Lapsi 7v ei välitä liikkua oman ikäisten porukoissa kotikulmillaan

jotka haluavat koulupäivän ja harrastusten vastapainoksi vietää aikaa kotona, joko omissa oloissaan tai sisarusten ja vanhempien kanssa.



Itse en ole lainkaan huolissani, lapsi sosiaalinen ja kavereita löytyy niin koulussa kuin harrastusten parissa, joten kyllä sitä ehtii notkua "kylillä" moneen otteeseen myöhemminkin.

Täälläpäin tuntuu suurin osa pojista kuluttavan aikaa pyörällä rullaten pitkin teitä ja metsiä. Notkutaan vaan ja kulutetaan aikaa. Isossa porukassa mennä hulistaan. Omani ei ole omantyyppistään kaveria onnistunut löytämään täältä eikä niinollen ole kiinnostunut enää lähtemään katselemaankaan niitä.

ap.

jotka haluavat koulupäivän ja harrastusten vastapainoksi vietää aikaa kotona, joko omissa oloissaan tai sisarusten ja vanhempien kanssa.

Itse en ole lainkaan huolissani, lapsi sosiaalinen ja kavereita löytyy niin koulussa kuin harrastusten parissa, joten kyllä sitä ehtii notkua "kylillä" moneen otteeseen myöhemminkin.

Ihanaa, että lapsesi viihtyy kotona. Olet onnistunut luomaan lapsellesi turvallisen kodin, jossa lapsesi saa kasvaa rauhassa..omaan tahtiin..luoda hyvät välit sisaruksiin ja kodin, jossa lapsi turvallisesti oppii sosiaalisia taitoja vanhempiensa seurassa..kyllä lapsesi saa hyvän pohjan elämälleen ne juuret. Muistakaa sylitellä paljon..mummoni sanoi "mitään muuta en vaihtaisi tai tekisi toisin, kuin sen, että pitäisin vielä yhden kerran enemmän lapsiani sylissä".

Täälläpäin se nimittäin on erikoista jos ei ole katuelämässä mukana aktiivisesti. Suurin osa on illat pitkät. Mutta koska siellä on tätä väkivaltaistakin porukkaa ja tehdään porukassa myös tyhmyyksiä (rikotaan ja kiusataan), poika ei sinne tahdo.

Lähinnä mietin sitä että tällä alueella kaverit on jo "jaettu", sitten isompana voi olla vaikea päästä mukaan vaikka haluaisikin. Mutta eipä ehkä haluakaan. Kunhan nyt ei täysin erakoidu.



Liikutaan kyllä paljon ja tapaa muita ihmisiä tämän "slummin" ulkopuolella.



ap.

MInusta tuon ikäisen kuuluu juoksennella ja leikkiä ulkona mahdollisimman paljon. Se minua ei niinkään kiinnosta kuuluuko johonkin kaveriporukkaan, voihan sitä keksiä ulkona puuhaa itsekseenkin. Jos pihalla kaverit "huonoja", veisin kyläilemään muille kavereille tai kutsuisin meille kyläilemään.



On ok et lapsi välillä kotosalla mut useimmiten ulos leikkimään.



Pihalla tapahtuvia koiruuksia voi vähentää/ehkäistä piipahtelemalla välillä kattelemassa mitä siellä puuhataan. Aikuisen läsnäolo kummasti rauhottaa.

helvetissä te aina kysytte mikä on normaalia ja mikä ei? Miksi lapsilta vaaditaan että ovat samasta muotista mutta aikuisille sallitaan erakkoluonne ja epäsosiaalisuus? Antakaa lapsillenne arvo omana itsenään älkääkä pyrkikö muuttamaan häntä sellaiseksi jollainen on ihannekuvanne.

Meillä aika pitkälle sama tilanne. Poikaa ei kiinnosta tarjolla oleva pihaseura, vaikka ihan mukaviakin lapsia omalta pihalta löytyisi. Mieluummin nyhjää kotona, enkä oikein henno pakottaa ulos ja pistää ovea kiinni perästä. Pitkään yritin lahjoa ja kiristää häntä pihalle muiden seuraan, mutta nyt olen ottanut sen asenteen, että olkoon kotona sitten. Täällä leikkii kyllä pikkuveljen kanssa joka päivä, ja koulussakin on ilmeisesti seuraa ihan riittävästi, joten olen päättänyt olla stressaamatta. Minkäs hän luonteelleen voi. Ja todellakin kotona oppii kyllä paremmille tavoille kuin pihoilla.

