Ärsyttää ystäväni taloudellinen "ahdinko"

Et taida tajuta, kuinka koville kunnon työssäkäyvälle ihmiselle ottaa pudota pois työelämästä.

meillä menee rahat kädestä suuhun ja lapsi tulossa enkä itsellenikään ole voinut ostella mitään pitkiin aikoihin.

Kaverini hoitaa yksivuotiasta poikaansa, miehensä käy töissä ja kyseinen kaverini tuhlaa sitä mukaa miehensä rahoja kun omat ovat menneet.

pari kertaa viikkoon hän oikeen tahallaan ilmoittaa mistä tilasi taas ja mitä ja sitten ruikuttaa minulle juurikin jälkeenpäin kun miehensä töissä taas ja hänellä ei ole rahaa ostaa lapselle tyyliin ruokaa!!

olen hänelle sanonut kannattaisiko jättää itselle vaatteen tilailut vähemmälle..

ehkä he ovat tottuneet vähän kuluttavampaan elämäntyyliin kuin miten nyt voivat elää. Ja ehkä et ole kertonut, että sulla oikeasti on vähän rahaa, joten ei osaa suhteuttaa.

ystäväni valitusta rahanpuutteesta kun toisaalta itse sen aiheuttaa. Ystävälläni ei edes lapsia, asuu avoliitossa miehekkeensä kanssa.

Opiskelija on. Hälle ei kelpaa mikään työ (siivous, puhelinmyynti, prisman kassa) ja kun saa sossunluukulta rahaa, niin iloisena kertoo käyneensä shoppailemassa sossun kustannuksella (uusi takki ja kahdet kengät). Syövät roskaruokaa ja kalliita ruokia muutenkin, sitten valittaa kun on hieman ylipainoinen ja pitää salilla käydä, sekin maksaa 30€ kuussa. On kauhuissaan kun kuuli että meidän nettotulot on 1200€ kuussa, "Mihin te käytätte kaiken??"

Niin, mihinköhän? Onneksi tyydyn vähään ja osaan olla kärsivällinen rahan käytössä kuten mieheni, ostan alesta monesti ennakkoon lapsille vaatteita tai kierrän kirrputorilla, tai ostan varakkaimpien ystävälapsiperheiden vaatteita kun hyväkuntoisia ovat. Eikä kerrytetä kuukausimenoja erinäisillä turhilla kuukausimaksuilla (esim. plasma-tv, sohva, kännykät, tietokone). Totta se uutta ja hienoa pitää olla, vaikka kuussa saa vain 600€, voi kiesus että on vaikea vain myönnytellä..

tässä tapauksessa olla kyse.

Et taida tajuta, kuinka koville kunnon työssäkäyvälle ihmiselle ottaa pudota pois työelämästä.

niin paljon että alkaisin pihistellä ja säästää ihan hulluna, vaikka toistaiseksi vielä olisikin turvarahastoa tilillä.



Mä en uskalla edes ajatella mitä tekisin jos menettäisin tämän työpaikan. Se olisi hirveä isku, enkä ollenkaan keksi mistä löytäisin uuden edes jollain lailla vastaavan.

Tiedän itse tunteen. 10 vuotta tienasimme miehen kanssa suurin piirtein saman verran ja laskut sai hyvin maksettua ja rahaa jäi säästöönkin. Rahaa on miehellä edelleenkin säästössä, joten perheen (3 lasta) kannalta ei ole mitään hätää. Itse katkaisin jalkani, pitkä sairasloma, mitä pidensivät erilaiset komplikaatiot ja tipahdin Kelan päivärahalle. Tokihan se on ihan hyvä tulo sekin, mutta töissä ollessa oli tarpeen mukaan mahdollisuus tehdä lisätöitä, jos halusi vaikka viedä poppoon ulkomaanlomalle. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole. Pystyn juuri maksamaan oman osuuteni lainasta ja ruuasta, mutta mihinkään 'omaan' rahaa ei jää.



Tokihan myös miehen rahat ovat avioliitossa minunkin, mutta kyllä se silti tympii, kun oikeasti joutuu miettimään jokaikistä ostosta, että onko siihen varaa. Eipä sillä, tekee ihan hyvää välillä elääkin näin, oppiipahan jatkossa paremmin arvostamaan säännöllisiä tuloja ja sitä, että joskus on mahdollisuus johonkin vähän turhempaankin. Luultavasti ap:n ystävän taustalla on jotain tällaista ajattelua, tavallaan oman itsenäisyyden menetystä.

Meillä miehellä hyvät tulot ja olin pitkään kotihoidontuella,jolloin opin pihistämään, niin taloudellinen ahdinko ei uhkaa kunhan alkaisin saada sitä ansiosidonnaista! Kassassa on 4kk jono hakemusten käsittelyyn eli saan rahaa joskus ensi vuoden puolella. Hyvää joulua vaan, onneksi tulee edes veronpalautusta siihen mennessä. Jos sattuisi olemaan vielä veromätkyjä niin olisin todella pulassa.