G: Mikä on kompastuskivesi työelämässä?

Päivät venyy eikä tilanteeseen saa apua (kun hommat kerran hoituu niin hyvin näinkin).



Tätä ominaisuutani on käytetty hyväksi jo vuosia.

Pidän niin sanotusti kynttilää vakan alla... Ideoita on, mutta pelkään niitä niin tyhmiksi, että en avaa suutani. Ja jälkikäteen harmittelen, kun joku paljon hölmömpi juttu toteutetaan.

Tai sita on, mutta perhe menee edelle, eli en jaksa raataa niska limassa toimistolla yomyohaan kun vahemmallakin parjaa. En tieda onko se sitten kompastuskivi elamassa noin yleensa, itse pidan sita oikeastaan positiivisena asiana itsessani, mutta siis tyoelamassa etenemisessa kylla on.

joista saatuja tietoja en pääse käyttämään. Eli olen tuhlannut aikaani (vähän työkokemusta) enkä sitten jostain syystä myöskään saa niitä harvoja paikkoja, joissa todella voisin käyttää kaikkia taitojani. Turhauttavaa.

Oppilaat eivät tee mitään, koska en pelota heitä tarpeeksi. Huoh.

Ja menen jotenkin aina siitä missä aita on matalin. Olen alisuoriutuja ja tämä on hiertänyt jokaisessa työpaikassani. Olen varmaan ihan väärällä alalla kun työstä vain osa on mielekästä. Aina kun haalitaan tiimiä johonkin luovaan projektiin, jään rannalle.