Olemmeko ainoa tällainen perhe, vai onko meitä muitakin?

eikä hoitoapuakaan ole. Lapset ovat viimeksi olleet hoidossa isovanhemmilla yli 2 vuotta sitten pari tuntia. Meillä on kyllä hyvät tulot, joten en kaipaakaan kenenkään rahallista apua, mutta lastenhoitoapua toivoisin edes pari iltaa vuodessa. Mutta kun ei niin ei.

mutta kaikki hankinnat rahoitamme itse. Lahjat toki tulee synttäreinä+jouluna, mutta kaikki muu on vanhempien maksettana. Enkä ole tätä kyllä edes älynnyt mitenkään outona pitää?!

Muutaman kerran on isovanhemmat vähän lahjoneet. Ja hoitoapua on saatu myös hyvin vähän.

Oma apu paras apu, se on kyllä tullut opittua.

kummankin vanhemmat haluais tulla lastamme hoitamaan, mutta kun ollaan niin kiinni lapsesta ettei haluta lähteä kaksin minnekään ja jättää lasta hoitoon.

on tähän mennessä ollut hoidossa n 2 min, kun mies heitti mut autolla ja tänä aikana lapsi heräs. Oli siis ollut hereillä 2 min kun mieheni tuli kotiin.

Mieheni isä on sairaseläkkeellä ja heille kun kerrottiin vauvan syntymästä, sanottiin jos haluatte olla tekemisissä lapsen kanssa, ette saa käyttää rahaa yhtään häneen. Läsnä saatte olla, mutta lahjoja korkeintaan syntymäpäivänä ja jouluna ja silloinkin todellakin kohtuudella. Sama sääntö tasapuolisuuden vuoksi sitten minun vanhemmilleni.



Mä en ymmärrä miksi pitäis saada hoitoapua, kun täällä on MLL + muitakin. Rahalla selviää. Ei mun tai mieheni vanhempien velvollisuus ole kustantaa lapsemme vaatteita tai lihottaa pankkitiliä.

Vaikka kuussa tuleekin 530 euroa miinus verot, kyllä sillä pärjää, kun miehen palkka tulee.

Suomessa yleisesti ottaen kierrätys toimii hyvin + on kaikenlaisia avustusjärjestöjä. En ole vielä kertaakaan nähnyt lasta ilman vaatteita tai kuolevan nälkään.

Tai sanoisinko että aikaisemmin saimme hoitoapuakin, jopa liikaa tarjottiin kun kaksoset olivat pieniä. Tunsin jopa ahdistusta siitä, etten olisi saanut itse hoitaa kaksosiani, tutustua heihin kunnolla. Anoppi siis tässä asialla...



No sitten tilanne normalisoitui ja hoitoapua saimme silloin kun tarvitsemme, eli muutaman kerran vuodessa.



Mutta nykyään emme saa juuri mitään hoitoapuakaan:(. Miehen veljen ja siskon lapset vievät nyt kaiken anopin ajan.



Omat vanhempani alkavat olla iäkkäitä. Käymme kylässä, emme muuta.



***



Rahallista tukea emme ole koskaan saaneet. Kaikki haalarit, pyörät yms. olemme itse maksaneet. Kyllähän se lompakossa tuntuu, kun pitää kaikki hankkia itse kolmelle lapselle. Emme siis ole rikkaita, ei.

tunnen vain harvoin sillä olen tottunut hoitamaan itse omat asiani mutta toki harmittaa lasten puolesta joskus.



Omat vanhempani yrittivät vähistä rahoistaan kovasti tukea meitä mutta he ovat olleet kuolleina jo toistakymmentä vuotta.



Meillä päinvastoin me elätämme vieläkin appiksia maksamalla heidän laskujaan. He menettivät omaisuutensa edellisessä lamassa mutta eivät oikein tunnu pääsevän jaloilleen. Tosin laskimme että heille jää kuukaudessa laskujen jälkeen enemmän rahaa käyttöön kuin meillä mutta taitaa mennä vinkunlitkuun... Hoitoapukin alkaa hiipumaan kun anoppi alkaa väsymään. Nuorimmaisemme on tähän saakka ollut n 2 vl heidän luonaan vuosittain.

