Lue keskustelun säännöt.
Onnistumisen avaimet tällaisen miehen kanssa vauvaperhearkea ajatellen?
26.10.2009 |
Hellä, huomaavainen, älykäs ja tarkkanäköinen. Luotettava, rehellinen ja pitää aina sanansa. Kuitenkin äärimmäisen herkkä loukkaantumaan, pahoittaa mielensä, ei kestä jos neuvotaan, silloin mököttää.
Mitä vinkkejä vauvaperhearkeen hänen kanssaan, että välttäisimme riidat?
Kommentit (8)
Tärkeämpää on oppia sopimaan ne riidat niin, että kumpikaan ei tule jyrätyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä kannattaa sitä harrastaa vain äärimmäisissä pakkotilanteissa. Kyllä se isä voi hoitaa vauvaa omalla tavallaan ja yleensä käy ihan hyvin.
Mutta ei niita valteta muissakaan vauvaperheissa. Ja molemmat joutuvat muuttumaan, ehka miehestakin tulee ajan kanssa vahemman herkka. Minusta ei ole vaihtoehto, etta antaa vain miehen tehda tavallaan riitoja valttaakseen, kylla vauvanhoidosta saa ja pitaa keskustella puolin ja toisin, ja riitojen valttaminen ei muutenkaan voi olla elaman itseisarvo.
Joten lopetin koko homman aika pian. Eli kuten aiemmin jo mainittiin niin ei sillä niin väliä ole jos body on napitettu sukkisten päälle tai vaippa on pari kertaa väärinpäin :D Itse sitten aina vaivihkaa korjailin näitä mukamas mokia jos siltä tuntui :)
jatkuvasti "neuvoo" vauvanhoidossa ei ole lapsenhoidosta keskustelemista vaan sitä ettei äiti antaisi isän ottaa vastuuta eikä anna tälle tilaa olla vanhempana omalla tavallaan. Jos isi aina tekee äidin mielestä kaiken väärin niin kohta isi ei tee enää yhtään mitään.
Mutta ei niita valteta muissakaan vauvaperheissa. Ja molemmat joutuvat muuttumaan, ehka miehestakin tulee ajan kanssa vahemman herkka. Minusta ei ole vaihtoehto, etta antaa vain miehen tehda tavallaan riitoja valttaakseen, kylla vauvanhoidosta saa ja pitaa keskustella puolin ja toisin, ja riitojen valttaminen ei muutenkaan voi olla elaman itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yleiset kipupisteet vauva-arjessa ovat:
-univelka eli kuka hoitaa vauvaa yöllä, miten jaetaan vastuu
- ruokapolitiikka eli miten pitkään imetetään ja milloin aloitellaan kiinteitä
- ispan osallistuminen arkeen (kylvetys, meillä isi tykkäsi kylvettää ja tunsi siinä itsensä tarpeelliseksi kun imettämään ei kyennyt)
- lapsen sairastaminen
- yöllä heräilevä vauva; eletäänkö lapsentahtisesti/vauvapedissä vai pidetäänkö unikoulua
Listasta voisi tulla vaikkakuinka pitkä! Keskustelkaa jo etukäteen asioista, jotta löydätte yhteisen perustan. Ja monet asiat kirkastuvat vasta ajan myötä jamolempien pitää osata muuttaa kantaansajostilanne sitä vaatii.
jatkuvasti "neuvoo" vauvanhoidossa ei ole lapsenhoidosta keskustelemista vaan sitä ettei äiti antaisi isän ottaa vastuuta eikä anna tälle tilaa olla vanhempana omalla tavallaan. Jos isi aina tekee äidin mielestä kaiken väärin niin kohta isi ei tee enää yhtään mitään.
Etta oletusarvona on etta aiti on pomo ja tekee lahtokohtaisesti kaiken, ja mies vahan "auttaa" tai "osallistuu", jolloin hanta ei saa mitenkaan kommentoida koska muuten ei pian tee sitakaan vahaa. Asetelma myos olettaa, etta miehella on mahdottoman huono itsetunto, eika han kesta minkaanlaista puuttumista toimintaansa. ;-) Nain ei suinkaan tarvitse olla, lahtokohtana voi ihan yhta hyvin olla etta molemmat on vanhempia ja tekee ihan kaikkea (miinus imetys), ja silloin asioista voi myos ihan oikeasti keskustella ja myos riidella (koska erittain harvoin on niin, etta molemmilla on samanlaiset ajatukset lastenkasvatuksesta). Tama ei valttamatta tee vanhemmuudesta helpompaa (koska tavallaan on helppoa kun kaikki tietaa kuka viime kadessa maaraa lastenkasvatuksessa, eli yleensa se aiti) mutta ainakin lasten kannalta saavat paljon tasa-arvoisemman kokemuksen vanhemmistaan.
Edessänne on rivakka kasvamisprosessi, jossa sen ihannemiehenkin pitäisi saavuttaa aikuisuus ja kypsä vastuu perheestään.
Ja se ei riidoitta onnistu.
Nim. kokeiltu on.