Lue keskustelun säännöt.
Miksi säästää lapselle jopa 100 000 euroa?
25.10.2009 |
Meillä ollaan vielä vauva-iässä ja luin tuolta toisesta ketjusta, etää jotkut ovat säästäneet tuollaisia summia. Pitäisikö meidänkin säästää? Eikö tuo aiheuta sen, että lapsi ei opi itse säästämään ja oppii liian helpolle? Ei opi rahan arvoa jne. Mitä mieltä?
Kommentit (25)
kuukaudessa hienosti. Ostaa sillä bussilipunkin sekä hygieniatuotteensa, välipalansa ja vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni väärässä. Lapselle ei tarvitse puhua rahoista. Rahat voidaan antaa lapselle esim. asunnon oston yhteydessä. Jos et pysty säästämään niin sitten et pysty! Eihän kaikki perheet aja audilla niin miksi teidän pitäisi????
Kukin elää, ostaa ja säästää varojensa ja tapojensa mukaisesti. Yleensä kotoa pesän saaneet pystyy hyödyntää sen myös omilleen, kun ei ole tarvinnut maksaa niin suuria summia asuntolainaa kuin ei ennakkoperintöä saaneet.
Me laitamme kummallekin lapselle 50e/kk rahastoon. Rahasto raukeaa, kun lapsi täyttää 31 vuotta mutta rahat voi ottaa ulos aikaisemminkin. Olemme ajatelleet, että lapsi saa sen asuntoa varten pesämunaksi eli ei automaattisesti vapaata käyttöä varten.
Pankkitilillä on sitten vaan ne rahat, jotka lapsi on saanut synttärilahjaksi, joululahjaksi tai itse säästänyt. Niitä rahoja voi käyttää sitten myöhemmin vapaasti.
Mitä ihmettä köyhänä kituuttaminen opettaa? Rahan arvoa ja käyttöä opitaan ihan jollain muulla kuin roikkumalla esim. opiskeluaika tukien varassa miettien onko varaa syödä tällä viikolla muuta kuin kaurapuuroa!
En tajua lainkaan tuollaista "lapsi oppii liian helpolle"-mentaliteettia...
Ahkeruutta, toisten arvostusta, ystävyyttä, rakkautta, avun antamista, nöyryyttä, itsehillintää, jne. Niitä minä arvotan ja koitan opettaa lapsilleni, eikä mikään niistä liity tippaakaan rahaan!
Se, että me olemme rutiköyhiä, ei todellakaan tee meidän lapsistamme automaattisesti hyviä ihmisiä, aivan kuten heistä ei tulisi itsekkäitä narsisteja vaikka me voisimme heille antaa esim. opiskelija-asunnot lahjaksi heidän muuttaessaan pois kotoa!
Kuten jo tuonne toiseenkin ketjuun kirjoitin, niin en missään nimessä keräisi tuommoisia summia lapselle, enkä kyllä oikeastaan pienempiäkään. Annetaan sitten joka kuukausi alenevaa tukea vaikka ensimmäisen 4 vuoden ajan kun lentää pesästä pois, mutta muuten minä en halua säästää lapselle rahaa. Tähän on useampikin syy:
* lapsi ei opi rahan arvoa, tuommoin 100000 on usein tavallisen ihmisen todella monen vuoden säästämisen tulos, myöskään 10000 euroa ei tavallinen palkansaaja saa helposti kasaan
* lapsi saa rahat käyttöönsä kun täyttää 18, useat eivät siinä vaiheessa ymmärrä, että mitä eläminen maksaa ja saattaa tulla ostettua vähän tyhmiäkin juttuja
* taitava rahankäyttö ja rahan antaminen lapsille eivät kulje käsi kädessä, taitavaa rahankäyttöä voi opetella muutenkin
* jos perheeseen sattuu joku ikävä tilanne, esim. ero, joku sairastuu vakavasti tms., niin on ongelma, jos lapsella on paljon rahaa, mutta sitä ei pääse käyttämään - olisi aika ikävä tilanne, jos vaikka lapsi sairastuisi leukemiaan ja ei olisi itsellä varaa olla pois töistä lapsen hoitojen ajan, vaikka lapsen tilillä olisi 100000 euroa
* perinnöille tms. ei tietty kukaan voi mitään, sellaisistahan luultavasti tuommoiset useiden kymmenien tuhansien lapsien säästöt ovat peräisin, siltikään en lähtisi rahoja tavallisella tilillä pitelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin nuo rahat ovat sponssi omaan asuntoon, ettei joudu asumaan puliukkojen seassa kerrostaloissa
Kyllä minustakin hieman vastuutonta olisi antaa isoja summia 18-vuotiaalle tai vaikka parikymppisellekin vapaata käyttöä varten. Siinä kyllä menisi kyllä rahan taju sekaisin hieman vanhemmallakin ihmisellä.