En ymmärrä miten kenenkään muun kuuluisi maksaa meidän lapselle tai perheelle mitään tarvikkeita tai matkoja. Meillä on muutenkin paljon paremmat tulot kuin lapsemme isovanhemmilla, eläkeläisiä kun ovat.



Isovanhemmat, kummit ja sukulaiset asuvat niin kaukana (tai oikeastaan me asumme niin kaukana), ettei heistä ole oikein hoitoavuksikaan, mutta en ole siitäkään katkera, itsehän olemme lapsemme halunneet ja hoitoavun puute sekä lapsen vaatteiden, tarvikkeiden ja elämisen kustannukset olivat kyllä jo etukäteen tiedossa.



Minuun ei kyllä iske kateus ollenkaan näistä keskusteluketjuista.

En kaipaa isovanhempien rahoja tai edes hoitoapua, mutta kun lapsilla ei ole vanhempien lisäksi ketään joka heistä välittää niin sitä kaipaan.

En kaipaa isovanhempien rahoja tai edes hoitoapua, mutta kun lapsilla ei ole vanhempien lisäksi ketään joka heistä välittää niin sitä kaipaan.

jotenkin se ei ole luonnollista. Mitä jos meille vanhemmille tapahtuu jotain? Kuka huolehtii lapsista?

Lapsellani on yksi isonvanhempi, joka eu suuremmin ostele yhtään mitään. Isovanhemmat eivät käy meillä siivoamassa, sen sijaan syyllistävät, jos minä en siivoa heillä. Eli ole suurta tukiverkostoa auttamassa jne.

Meillä taas juuri päinvastainen tilanne. Oma äitini syytää rahaa lähes joka käänteessä pari-kolme sataa euroa (synttäreinä, ristiäisissä, nimppareina, jouluna... jne) meitä on 3 sisarusta ja syytää kyllä jokaiselle, että sinänsä ei olla erityisessä asemassa omiin sisaruksiini ja heidän perheisiinsä nähden.



Kun remontoitiin uutta taloa, antoi meille muutaman tonnin remonttirahaa (tuli kyllä tarpeeseen pakko myöntää!)



Anoppi+appi pienituloisia, joten eivät rahaa anna paitsi nyt kun tuli perintöä niin antoivat meille usemman tonnin (mies ainoa lapsi). Maksettiin niillä kyllä puhtaasti remonttilainoja pois eli ei mennyt "hurvitteluun".



Tämä helppo rahansaanti on ainakin omalla kohdalla johtanut siihen, että en oikein osaa hallita taloutta 100% sesti kun rahaa sitten tiukassa paikassa aina saa äidiltäni. Olemme kyllä miehen kanssa tsempanneet tosi paljon ja justiinsa maksettiin pois 20 000 euroa erilaisia nuoruuden (parikymppisenä otettuja) luottoja.



Hoitoapua saamme myös aina kun tarvitaan kun asutaan kaikki täällä pk-seudulla. Lisäksi mummit ostelevat vaatetta yms. tavaraa -se on kyllä nyt vähentynyt selväsi ja oma äitini siirtynyt enemmän tuohon "laiton pari sataa, niin voitte ostaa, mitä tarvitsette"



Ja lienee turha maininta, että tienataan miehen kanssa 100 000 euroa vuodessa... että melko holtitonta tää meno, mutta hengissä kuitenkin ;-)

Eli silloin on voinut tulla jokunen kymppi rahaakin. Tai joku pieni lahja, ei mitään kovin isoa. Kyllä me vanhemmat kaikki hankinnat hoidamme omille lapsillemme.



Hoitoapua saamme sentään anopilta 7v jälkeen. Eli kun lapset ovat isompia, niin saattaa katsoa lapsia yhden-kaksi iltaa vuodessa. Samoin voi hoitaa pienintä 4v iltapäivän kuussa (käytetty vain kun minulla pakollisia työmenoja mies ei pääse ajoissa töistä hakemaan nuorinta hoidosta). Uskon että hoitaisi enemmänkin jos pyytäisimme, mutta itse ei ehdota. Emme vain kehtaa pyytää enempää.



