Lue keskustelun säännöt.
Mitä tunnet, kun ajattelet lastasi?
Kommentit (14)
kroonista huolta siitä, miten tulee kouluun meno ja myöhemmin muu itsenäistyminen sujumaan, miten hänen tunne-elämänsä kehittyy ym.
Nuoremman kohdalla tunnen suunntaonta iloa siitä, että saan kokea terveen lapset normaalin kehityksen ja suhteen muodostamisen äitiin ym. Tätä olen ollut vailla.
Molempien kohdalla tunnen syyllisyyttä siitä, että pienempi tuntuu tällä hetkellä jotenkin rakkaammalta. Tietosella tasolla miellä kyllä tehdään kaikki isomman tukemiseksi ja toimitaan niin että hän tuntee olevansa ainakin kotona hyväksytty, jos muu maailma kaataakin välillä kylmää vettä niskaan. Ja rakastatetaan häntä myös. Olisi vain ihanaa, jos molemmat herättäisivät yhtä suuren ilon ja rakkauden tunteet kuin pienempi. Isompi ei kai herätä siksi, että hänellepitää aika paljon opettaa tunteita, eli rakkaudelle ei samalla lailla saa vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kouraisee" vatsasta :D Molempia ajatellessa...
Onnea ja iloa - sellaista rakkautta, jota en koskaan ennen ole tuntenut. En lähellekään. Ennen lasta en voinut tällaista edes kuvitella!
ja ottaa syliin ja suukottaa... mutta kun toinen on päikkäreillä eikä viitsi häiritä...
Ei ole mitään erikoista tapahtunut. Ei minulla mitään pysyvää lämmön tunnetta ole. Se tulee ja menee. Samoin vihat ja pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunsin kaipausta ja valtavaa rakkautta.
Nyt kun olen ollut niiden kanssa kolmisen tuntia kotona, tunnen väsymystä ja ärtymystä.
Nukkumaanmenoaikaan tuntenen taas suurta rakkautta ja hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kävelen kotiin, usein tunnen lämpimän onnen aallon kouraisevan vatsanpohjasta kun tietää että kohta näkee taas lapset. Kotiin tullessani istun usein kauan eteisen lattialla, takki päällä ja lapset sylissä käydään läpi lasten päivän tapahtumia : D
huolta, pelkoa ja joskus myös vihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolta, pelkoa ja joskus myös vihaa?
Vihaa en tunne koskaan, mutta huolta usein ja pelkoa joskus. Vihan sijasta turhautumista tai hermostumista ja sitten ärähdän; ja kadun!
Enimmäkseen tunnen vatsaa kouraisevaa ja kyyneliä silmiin nostattavaa onnea, ylpeyttä ja iloa.
Siis tietysti joskus tuntee ärtymystä, turhautumista, väsymystä jne., mutta VIHA on niin voimakas tunne, etten voisi kuvitella tuntevani sellaista kun korkeintaan todella pahasti kieroutunutta ja minua tai läheistäni satuttanutta ihmistä kohtaan! - En tietenkään koskaan omaa lastani kohtaan. Silloinkin kun olen vihainen hänelle, rakastan häntä syvästi.
No, anyway, omaa lastani ajatellessani päällimmäisenä on se jykevä, syvä rakkaus, sitten ilo, ylpeys, kiintymys, ikävä (jos ei olla samassa paikassa), pieni huoli ja suuri määrä toiveita ja toivomuksia hänen onnestaan ja tulevaisuuden muokkautumisesta hänelle mahdollisimman antoisaksi ja onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkun ja naurun sekaisia ajatuksia.
Ovat rakkaita,ihania,ärsyttäviä,raivostuttavia yksilöitä.
Toisinaan tekis miel pussata puhki ja toisinaan kurittaa niin
että tuntuis.(en kylläkään ole ikinä edes luunappia antanut,
vaikka miel ois toisinaan tehnyt)
Vihaa en voisi tuntea omaa lastani kohtaan. Suuttuessa voi tosiaan rasittaa ja ärsyttää, mutta lastani en silloinkaan vihaa. Olen lapsestani äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Ihmettelen usein, miten suurta äidin rakkaus voi olla.
Onnesta. Ja pikkuisen huolesta, kuinka pärjäävät isossa maailmassa.
Kaikki jo koulu-ikäisiä.