Mutta siis asuntoa varten olen valmis sponsaamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasinkin lisätä, että kannattaisiko ne rahat antaa sitten vain jotain tiettyä tarkoitusta varten. Juu ja ajellaan Audilla jo.
ap
mielestäni väärässä. Lapselle ei tarvitse puhua rahoista. Rahat voidaan antaa lapselle esim. asunnon oston yhteydessä. Jos et pysty säästämään niin sitten et pysty! Eihän kaikki perheet aja audilla niin miksi teidän pitäisi????
Kukin elää, ostaa ja säästää varojensa ja tapojensa mukaisesti. Yleensä kotoa pesän saaneet pystyy hyödyntää sen myös omilleen, kun ei ole tarvinnut maksaa niin suuria summia asuntolainaa kuin ei ennakkoperintöä saaneet.
Asuntoon pesämunaa? Vapautta tehdä jonkin aikaa mitä mielii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasinkin lisätä, että kannattaisiko ne rahat antaa sitten vain jotain tiettyä tarkoitusta varten. Juu ja ajellaan Audilla jo. ap
mielestäni väärässä. Lapselle ei tarvitse puhua rahoista. Rahat voidaan antaa lapselle esim. asunnon oston yhteydessä. Jos et pysty säästämään niin sitten et pysty! Eihän kaikki perheet aja audilla niin miksi teidän pitäisi???? Kukin elää, ostaa ja säästää varojensa ja tapojensa mukaisesti. Yleensä kotoa pesän saaneet pystyy hyödyntää sen myös omilleen, kun ei ole tarvinnut maksaa niin suuria summia asuntolainaa kuin ei ennakkoperintöä saaneet.
Kysyit näin; Pitäisikö meidänkin säästää?
Johon vastasin, että olet väärässä, ei tarvitse jos et koe sitä omaksi jutuksi. Ja jos te ajelette audilla niin että aja Mersulla niin kuin jotkut, asu Westendissä tai kanta-kaupungissa....
Tapansa kullakin jokainen perhe tekee omat ratkaisut! Meillä lapsille säästetään, silloin kuin esim. saadan bonukset työstä, kun se on ns. ylimääräistä tuloa meille.
jos vain ovat pystyneet.
Isoisovanhempani antoivat aikanaan vaarilleni siivun omasta maatilastaan, vaari taas antoi vanhemmilleni puolet ensiasunnon hinnasta, äitini vanhemmat myös jotain.
Minä sain vanhemmiltani yksiön lähtiessäni opiskelemaan ja kyllä, aivan varmasti, myös minä annan lapsilleni aikanaan rahaa asunnonostoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehkä asuntoa, tai lähinnä käsirahaa varten. Itse jouduin aikoinani ottamaan opintolainat (91-95) vaikka tein myös töitä. en opiskellut kotipaikkakunnallani joten en paassyt syömään tms vanhempien helmoihin.Ja kyllä aikuisiällä v-tti maksella sitä vuosikaudet.Nyt se on onneksi maksettu mutta samaa en halua omalle (ainoalle) lapselleni.Uskon että rahan arvon oppiminen tapahtuu muilla keinoin.
jokainen tietty itse päättää säästääkö vai ei ja onko siihen ylipäätään mahista. Tällä hetkellä mulla on joten teen niin.Jos tilanne muuttuu, niin säästäminen jäädytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapselle kertoo jo ajoissa, että hänelle säästetään x euroa kuussa, kai hän tajuaa ettei se raha tipahda tyhjästä? Että sen eteen on säästetty vuosia. Luulisi että lapsestakin on kiva seurata vuosien mittaan että miten siitä pienestäkin kuukausittaisesta summasta kasvaa paljon isompi summa. Lapselle voi kertoa jo silloin, että raha on hänen, joten hän voi tehdä sillä mitä haluaa, mutta että myös vastuu on hänen. Että sitä ei kannata hassata mihin tahansa. Jos lapselle on tehty selväksi, että sitä summaa on säästetty 18 vuotta, en usko että hänellä on hirveästi halua tuhlata sitä hetkeessä.
on sitä mielestäni hyvä säästää lapsen opiskeluja / tai asuntoa varten vähän. Mutta kyllä 100 000 euroa on mielestäni liikaa....
