En jaksa tätä bulimiaa.

painon vartijat touhu ei ole edes terveellinen homma

Minä ainakin olen puhunut ihan perinteisestä psykoterapiasta. Freud ja kumppanit, tiedätkös? Ei liippaa lähellekään mitään new age -hörhöilyä.



- se pariin otteeseen pitkästi kommentoinut

tulin raskaaksi, sain ihanan vauvan ja sen myötä elämäni hallinnan itselle. Teen juurikin noin etten hanki kotiin mitään ahmittavaa. Mulla ei onneksi teekään mieli ahmia esim. puuroa, jota on aina kotona.



Jos ei muu auta niin katson kuvia kehitysmaiden laihoista ihmisistä. Sen jälkeen ei tee mieli oksentaa ruokaa, joka olisi heille tosi kallisarvoista eikä taatusti päätyisi hukkaan.

Itsellä auttoi pitkällinen terapia ja mielialalääkitys. Omaan bulimiaan liittyi painontarkkailu ja Painonvartijat olisi minulle vain naula arkkuun. Vuosiin en käynyt edes vaa´alla.

Terapiakäyntejä oli todella tiiviisti, vähintään pari kertaa viikossa ensimmäisen vuoden ajan. Jos ongelma on todella paha ja siihen (yleensä aina) liittyy muita, monisäkeisiä ongelmia ja taustatekijöitä, ei ahmimista voi kontrolloida pelkästään päättämällä, että nyt en osta mitään ns. ahmimisruokaa.



Voi miten monta kertaa päivässä päätin lopettaa...

taustalla aina joitan käsittelemättömiä ongelmia tms????? Itsellä bulimiaa ja muitakin syömishäiriöitä kärsitty noin yli 15 v. Kenellekään en ole kertonut, mutta itse en tästä tunnu myöskään selviävän. Auttaako ne terapiat vai onko kyse vain ruuasta???? Mulla auttaa vain totaalikieltäytyminen, mut ruokaa kun on pakko syödä jotta elää ja sit homma lähtee taas käsistä...

En tiedä, mitä tekisin :(

sun pitää vain lopettaa se touhu. niin minäkin tein. pidä pääsi ja näytä että sinä pystyt siihen. hampaat menevät huonoon kuntoon oksentelusta ja rahaa menee hukkaan .

alkuun 1-2 kertaa viikossa psykodynaamisessa, sitten kaksi kertaa viikossa kognitiivisessa, sitten kerran viikossa kognitiivis-behavioristisessa ja lopuksi vielä 1-2 kertaa viikossa psykodynaamisessa /ratkaisukeskeisessä terapiassa. Noista paras oloi mielestäni kognitiivis-behavioristinen terapia.

Pahoittelen Painonvartijoihin kohdistamaasi kritiikkiä, koska mielestyäsi se on tosiaan ollut tehokkain terapiamuoto johon olen tutustunut. Sehän perustuui pitkälti kognitiivis-behavioristisiin ja ratkaisukeskeisiin malleihin.

Kohdallani Pinonvartijoiden metodi on nimenomaan helpottanut ahmimishäiriön menanismia, koska olen, huolimatta nykytilanteeni takapakista, löytänytPainonvartijoiden kautta useita uusia ajattelutapoja ja olemisen tapoja siten, etten enää niin paljon tarvitse ahmimista olon saamiseen siedettäväksi.

On ikävää, että koet oikeudeksesi "tietää", mikä addiktio tai neuroosi toisella on "vaihtunut" miksikin. Mielestäni en ole mitenkään koukussa pisteiden laskemiseen. Itse asiassa en ole vuosiin edes laskenut pisteitä, vaikka olen pitänytkin painoni suunnilleen samana (+-3 kg).

Mielestäni minulla ei ole mitenkään tapana "joutua" väkivaltaisiin suhteisiin. Tämä äskeinen oli ainoa väkivaltainen suhde, mitä minulla on elämässäni ollut, ja käyn jo pitkälti neljättäkymmentä. On ikävää, että olet myös tietävinäsi ihmissuhdetyylistäni.

Olen myös melko varma, että bulimiassa on iso osa perinnöllisyyttä: Suvussani on yhteensä lähes kymmenellä naisella bulimia, tämä on ollut useimmat toisistamme tietämättä, saimme tietää toistemme sairaudesta vasta 2000-luvulla. Olin osaa epäillyt jo aiemmin, mutta varmistui vasta, kun aloin kysellä ihmisiltä tarkemmin päämäärätietoisesti.

t. ap

että millaisessa terapiassa olet käynyt, kuinka usein ja kuinka pitkään?