Lapsi ilmeisesti antanut periksi kiusaamiselle kun ei enää ulos mene. Ei hyvä juttu. Eri asia jos lapsella ei kiusaamis syytä vaan muuten vaan viihtyy kotosalla. Mä lähtisin lapsen kanssa ulos, pelattas pihalla ja tehtäs kaikkee hauskaa. Usko pois, ei kauaa mene kun kyselevät päästä mukaan ja seuraa alkaa tulla

Ihanaa että viihtyy perheen parissa! Niin mun poikakin tuon ikäisenä viihtyi, edelleen 9-vuotiaana tykkää olla pikkuveljen kanssa kotona. Pari kertaa viikossa on ikätoveriensa kanssa.



Kuinka joku voi väittää että 7-vuotiaalle parempi olisi notkua jätkäporukassa kuin viettää aikaa perhen kanssa?????

Muistelkaas omaa lapsuutta vanhemmat naiset. Nyhjäsivätkö pojat tai tytöt kotosalla perheen kanssa vai leikittiinkä pihalla?



Nykyajan pojista tehdään nyhjäkkeitä jotka eivät enää liiku ja ulkoile tarpeeksi. Lelut elämän sisältö sekä pelit

Muistelkaas omaa lapsuutta vanhemmat naiset. Nyhjäsivätkö pojat tai tytöt kotosalla perheen kanssa vai leikittiinkä pihalla?

Nykyajan pojista tehdään nyhjäkkeitä jotka eivät enää liiku ja ulkoile tarpeeksi. Lelut elämän sisältö sekä pelit

Tässä muuten on selitys suomalaisten vanhempien ikäluokkien huonolle käytökselle verrattuna muihin eurooppalaisiin. Kotona lapset oppivat ihmisten tavoille, pihalla ilman valvontaa eivät.

Keski-Euroopassa ei vanhemmille tulisi mieleenkään päästää alle kymmenvuotiaita keskenään kartsalle, ja niinpä lapset oppivat hyvätapaisiksi. Suomessakin on onneksi menty tähän suuntaan.

Kyllä täälläpäin ainakin suositaan sitä että lapset viihtyvät päivät pitkät ulkona keskenään. Esim. kesäisin ja koulun jälkeen iltapäivät. Aika hurjaa touhua monesti, mutta eihän aikuiset tiedä kun eivät näe.

Tässä muuten on selitys suomalaisten vanhempien ikäluokkien huonolle käytökselle verrattuna muihin eurooppalaisiin. Kotona lapset oppivat ihmisten tavoille, pihalla ilman valvontaa eivät.

Keski-Euroopassa ei vanhemmille tulisi mieleenkään päästää alle kymmenvuotiaita keskenään kartsalle, ja niinpä lapset oppivat hyvätapaisiksi. Suomessakin on onneksi menty tähän suuntaan.

JA lapsia vielä yritettiin kasvattaa tavoille kotona. Eli jonkin verran inhimillisempiä olivat lapset vielä tuolloin.

Muistelkaas omaa lapsuutta vanhemmat naiset. Nyhjäsivätkö pojat tai tytöt kotosalla perheen kanssa vai leikittiinkä pihalla?

Nykyajan pojista tehdään nyhjäkkeitä jotka eivät enää liiku ja ulkoile tarpeeksi. Lelut elämän sisältö sekä pelit

t. ap

Meillä aika pitkälle sama tilanne. Poikaa ei kiinnosta tarjolla oleva pihaseura, vaikka ihan mukaviakin lapsia omalta pihalta löytyisi. Mieluummin nyhjää kotona, enkä oikein henno pakottaa ulos ja pistää ovea kiinni perästä. Pitkään yritin lahjoa ja kiristää häntä pihalle muiden seuraan, mutta nyt olen ottanut sen asenteen, että olkoon kotona sitten. Täällä leikkii kyllä pikkuveljen kanssa joka päivä, ja koulussakin on ilmeisesti seuraa ihan riittävästi, joten olen päättänyt olla stressaamatta. Minkäs hän luonteelleen voi. Ja todellakin kotona oppii kyllä paremmille tavoille kuin pihoilla.

Kun luulee että ne lopulta päättyvät kiusaamiseen. Mutta ei myöskään välitä tutustua näiltä main uusiinkaan lapsiin. Kokee että pihakaveruus sitoo liikaa. Että sitten on joku koko ajan soittamassa ovikelloa ja ulos kyselemässä. Sitten suuttuu jos ei lähde ulos, kun ei huvita.

t. ap

Lapsi ilmeisesti antanut periksi kiusaamiselle kun ei enää ulos mene. Ei hyvä juttu. Eri asia jos lapsella ei kiusaamis syytä vaan muuten vaan viihtyy kotosalla. Mä lähtisin lapsen kanssa ulos, pelattas pihalla ja tehtäs kaikkee hauskaa. Usko pois, ei kauaa mene kun kyselevät päästä mukaan ja seuraa alkaa tulla

tosin on nyt 6 v ja eskarissa, joten vähän teidän poikaa nuorempi, mutta silti. Ei sitä suuremmin kiinnosta mennä naapuriston poikien kanssa, toki välillä lähtee ulos puistoon jne, mut mieluummin on kotona, rakentelee legoilla, selailee kirjoja, leikkii autoilla jne jne.