Itse valmistuin vasta vähän aikaa sitten ja esim. opiskeluaikaisen ulkomailla opiskelun rahoitin työn teolla, opintolainalla ja vanhempieni avustuksella tyyliin välillä 20 euroa, että saan muutakin kun kaurapuuroa, mutta ei mitään tuhansia euroja.
Itsestä tämä on parempi tapa ja voin sanoa,että ymmärrän rahan arvon paremmin kun useat muut koulustani valmistuneet. Yliopisto, joka on tunnettu siitä että pappa betalar.....
Olisihan se kivaa asua nyt velattomassa asunnossa ja ostella vain merkkituotteita vauvalle. Osasta tälläisistä entisistä opiskelukavereistani huokuu se, että heidän ei ole hirveästi tarvinnut tehdä elämänsä eteen mitään ja auta armias jos nyt tulee joku vastoinkäyminen, jossa isän rahat eivät auta....
Ja jopa tietyllä tavalla, koska minun on pitänyt tehdä enemmän tulojeni eteen, olen jopa elänyt enemmmän.
Loppuun vielä, että omalle lapselleni säästän tilille pari euroa silloin tällöin, mutta mitään järkyttäviä summia ei ole tarkoitus säästää. Periaatteena on että jokainen sukupolvi hankkii omat rahansa, mutta totta kai autan esim. antamalla rahaa autokorttiin, takaamalla osan ekasta asuntolainasta yms.
tai rahastoihin omalla nimellä. Rahat ovat siis MINUN kunnes päätän ne erikseen antaa lapsille.
Kumpaakin avustan ajokortin verran, opinnot maksan ja olen kerännyt esikoiselle omaan kotiin yhdessä sovittua astiasarjaa, joka ajaton ja vähän arvokkaampi.
Jos minulle jotain sattuu, niin säästöni ja rahastoni jaetaan molemmille tasan normaaliperintönä.
jossa on lapselle ostettu oma kämppä kun on muuttanut kotoa pois, ja näissä tapauksissa ei rahan arvoa tai saamansa "lahjan" arvoa nämä nuoet ole juurikaan arvostaneet. Kun asumiskulut on pienet niin sitten rahat on mennyt juhlimiseen ja merkkivaatteisiin.. Väittäisin kyllä että rahan arvon oppii paremmin "kantapään kautta"..
3:lle lapselle 100 000€ vaikka Audeilla ajellaankin :) Varmaan menee niin, että ajokortit ja mopot ym tulee laitettua, mutta itse saavat tehdä töitä, jotta kustantavat ekat kämppänsä.
että lapsi olettaa "rahan olevan ilmaista" ---> kun on tottunut hyvään elintasoon, eli pappa betalar kaiken, ei osaa arvostaa sitä omaa pientä palkkaa.
Harva kuitenkaan (ellei perheellä ole suhteita mitä kautta saa suojatyöpaikan kovalla palkalla)saa heti työtä jossa palkka olisi ruhtinallinen =On ikäväää jos työssäkäydessä ei rahaa ole kuin roskaa.
Tarkoitian sitä, että YLEENSÄ ihmisen elämänpolku menee niin, että opiskellessa köyhäillään, ja kun siirrytään työelämään tulot ja elintaso kasvaa. Tämä konkretisoi sen, että työtä tekemällä saa rahaa ja kun on rahaa saa tehtyä ja ostettua kaikkea kivaa =työssäkäymisen mielekkyyttä lisää se, ettei enää tarvitse kituttaa vert. opiskeluaika.
Ja on hyvä että vanhemmat tukevat lapsiaan, mutta rajansa kaikella. Omassa lähipiirissäkin on 30-vuotiaita joilla elämä ihan hukassa! Opinnot kesken (ei motivaatioita valmistua kun kaiken saa muutenkin) tai työnvieroksujia, jotka lettavat sen joohtajan pestin tipahtavan eteensä (eivätkä edes ymmärrä sitä vastuuta mikä johtotason tehtäviin kuuluu, näkevät vain sen palkan)
Hei! Me säästämme neidin tulevaisuutta varten pikku hiljaa, muutaman kympin kuussa. On helpompaa sitten turvautua näihin säästöihin, kun pitää ostaa jotain isompaa, esim. ajokortti, ei tarvitse ottaa opintolainaa jne. Murrosiällä 100 euroa kuussa ei riitä mihinkää. Voi sitten näitä säästöjä käyttää.
Itse tipahdin tyhjän päälle reilu 16 vanhana, kun lähdin "maailmalle" opiskelemaan. Silloin olisi ollut kiva apu säästöistä, kunhan ne käyttää oikein.