Lue keskustelun säännöt.
Ja oliskohan kellään niitä hyviä neiuvoja näihin helvetillisiin iltoihin?
26.10.2009 |
Esikoinen 2v 1kk, kuopus 11kk 2vkoa. Päivisin ulkoillaan, käydään kyläilemässä ja on tekemistä.
Mutta kun kello tulee sen 18 ja ollaan kotona, niin pennut ei keksi mitään muuta tekemistä kuin: kinastelu keskenään, kitinä, huuto, kinastelu, huuto, kitinä.
Räplätään videoita/dvd-soitinta kilpaa ja tapellaan, räpsytetään valoja ja tapellaan kumpi saa painaa, puretaan joka ikinen dvd ja cd-levy laatikoista lattialle ja tapellaan kuka laittaa minkäkin laatikkoon/laatikon kiinni, availlaan hellan ala-laatikkoa niin että pauke kuuluu ja tapellaan kumpi aukaisee taas, revitään pakastepussit kasaksi lattialle ja tapellaan kuka saa pusseihin koskea.
LÄHTEE JÄRKI!!!!!!!!
Mikään lelu EI saatanan varmasti kiinnosta, vaikka vasta saivat uusia lahjaksi synttäreillä.
Siis tuota tappelua. Revin videot ja dvd-soittimen puolituntia sitten paikoiltaa ja vein jemmaan. Rakensin majan, ei kiinnostanut sekään. Tuntuu että niin rauhallinen ja järkevä esikoinen, josta sain tosissnai olla ylpeä, on muuttunut samanlaiseksi pönttöpääksi kuin tuo kuopus, joka syö ja rikkoo ihan kaiken. Ja tappelua piisaa. NYT JO.
Tuloksena: esikko istuu jäähyllä niin kauan kuin sanon, kuopus syöttötuolissaan samaten.
Tämmöstäkö tämä on seur 15v?
Kommentit (31)
Samoilla linjoilla olen edeltäjien kanssa. Tuohon aikaan ei kannata edes odottaa, että jaksaisivat enää viihdyttää itseään. Lukemista tai muuten vaan yhdessä touhuamista hissukseen. Aletaan valmistautua nukkumaan menoon. Telkkarit ja muut vaikka kiinni, ettei oo turhaa tausta hässäkkää.
Pikkukakkosen loppumisesta lasten nukkumaanmenoon kannattaa keskittyä vaan niiden kanssa oleiluun ja iltatoimiin. Näin sujuu kaikista kivuttomimmin.
Ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja piti vielä sanomani, että ovat TOSI pieniä vielä. Kannattaa ehkä muutenkin miettiä onko päivissä liikaa kaikkea. Itelläni on vain hieman vanhemmat lapset ja meno kuulostaa kyllä hurjalta. Jäähyt on noin nuorille ihan hepreaa väitän minä.
en lukenut muiden vastauksia, mutta tuollaista meilläkin oli, kun pojat olivat tuonikäisiä. Ihan yhtä helvettiä. Tappelua KOKO ajan ja JOKA asiasta. Ulkoiltiin ja halittiin ja oli kaikki maailman rytmit kohdallaan jne. kuten kasvatusoppaissa sanotaan.
Ei tässä ole muuta ratkaisua kuin että otat välillä omaa aikaa tuosta, jotta vältyt hermoromahdukselta. Meillä alkoi näyttämään valoisammalta, kun kuopus lähestyi 3 v (joo, sori pari vuotta vielä yritä kestää, ehkä vuosikin riittää).
Nyt pojat ovatkin 4v ja 5v ja hellyttävän hyvät ystävät ja tärkeät toisillensa. Tottakai vieläkin tulee kiistaa, mutta ei varsinaisesti riitele ja tappele. Että toivoa paremmasta on!
Ainakaan illalla.
Jos sun pitää tehdä jotain, niin tee se heti aamulla, mutta pienempihän on vielä "koko ajan vanhdittavasa"-iässä.
Yrittäisin saada lapset selvästi aikaisemmin nukkumaan, mikä kyllä tarkoittaa myös sulle aikaisempaa aamuheräämistä, mutta saat vähän enemmän omaa aikaa illalla. Meillä illalla on lasten kanssa pakko leikkiä tai meno menee älyttömäksi, kun ovat selvästi jo väsyneitä.
Jaksamista.
mutta esim. käynti kävellen kaupassa maitoa/leipää (ei pidä alkaa liikaa törsäämään tai ostella aina herkkuja) ostamassa antaa vähän happea ja samalla voi vähän keinua tms.
Jos nuorempi nukkuu vain yhdet unet, niin kokeile aikaisemmin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pimeässä ulkoilusta taskulampulla leikkien.
Hyviä neuvoja olet saanut, yritä jaksaa. Kirjoitit, että teet kotitöitä kun lapset nukkuvat. Älä tee!!! Ota se aika itsellesi, jooko. Ne jutut, mitä et ehdi tehdä lasten kanssa, jääköön tekemättä.
Mä niin tunnistan kirjoituksestasi piirteitä itestäni. Siis mitä tulee siivoomiseen ja muuhun suorittamiseeb ja oman ajan tarpeeseen.