Pahoittelen kritiikkiä, mutta Painonvartijat ei ole terapiaa, joka vaikuttaisi syömishäiriön taustalla oleviin kokemuksiin,

mutta mekanismia se ei poista.

vaihdetaan addiktio / neuroosi toiseen:

Se, että olet vastikään "joutunut" väkivaltaiseen suhteeseen kertoo siitä, että sinulla on psyykessäsi vaurioita joihin mikään Painonvartijat ei tehoa.

äläkä pelleile sillä sapuskalla!!

Hae apua, aloita terveyskeskuksesta. Tilaa lääkäriaika.



Lue kirja Eckhart Tollenilta.

Joka päivä päätät ettei enää ikinä, mutta silti aina sorrut. Kannattaa hakea apua pian, koska sairaus voi koitua kohtalokkaaksi. Itselläni alkoi sydän reistailla ja veriarvot oli päin peetä... vuosien oksentelun tuloksena. Onneksi hakeuduin lääkäriin ja pääsin hyvään hoitoon! Soita heti ja varaa aika itsellesi ihan tk-lääkärille, he (toivottavasti) osaavat auttaa eteenpäin :-)

t: ex-bulimikko

7 vuotta kärsin bulimiasta. Verenkierto ja hampaat paskana. Loppujen lopuksi raskaus sai ryhdistäytymään. Lääkäriin vaan.

Oletko kertonut asiasta kenellekään?

Itse taistelin bulimian kourissa lähes 2 vuotta ennenkuin rohkaistuin kertomaan asiasta ystävälleni, ja siitä alkoi myös tervehtyminen!

Ystävä tsemppas tosi paljon, ja hänen tuellaan sain elämäni ja syömiseni taas hallintaan.

Jos ei sinulla ole ketään läheistä jonka kanssa voisit "taakkasi" jakaa, niin mene ihmeessä käymään vaikka tk:ssa juttelemassa tilanteestasi!

Itse taistelin varmaan lähemmäs 10 vuotta, nyt onneksi syömishäiriö on suurinpiirtein taltutettu.



Itselläni auttoi vain pitkä terapia ja akuuttivaiheessa oikeanlainen serotoniinilääkitys. Ota yhteyttä psykiatriin (tai vaikka yleislääkäriin) ja kysy fluoksetiinia sisältävää serotoniinilääkitystä. Sen yksi sivuvaikutus on niiden ahmimisimpulssien väheneminen.



Hae rohkeasti ja sinnikkäästi apua, kyseessä on loppuelämäsi. Suosittelen terapian aloittamista mahdollisimman pian, ellet jo käy.



Halaus.

Olen sairastanut bulimiaa 19 vuotta. Olen tähän väsynyt, uupunut, lopen kyllästynyt. Olen ollut vuosia terapiassa, erilaisilla lääkityksillä, hypnoosissa, joogassa, jopa Painonvartijoissa. Painonvartijat oli tähän asti tehokkain apu.

Vuosi sitten jouduin väkivaltaiseen suhteeseen ja päädyin aborttiin, ja siitä ajauduin bulimiakierteeseen, joka on vain pahentunut.

En jaksa enää.



t. ap

t. ap

kun et osta kaupasta mitään ahmittavaa. Hommaat joka päivä vain vuorokauden eväät kotiin, ja nekin sellaiset, ettei niistä riitä leikkimiseen.



Ei voi olla mahdotonta pitää itseään kurissa! Eihän sun oo pakko ryypätäkkään, tai potkia mummoja ja kusta housuun...

kun et osta kaupasta mitään ahmittavaa. Hommaat joka päivä vain vuorokauden eväät kotiin, ja nekin sellaiset, ettei niistä riitä leikkimiseen.

Ei voi olla mahdotonta pitää itseään kurissa! Eihän sun oo pakko ryypätäkkään, tai potkia mummoja ja kusta housuun...

Bulimia ja alkoholismi ovat sairauksia, etsi vaikka tietoa, jos oma järki ei kykene ymmärtämään.

Ap:lle hurjasti tsemppiä sairauden taltuttamiseen! Onko sinulla miestä tai lapsia? Saatko keneltäkään tukea? Koita uudelleen painonvartijoita, jos siitä oli apua.

Kiitos tsempistä, sitä tosiaankin tarvitsen.

Sitä Painonvartijoita voisin tosiaan vielä yrittää. Se on ollut ehkä ainoa terapiamuoto, joka on oikeasti auttanut tähän. Toinen mikä jonkinverran auttoi oli venlafaksiini-lääke, mutta siitä tuli vähän liikaakin virtaa.

t. ap

Ei sairaalloinen ahmiminen ole tahdonalainen asia sen enempää kuin hengittäminenkään. Hengitystänkin voi johonkin määrään asti säädellä, mutta sitten se vain taopahtuu. Samoin ahmiminen.