Muistan joskus kun lapsemme olivat pienempiä että olin itsekin hieman katkera kuunnellessani toisten käytäntöjä kuinka isovanhemmat auttavat. Mutta nyt kun lapset ovat kasvaneet ei sillä ole niin väliä. Me pärjäämme kyllä taloudellisesti omillamme ja lasten hoitokaan ole ongelma. Onneksi isommilla lapsilla (koululaisia) on kavereita, joiden vanhemmat saattavat auttaa käytännön arjessa katsomalla meidänkin lapsia, jos joku pikkumeno (esim. joululahjaostokset).

Ette ole ainoita. Meille ei ole kukaan koskaan ostanut mitään järkevää. No, ehkä jonkin kirjan tms. Mutta ei koskaan kukaan ole tarpeista kysynyt

mummo on ostanut:



- esikoiselle uudet Eccot (89eur)

- kuopukselle lautasia ja mukin (noin 30eur)

- talvitakin ja haalarin esikoiselle (vähän yli 100eur)

- kuopukselle hienostelutalvitoppatakin, noin 120eur



Lisäksi pienempiä, joista en ole pitänyt lukua, puseroita ja parit kirjat. Ihan ympäri vuoden ostaa. Arvelen, että laittaa lapsiin rahaa vuoden aikana ihan kevyesti ainakin 1500 euroa, eikä koskaan mitään pyydetä, aina itse ostaa.

Eikä siitä johdu,ettei meillä olisi varaa, meillä nettotulot noin 4000euroa. Luulen kyllä, että niillä joille isovanhemmat ostaa, olis kyllä varaa ostaa itsekin.

Ja tiedän kavereita jotka saavat vieläkin enemmän, esim etelänmatkoja, tontteja tms. Ja kaikki nämä ovat 35+ ja hyvissä ammateissa, myös me.

kaikki eläkkeellä ja erittäin sairaalloisia. Lahjat ostavat synttäreille ja jouluksi (tai siis minä haen ja paketoin, he antavat setelit käteen). Hoitoapu on max muutama tunti keskellä päivää tai alkuillasta, kun vielä jaksavat, mitään yökyläilyjä ei voi kuvitellakaan. Että ette ole ainoita, mutta ollaan iloisia edes siitä vähästä mitä on.

Kyllä meillä mummot ja kummit ostaa vaikka mitä.

Mä ainakin provoilin tohon lasten tiliketjuun.



Oon yh, jonka omalla tilillä on nyt 120e ja lapsilla ei tilejä ollenkaan. Yksin maksan kaikki. Ollaan köyhiä, mutta onnellsia.

Kun lukee näitä ketjuja, kateus väistämättä iskee. Meidän lapset eivät koskaan saa rahaa lahjaksi sukulaisilta,eikä kukaan muu kuin me vanhemmat rahoita heidän toppahaalareitaan, polkupyöriään tai lomamatkojaan. Emme saa edes hoitoapua isovanhemmilta. Kaiken, mikä liittyy meidän lapsiin, teemme ja rahoitamme itse, me vanhemmat.

Ei rahaa,ei hoitoapua :(

Kateellinen en kuitenkaan ole muille. No ehkä ihan vähän joskus.

sillä erotuksella, että vanhempani kyllä hoitavat lapsiani kerran kaksi vuodessa, kun ovat Suomessa.



En voisi kuvitellakaan, että joku toinen maksaisi jotain meidän perheen kuluja. Toisaalta olemme tulleet erittäin hyvin toimeen näin, talvihaalarin ostaminen ei kaada talouttamme.



Se, että he eivät osallistu juuri elämäämme, pidän isovanhemmista ja kummeistä erittäin paljon ja meillä on lämpimät ja onnelliset välit.



Itse mielelläni autan muita ja olemme antaneet erään kummipoikamme vanhemmille satoja euroja, kun heillä oli tiukkaa. Ja minusta varmasti tulee sellainen mummi, joka ostaa ja höösää.