Ratkaisin ne omalta osaltani seuraavasti: tietokone auki vaan, kun lapsi nukkumassa tai isänsä kanssa leikkimässä (näin saan todellakin viettää aikaa koneella rauhassa, ja aika tuntuu itsellekin paljon arvokkaammalta ja hermo lepää), siivous hoidetaan vaan siivouspäivinä, siis toki laitetaan tavarat paikalleen jne. mutta esm. eilen hiekka rahisi varpaissa eteisessä, mutta en imuroinut, koska imurointi päivä on tänään. Mun on pakko rajat mun siivousta, koska muuten siivoaisin koko ajan, ja tuo aika olisi pois lapselta. Tää päätös on vähentäny ainakin mun stressiä tosi paljon, kun ei tarvii murehtia siivoomisesta, kun ei "saa" siivota. Ihan itsensä huijaamista, mutta toimii. Ja kun lapsi nukkuu päikkäreitä, niin se aika pitää ehdottomasti hyvittää omille kivoille jutuille; istut tietokoneella, luet kirjaa, katsot lempisarjaa telkkarista, levännyt ja rento äiti on koko perheen etu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikutat ihan perushyvältä äidiltä. Älä ajattele, että lasten olisi hoidossa parempi. Neuvoisin, että älä tosiaan siivoa liikaa, ja ainakin yritä välttää siivoamista lasten nukkuessa, ellei sitten joku nopea siivous. Silloin, kun lapset nukkuvat, hemmottelet itseäsi. Tiedän, se on vaikea toteuttaa, mutta on silti mielestäni parempi vaihtoehto.
Älä haali kauheasti kaikkia menemisiä, mieti, mikä on oikeasti välttämätöntä. Ulkoilkaa tosiaan vaikka kahdesti päivässä, mutta rennosti.
Meillä lapset ovat lopettaneet päiväunet aika pieninä, ja 2-vuotias nukahtaa klo 19-19.30. Koska olen hidas ihminen, enkä halua hösellystä iltoihin, alkaa iltatoimet klo 18.15-18.30, siis myös isommalla (6-v.). Isommalle ehdin rauhassa sitten lukea. Päiväunivuosina tahdoin itse väsyä illalla, kun ne venyivät. En tarkoita, että vähentäisit päiväunia, en tosiaan, mutta aikaa myöten illat voivat teilläkin rauhoittua luonnostaan. Ja joka tapauksessa tekemisiä olisi hyvä hillitä riittävän aikaisin, neuvoisin kyllä sylittelemään, hupsuttelemaan, lueskelemaan lapselle tms. juuri iltaisin. Älä silloin tule koneelle :) Tsemppiä!
älä kuvittele että voit rentoutua itseksesi kun lapset ovat hereillä. Ei tule onnistumaan vuoteen. Hyväksy se, niin ei tule pettymyksiä ja niiden takia ärtyisyyttä. Kun lapset nukkuu päiväunia, ota se oma hetki. Jos tuntuu että on pakko saada siivottua tms, niin tee se sen kahvihetken jälkeen, ei ennen!
Jos sulla on tuplarattaat, kävelylenkit on myös henkistä lepoa. (Jos lapset istuu nätisti rattaissa... muuten unohda...)
Illalla kaikki on väsyneitä. Valitettavasti sinä olet se, jonka on pakko jaksaa. Tee iltoihin aikataulu ja varaa tarpeeksi aikaa yhteisiin nukkumaanmenorutiineihin. Lukekaa pitempi iltasatu. lorutelkaaa, hiero lapset vuorotellen. Tuntuu aluksi rankalta, mutta pitkän päälle on helpompi ratkaisu kuin se tappelu.
Löytyisikö jostain luotettava lapsenvahti? 1-2 tuntia vapaata pari kertaa viikossa tekee jo ihmeitä.
Ja ennen kaikkea, muistuta itsellesi aika ajoin: tämäkin menee ohi. Talven jälkeen tulee kevät ja sitten lapset on isompia, puettavaa vaatetta tarvitaan vähemmän ja elämä voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi iltapuuha vielä, joka voi pelastaa: iltakylpy! Meillä on auttanut juuri siihen iltavilliintymiseen, kun sopivasti pysäyttää homman. Sen jälkeen sitten iltapuuro, iltatoimt ja iltasatu.
ja kolmas tulossa samalla ikäerolla myös. Ilta on pitkä jos päikkäreiden jälkeen ei enää ulkoilla tms. muuta virikettä kuin kotona neljän seinän sisällä. Iltapäiväulkoiluhan voi olla erilainen kuin aamupäivä, esim. lenkki rattaiden kanssa, kaupassakäynti tms. Mielestäni se ei ole mikään ratkaisu että laittakaa lapset seittemältä nukkumaan, meidän lapsia ei ainakaan saa siihen aikaan nukkumaan kukaan?!?
Meillä herätään 7.30-8, nukkuvat n. 13-15 (esikoinen 13.30-15) sen jälkeen välipala ja joku muu aktiviteetti kuin kotona peuhaaminen (vaikka lyhytkin ennen päivällistä). Päivällinen 17-18, jonka jälkeen vielä sitä kotona leikkiä, kotihommia lapset avustaen, sylittelyä, kirjoja, yhdessä leikkiä. Noin klo 20 mennessä iltapala, pisulle, pesulle ja sänkyyn nuorempi 20.30 ja isommalle vielä satu ja omaan sänkyyn klo 21 mennessä.
Riehuminen, kiusaaminen ja vouhkaaminen kotona on usein ulkoilun ja raittiin ilman puutosta, jos kotona koko ilta neljän seinän sisällä pitää tosiaan leikkiä mukana että homma sujuu. Mielestäni et tee mitään ihan pieleen, toki sylitellä pitäisi jaksaa;)