Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten teet hyväntekeväisyyttä? Vinkkejä kaivataan

Vierailija
27.10.2009 |

Aikaa eikä rahaakaan ole liiemmälti seuraavina vuosina. Kun olin lapseton, hoidin mm. tuttavien ja heidän tuttaviensa lapsia joskus ilmaiseksi, saatoin lahjoittaa enemmän rahaa kuin nykyään jne. Mutta haluaisin kovasti osallistua jotenkin.



Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vie tarpeettomiksi jääneet tavarat SPR:n kirpparille, jossa niiden tuotto menee SPR:n hyväksi.



Ryhdy itse Nälkäpäivä-, Yhteisvastuu- tms. kerääjäksi.



Vierailija
2/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollut kummilapsi World Visionin kautta jo 20 vuotta. Ja sitä ennen vanhemmillani myös jo 70-luvulta lähtien samasta paikasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka omiakin on. Ei se estä.



Voit myös mennä johonkin lasten harrastustoimintaan mukaan vetäjäksi. Jouduthan joka tapauksessa olemaan siellä läsnä.



Vierailija
4/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

samoin lasten. Ota yhteyttä vaikka kuntaan ja kysy, on järjestelmällistä toimintaa, perehdytystä ym.



Kun olin 18-vuotias halusin muistaa jotain lasta lastenkodista, ja menin johtajan puheille. Olisin voinut neuloa ja viedä jotain lapsen synttärinä, jouluna jne. Johtaja oli oikeassa, sieltä lapset lähtevät muualle eikä enää olekaan kun seuraavan kerran menisin käymään. Se siitä.



Kerran kävellessäni kirpparilla tuli huolestuneen näköinen iäkkäämpi mummo viereeni kysyen, josko tiedän missä pöydässä myytäisiin lapsen villahousuja, sellaisia lahkeellisia, ulos vaunussa nukkumimsen ajaksi. Hän selitti kovasti kuinka ei pysty itse enäää neulomaan, vikaa siellä ja täällä, ei voi ja täytyisi välttämättä saada...näkökin olematon miltei.



No, oli joulukuun alkua. Mietin kuinka asiat ovat hyvin minulla kun pystyn vielä neulomaan, ei vikaa pahempaa, joten kerroin että voisin neuloa hänen lapsenlapselleen, olin anopilta saanut sopivasti kasan lankojakin, että eiköhän yhdet housut onnistu. En raaskinut edes maksua pyytää, jotenkin tunsin olevani etuoikeutettu - minä pystyn, annan sille arvoa. Annoin numeroni että soitellaan kun saan housut neulottua. Ja mummohan soitti jo seuraavana päivänä että tuleeko varmasti tarpeeksi suuret housut, että mahtuu seuraavanakin talvena. Lupasin ja pyöröpuikoilla jatkoin suljettuna neuleena tehtyihin lahkeisiin ja neuloin kunnon tilan pepulle ja vaipalle kääntyen aina ennen kerrosten loppua...Joulu oli tulossa ja olisi itsellänikin ollut ison perheen äitinä töitä lahjojen ym. suhteen. No, sain ainakin hyvän mielen mummolle ja itselleni, ei onneksi jatkuvasti tapaa tällaisia.



Seuraavaksi neuloin erään äidin lapsen nukelle tossut ja sukat, kun kirpparireissulla alkoi kysymään mistä niitä saisi, itse ei osanut ja lapsi halusi pukea nukelleen. Pyysin postimerkkirahan ja osoitteen, lankoja oli kotona eikä niihin paljoa kulu. Nopeasti nuken kokoa tulee.



Joskus kun on aikaa, alan jonnekin vauvakassin tapaisiin tai keskosille sairaalaan neulomaan esim. sik-sak-neulehattuja. Tulevat nopeasti vaikka telkun katselun ohessa.

Vierailija
5/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu, että siinä auttaa ihmisiä auttamaan itseään.

Vierailija
6/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

junnujoukkuetta



- käy talkoissa



näissä on rajana vain mielikuvitus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän seurakunnalla on tosi aktiivinen lapsitoiminta ja heidän kirpparille vien aika useinkin tavaraa. Lisäksi kun olen puhunut tästä töissä, olen pariin otteeseen ottanut työkavereittenkin lahjoituksia.

Kun muovikassilinen roinaa on pöydällä, helposti ihmiset tulevat kyselemään mitä varten nämä on ja kun kerron mitä meidän seurakunta on tehnyt, on sana kiirinyt ja lahjoituksia tullut lisää.

Valtaosa on ihan soopaa, eli en tiedä onko sieltä montaakaan euroa tullut mutta ainakin mielikuva auttamisesta on.



Itse en saa luovuttaa verta tällä hetkellä, mutta luovutuskertoja minulla on 40 ja mieheni käy vähintään 4 krt vuodessa.



Olemme olleet nälkäpäiväkerääjinä. Duuni ei ollut kovin häppöstä, sillä emme juurikaan rahaa saaneet kun oli aivan liikaa kerääjiä. Ja nyt on pieni lapsi, olisi hankalempaa keräysaika järjestääkään, en tiedä viitsinkö vaunujen kanssa kadunkulmaan mennä. Tietty tapahan sekin olis.

Vierailija
8/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän nyt tuttujen lasten hoitaminen mitään hyväntekeväisyyttä ole!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Lisäksi vien pienimmän lapsen jäljiltä jääneet vaatteet Pelastusarmeijalle.



Autan tuttavia vaikeissa tilanteissa, mm olen majoittanut kotiini ihmisiä useiksi viikoiksikin jos on ollut rahaongelmaa ja kämppää ei alla. Ruoat olen tehnyt ja tarjonnut jne.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän seitsemän