen, siinä lapsi vasta sekaisin meneekin ja isähän se tässä on joka pompottaa eikä lapsi tai sinä!

Nyt tänään etsit netin tai puhelinluettelon kanssa vaikka useamman tahon (tai edes yhden!), johon otat yhteyttä etkä anna periksi jos joku ammatti-ihminen ei ymmärrä tilannettasi oikein. Niinkin voi joskus käydä, mutta varmasti löydät ihmisen, jonka kanssa löydät keinoja tähän. Jotta sinulla on hyvä olla ja sitä kautta ratkoa noita käytännön asioita kuten kuka määrää, kuka pompottaa, miten lapselle (tai puolisolle)puhutaan, mikä on suhteen tulevaisuus jne.

tsemppiä! Hienoa, että pohdit mikä tässä olisi oikein lasta kohtaan!

jos avokki ei osallistu muutekaan kasvatukseen on aika outoa olettaa että 5v häntä millään lailla kuuntelisi kauppareissulla..

ja ihmettelen, että miksi sen 5v:aan pitäisi isäänsä kuunnellakaan. Ei miestäsi sen takia vain että sattuu nyt olemaan "isä" tarvitse kunnioittaa! Ei hän isyytensä ansiosta ole mikään "jumala". Arvostus pitää ansaita myös 5-vuotiaalta lapselta! Itse olisin myös varmasti halunnut työntää ja alkanut tuosta vänkäämään, koska mielestäni lapsen ei tarvitse totella sellaista läheistä, joka ei sitä ansaitse. Arvelisin että sinun AP, pitäisi yrittää myös selvittää itsellesi mikä suhteesi on tähän miehesi "isyyteen". Tsemppiä!

Kyllä minut on kasvatettu siihen, että aikuista totellaan. Oli se sitten lähisukulainen tai naapuri. Jos lapsi opetetaan pienestä pitäen, että "ei tarvii tota kunnioittaa ja totella, kun se ei toimi minunkaan mieleni mukaan", niin ei ihme, että lapset ja nuoret voivat pahoin.

Esimerkkinä; Olemme äitimme kanssa täysin eri mieltä joistain kasvatukseen liittyvistä asioista. Jos ilmaisen tämän lapselle, niin arvaa vain onko mummi enää minkäänlainen auktoriteetti?

Entä jos olet opettajan kanssa eri mieltä ja ilmaiset sen lapsellesi? Luuletko, ettei lapsi käyttäisi tuota koulussa hyväkseen?

Miettikää nyt hyvät ihmiset, olette mitä mieltä hyvänsä puolisonne kasvatustaidoista, että lapsi osaa kyllä käyttää näitä teitä ja muuta maailmaa vastaan. Loppujen lopuksi se on vain karhunpalvelus lapsellenne, että annatte heidän pompotella ja arvostelette toista vanhempaa lapsen kuullen..

Ja ap, silti olen myös sitä mieltä, että miehesi kuulostaa kakaralta puhetyylinsä perusteella.. Ja todellakaan ei olisi niin saanut sanoa lapselle.

"a ihmettelen, että miksi sen 5v:aan pitäisi isäänsä kuunnellakaan. Ei miestäsi sen takia vain että sattuu nyt olemaan "isä" tarvitse kunnioittaa! Ei hän isyytensä ansiosta ole mikään "jumala". Arvostus pitää ansaita myös 5-vuotiaalta lapselta! Itse olisin myös varmasti halunnut työntää ja alkanut tuosta vänkäämään, koska mielestäni lapsen ei tarvitse totella sellaista läheistä, joka ei sitä ansaitse. "

tsempistä, olen tässä miettinyt, josko sitä ottaisi perheneuvolaan yhteyttä =)

kiitos myös kaikille kommentoineille, hyville ja vähemmän hyville =)

olen samaa mieltä, että anteeksi olisi pitänyt pyytää tai jollakin tavalla lapselle "selittää" mistä moinen huutopurkaus johtui, mutta avokkini on sitä mieltä, ettei hänen tarvitse pyydellä muilta (meiltä) anteeksi, olemme yleensä aina ansainneet huudot ja haukkumiset.

itse sanoin kyllä tytölle, ettei isi tarkoittanut, etteikö hän tykkäisi tytöstä, vaan että tarkoitus oli puuttua tytön käytökseen. tiedä sitten auttaako/auttoiko se?

oma isäni on nollannut minua lähes 18v:ksi, samoin äitini "tietää" paikkansa, joten tiedän, mitä tuosta avokin puhe"tyylistä" tulee seuraamaan... en tiedä itse, miten tilannetta/tasapainoa muuttaisin, ettei tyttärestäni tulisi samanlaista lapasta miesten/elämän suhteen kuin mitä itse olen ollut. tiedän vasta nyt, 30v, mitä elämältä haluaisin...

ap

lasta ja isää kohtaan, ja omiaan rikkomaan heidän välejään.



Sinun olisi ehdottomasti pitänyt asettua isän puolelle, ja sanoa, että jos haluaa kyytiin, isä työntää. Nyt tosiaan itse rikoit sekä isän ja lapsen välejä, että lapsen perusturvaa antamalla hänelle sen tunteen, että hän pääsee vanhempiensa väliin.



Mies toki käytti vääriä sanoja lapselleen puhuessaan, mutta alkuperäisen ongelman aiheutit sinä, ei mies. Luultavasti miehesi on vaikea olla lapsen kanssa muutenkin, jos muissakin yhteyksissä käyttäydyt vastaavalla tavalla, eli omaa syytäsi voi olla siinä, että isä on muutenkin vähän lapsen kanssa.

sinun ja avokkisi (onko hän lapsen isä vai isäpuoli?) pitää ehdottomasti puhua lapsen kasvatuksesta. Ja tietenkin niin että lapsi ei sitä keskustelua ole kuulemassa.



