Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kanssa kantapään kautta opittua:
25.10.2009 |
Olen aina luullut että lapsen kanssa on helpomaa kun joka päivä mennään ulos ennen ruokaa ja kylään johonkin illalla. Joka viikko käydään jumpalla tai uimassa ja joka päivälle on jotain tekemistä...
Nyt lapsi oli kipeä ja minä myös. Oltiin kotona viikon verran. Ite kävin kaupassa ja lapsi oli kotona mummun kanssa.
Ja muutos on suuri. Lapsi haluaa olla kotona! Ei enää tappelua pukemisesta tai huutoa autossa. Ulos lähdetään ehkä kerran päivässä tai ei. Kaupassa käydään harvakseltaan ja kyläänkin mennään vaan joskus (joka vikko kuitenkin)
Ja lapsi on aivan tyytyväinen ja äidin stressin määräkin väheni huomattavasti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin enkä halua ilkeillä tms. vaan ihan mielenkiinnosta kysyn, mistäköhän alunperin oot saanu ajatuksen, että jatkuva meneminen on se helppo keino? Mie kun oon aina ajatellut taas, että rauhallinen, kiireetön elämä on se millai pääsisi niin aikunen ku lapsetki helpoimmalla. Ainahan se kiireettömyys ei nykyaikana oo mahdollista, mutta siihen olen aina yrittänyt pyrkiä. Niin ja rauhallinen elämä ei tarkota minusta kumminkaan täysin virikkeetöntä elämää lapselle.