Eskarissa kuitenkin kavereita riittää, osaa olla ryhmässä oikein hyvin.



Toki me ulkoillaan yhdessä, ja usein ovat pari vuotta vanhemman isosiskon kanssa pihalla jne. Meidän poikaa ei vaan suuremmin taida kiinnostaa se naapuriston poikaporukan remuaminen ja "duudson"-leikit, joita leikkivät (ihme, että niillä on vielä kaikki raajat tallella...), on temperamentiltaan rauhallisempi. Aluksi äitinä olin huolissaan, että näinkö se nyt jää ilman kavereita ja joutuu syrjityksi. Sittemmin olen lakannut huolehtimasta, koska poika itse on ihan tyytyväinen ja tasapainoinen, eikä tosiaan edes kaipaa siihen remuamiseen mukaan. Ehtiihän sitä sit isompanakin kartsalla pyöriä :).

Hypitään pyörillä itse rakennetuista hyppyreistä, ajetaan autojen seassa, ajetaan kilpaa täysillä pyörillä monta poikaa rinnakkain. Koko ajan armoton kilpailu kuka uskaltaa tehdä hurjimpia juttuja ja on nopein ja paras.

Poikani ei ole juurikaan kilpailuhenkinen, siitä kai se innottomuus kotinurkilla remuamiseen johtuukin. Lisäksi arkailee väkivaltaa. Esim. erään pojan päätä hakattiin asfalttiin ns. leikkitappelun yhteydessä:( Tosi vaarallista, kun mopo lähtee noin käsistä, joku voi vaikka vammautua.

ap.

Meidän poikaa ei vaan suuremmin taida kiinnostaa se naapuriston poikaporukan remuaminen ja "duudson"-leikit, joita leikkivät (ihme, että niillä on vielä kaikki raajat tallella...), on temperamentiltaan rauhallisempi.

Sekö tässä nyt on huolestuttavaa, että poika ei halua tapella muiden kanssa, koheltaa autojen keskellä jne?! Haloo, ap, sulla on ihana poika! Onko oma itsetuntosi kunnossa, kun haluaisit poikasi olevan kuten muut, vaikka muuttuisikin siten huonompaan suuntaan... En ymmärrä, en. Tämä on niin suomalaista. Pelätään yli kaiken sitä, että ollaan erilaisia kuin muut, tehdään mitä vaan, että päästään suosioon. Esim. mieheni ei lapsena halunnut tapella yhtään, ei ole viihtynyt jengeissä, ja nykyään menee erittäin hyvin. Etkö sinä, ap, olisi yhtään huolissasi, jos poikasi olisi tuon hulinasakin pahimpia? Mutta voithan innostaa poikaasi tekemään ulkona jotain fiksua, pelaisitte pihalla tms.

Eikä ollenkaan tarkoita hankaluuksia jatkossa!!



Minulla esikoinen jo yläasteikäinen. Edelleenkään ei välitä pahemmin liikkua tuolla luokkalaistensa tms. porukoissa. Sentään välillä lähtee koriskentälle tms. Hyvin tulee juttuun silti kaikkien kanssa ja on koulussa suosittu jne.



Kakkosluokkalaisella on yksi hyvä kaveri, jonka kanssa leikkii omassa pihassa tai jommankumman kotona. Tutustuivat koulussa ja ovat samanoloisia - ja kodeissa yhtenevät kasvatusperiaatteet.

Normaalia ikään kuuluvaa kehitystä ja jopa suotavaakin.

Lapset ovat kokoajan ulkona, jos aikuiset ei salli kaveri kyläilyjä, niin se menee.

Onneksi oma 5v. poikani on sosiaalinen kaveri ja kiva katsoa hänen ystävyyssuhdetta naapurin pojan kanssa.

Meillä on myös perheessä lievästi kehitysvammainen poika, jolla ei ole kavereita, mutta haluaisi kylläkin.

Yksinäiden lapsen elämässä ei ole mitään ihailtavaa. Mieluiten rullaten siellä kartsalla, niinkuin te sen ilkeästi haluatte ilmaista. Taitaa olla kateellisuutta, kun toisten lapsilla niitä kavereita riittää.