Ihan perusjuttu on se, että te tuette toistenne päätöksiä. Jos avokkisi sanoo lapselle työntävänsä kärryjä nyt tällä kertaa, sinä tuet häntä silloin ja päinvastoin toisella kertaa sitten.



Tuolla kaupassa tapahtui nyt teillä niin että avokkisi arvovalta kyseenalaistettiin ja sen sijaan että lapsi olisi siihen kärryjuttuun sopeutunut, sinä väittämällä vastaan avokillesi annoit lapselle vallan. Hän sai lopulta tahtonsa läpi ja avokkisi tunsi itsensä syrjäytetyksi.



Tuolla menolla teillä kaivataan pian superNannya paikalle.



Mitä tulee sitten tuohon avokkisi kommenttiin tytölle, niin hän pahensi lopputulosta sanomalla ettei hyväksy tätä. Se että oma vanhempi torjuu tuolla tavalla, ei missään tapauksessa saa ainakaan mitään parannusta aikaan.



Sanoisin että teidän molempien pitäisi nyt hiukan miettiä miten haluatte lapsenne kasvattaa. Ehkä joku perheterapiakin olisi paikallaan ennen kuin sattuu jotain pahempaa.

en tiedä itse, miten tilannetta/tasapainoa muuttaisin, ettei tyttärestäni tulisi samanlaista lapasta miesten/elämän suhteen kuin mitä itse olen ollut. tiedän vasta nyt, 30v, mitä elämältä haluaisin...

ap

Kun lapsi nähdään, hän oppii näkemään.



Jo se, että miehesi huitaisi ja sanoi ärtyneeseen sävyyn työntävänsä kärryjä, teki hänen asemansa tyhjäksi.



Valtataistelu oli miehen aloittama peli.



Lapset nyt puhuvat, mitä puhuvat...Aikuiset eivät mene tunnetasolla mukaan. Aikuinen voi aivan hyvin antaa lapsen valita, kumpi työntää kärryjä. Tuollaisissa valinnoissa ei kasvatus tiivisty.



Kasvatus tiivistyy niissä viesteissä, mitä me annamme toimiessamme keskenämme ja lasten kanssa.



Jos lapsi kokee, että äiti tai isä ei näe häntä, eikä ole intuitiivisesti hänen tasollaan, vaan käyttää valtaa irrationaalisesti vaikkapa koskien sitä kuka työntää kärryjä....Mikä onkaan viesti?



Hylkääminen. Häntä ei nähdä. Dialogia ei synny.Vanhemmat ovat enemmän tarvitsevia.



Lapsella ei ole tarpeeksi monipuolista kieltä ilmaista todellisia tarkoitusperiään. Miten käy, kun siitä ei ole kiinnostunut edes oma isä.



Mä olisin miehen käytöksestä todella järkyttynyt. Hän ei ole aikuinen.

Ensinnäkin meillä saa 6 vuotiaskin mennä autokärryyn, jos haluaa ja jos on aikaa hoitaa kauppareissu pidemmän kaavan kautta, miksi ei saisi mennä?



Toisekseen, meillä ei lapset valitse kuka kärryjä työntää, muuten menee siihen, että halutaan vaihtaa joka hyllyvälin jälkeen.



Kolmannekseen,monesti suoraan sanottuna v***ttaa miehen käytös, mutta nielen sen parhaani mukaan lasten nähden ja sitten kahden kesken keskustellaan, että mikäköhän linja tässä ja tässä asiassa oliskaan hyvä. Mies tekee parhaansa mukaan samoin. Ei se helppoa ole kummallekkaan, mutta pikku hiljaa ollaan löydetty aika hyvä yhteinen linja ja olen aika varma, että muodostettu puoliväli on itseasiassa lasten kannalta paras vaihtoehto:)

itsekin olisin sanonut!

Tanssittaako 5-vuotias tyttäresi perhettä?



Ei ihme että avokkisi vetää pultteja.



Kasva ap aikuisesksi ja aseta rajat tyttärellesi äläkä poukkoile hänen mielen mukaisesti sinne tänne.

Kun lapsi nähdään, hän oppii näkemään.

Jo se, että miehesi huitaisi ja sanoi ärtyneeseen sävyyn työntävänsä kärryjä, teki hänen asemansa tyhjäksi.

Valtataistelu oli miehen aloittama peli.

Lapset nyt puhuvat, mitä puhuvat...Aikuiset eivät mene tunnetasolla mukaan. Aikuinen voi aivan hyvin antaa lapsen valita, kumpi työntää kärryjä. Tuollaisissa valinnoissa ei kasvatus tiivisty.

Kasvatus tiivistyy niissä viesteissä, mitä me annamme toimiessamme keskenämme ja lasten kanssa.

Jos lapsi kokee, että äiti tai isä ei näe häntä, eikä ole intuitiivisesti hänen tasollaan, vaan käyttää valtaa irrationaalisesti vaikkapa koskien sitä kuka työntää kärryjä....Mikä onkaan viesti?

Hylkääminen. Häntä ei nähdä. Dialogia ei synny.Vanhemmat ovat enemmän tarvitsevia.

Lapsella ei ole tarpeeksi monipuolista kieltä ilmaista todellisia tarkoitusperiään. Miten käy, kun siitä ei ole kiinnostunut edes oma isä.

Mä olisin miehen käytöksestä todella järkyttynyt. Hän ei ole aikuinen.