Lue keskustelun säännöt.
Vauva 1,5kk, itkee eikä mikään auta, voimat lopussa...
20.10.2009 |
Meillä on nyt n. 1,5kk ikäinen tyttö ja hän on itkenyt todella paljon kolmisen viikkoa. Missään ei ole hyvä, aina ei ole nälkä, ei väsytä (tai on yliväsynyt) enkä enää tiedä mitä tehdä. Sylissä on rauhallinen kun kävelee koko ajan ja vaunuihin rauhottuu välillä liikkeessä. Raikas ilma tuntuu helpottavan parhaiten tai silloin kun ei enää muu auta. Omat voimat alkaa olla lopussa. Mies auttaa sen minkä pystyy, mutta hän käy töissä ja hänen on saatava nukkuakin. Sukulaiset ja suurin osa muistakin tutuista asuu kauempana ja heistä ei kauheasti ole apua.
Tämä on meidän ensimmäinen vauvamme, odotin kaksosia, mutta toinen tytöistä kuoli muutaman tunnin päästä syntymästään. Jo tuon takia tämä alku on ollut raskasta ja pelkään koko ajan, että teen jotain väärin ja että menetän tämänkin vauvan. Ennen tätä minulla ollut yksi keskenmeno ja yksi kohtukuolema.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en lukenut kaikkia vastauksia. Meidän vauva sai diagnoosiksi koliikin. Oli yleensä 5 min. syömisen jälkeen tyytyväinen, sitten alkoi itku. 3,5 kuukautta kanniskeltiin, ei mikään auttanut. Oli kesä, ne olivat hikisiä öitä. Vauvahieronnasta tai vyöhyketerapiasta ei mitään apua.
3,5kk iässä aloitettiin kiinteät. Vauva rauhoittui hieman, kakkasi säännöllisemmin. N. 8kk asti oli kuitenkin itkuisa tai tyytymätön. Yöt olivat suht rauhallisia 6kk eteenpäin. Lapsi on nyt 2,5 v., voi hyvin, ei mitään allergioita, on iloinen, reipas ja kehittynyt. On edelleen kotihoidossa.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen ensimmäinen vuosi oli raskas juuri vatsavaivojen vuoksi. Ensimmäiset kuukaudet kantoliina (myöh. ergo-kantoreppu) oli aarre - en olisi voinut käydä kaupassa ilman sitä, koska vauva ei koskaan viihtynyt vaunuissa. Rattaisiin sain pitkän harjoittelun jälkeen opetettua n. 8kk iässä.
Tsemppiä!
minäkin muistan monenmoista kappaletta, jonka tahdissa rytmikkäästi keinuttiin... ei itseasiassa tee mieli fiilistellä niiden biisien tahdissa, on sen verran mielessä tuo rankka aika. En koskaan voinut ymmärtää äitejä, jotka ehtivät äitiyslomalla jotain...minun vauvani nukkui pätkissä eikä koskaan pötkötellyt viltillä tms. Ehkä siksin jatkoin hoitovapaalle ja olen saanut nauttia ihanasta prinsessasta!
kuulostaa todella rankalta. Minulla oli tytön kanssa lähes samanlaista, hän huusi lähes koko ajan. Vatsavaivat olivat luultavasti syynä, koska perinnöllisiä vaivoja on useitakin. Lisäksi tajusin vasta juuri, kun tyttö on jo 3,5-vuotias, että hän luultavasti kärsi kuumasta jo vauvana, koska on tosi "kuumaverinen", nukkuukin pelkässä yövaipassa ilman yöpukua ja peittoa. (Minulla on samassa huoneessa yöpaita ja paksu täkki.)
Tulisin auttamaan sinua, mutta asun luultavasti liian kaukana, koska asumme "kaukana kaikesta". Yritä saada jotain apua kunnalta. Voimia!
Täällä yksi koliikkivauvan äiti, poika nyt 4kk ja ehkä vähän alkaa itkut helpottaa. Uusia neuvoja en osaa antaa, olet saanut jo paljon hyviä. Suosittelen kuitenkin, että otat yhteyttä neuvolaan tai ehkä mieluummin käyt tänään lääkärissä vauvan kanssa ja kerrot tilanteenne ja ettet enää jaksa ja että tarvitset apua. Vauvan menetys on raskasta (meidän esikoinen kuoli 2kk iässä) ja me emme siitä selvinneet ilman keskusteluapua. Muutenkin olisi hyvä, jos saisit päivisin vaikka hoitajan kotiin, saisit itse levätä edes välillä.
Minua/meitä helpotti paljon kun kävimme lääkärissä pojan kanssa ja lääkäri kertoi, ettei pojassa ole mitään vikaa ja että hänellä on "vaan" koliikkia. Raskasta silti kun poika itkee eikä viihdy vaunuissa tai sitterissä, ainoastaan liinassa tai ilman liinaa sylissä ja liikkeessä täytyy olla lähes koko ajan, muuten itkee.
Tulethan kertomaan saitteko apua, olet ajatuksissani. Olen valitettavasti huomannut, että nykyään apua on todella vaikea saada vaikka sitä oikeasti tarvitsisi. Vaadi saada apua lääkärissä/neuvolassa, jos sitä eivät muuten anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme tytön kanssa tänään lääkärissä ja asiat alkaa edetä pikkuhiljaa. Sain lähetteen terapiaan ja ajan pitäisi olla jo ihan lähiaikoina. Lääkäri tutki tytön ja hänestä tyttö oli terve, mutta suositteli jättämään pois ruokavaliosta yleisesti ilmavaivoja aiheuttavat ruoat ja myös ruokapäiväkirjaa voi pitää, ei sulkenut pois allergian mahdollisuutta, mutta epäili, että voi hyvinkin olla vain koliikkiakin. Neuvolaan saina jan perjantaille, lääkäri oli sitä mieltä, että apu kotona olisi tarpeen, minulla diagnosoitiin vaikea masennus ja sain tuohon lääkityksen, mutta vie kuulemma ehkä aikansa ennen kun löytyy sopiva annostus, mutta ehkäpä se terapiakin auttaa jonkin verran. Olo on helpottunut, ettei tytöllä ehkä ole mitään tuon vakavampaa tai jos on niin sekin selvinnee jossain vaiheessa.
ap
ja lääkäri päättää annostukset. Ei ap:n tarvitse olla lääkityksen kanssa varovainen, kunhan ei ota yliannostusta tmv.
ole ap kuitenkin varovainen lääkityksen kanssa.
Otan osaa vauvasi kuoleman johdosta. Olet varmasti väsynyt ja toivottavasti saisit jostain hoitoapua.
Meillä oli koliikkivauva, ja minua auttoi, kun käytimme hänet lääkärillä. Itkun kesti paremmin, kuin tiesi, että vauva ei ole sairas, vaan kyseessä on vain koliikki (mitä se sitten tarkoittaakin; meidän tapauksessamme mielestäni väsymystä ja mahakipuja). Varmasti et tätä vauvaa menetä, vaikka itkeekin, ja voin lohdutukseksi kertoa, että meidän itkuisa vauvamme on nykyään hyvin reipas ja hyväntuulinen 2-vuotias. Koliikkivaivatkin loppuivat jo 10-viikkoisena.
Minä myös kävelin ympäri asuntoa kaikki päivät huutavan lapsen kanssa, ja kyllä oli selkä kipeänä ja itku herkässä itselläkin. Välillä laitoin musiikin lujalle ja tanssin ja lauloin vauva sylissä. :) Auttoi itkuunkin jonkin verran, ehkä vauvakin rentoutui siinä samalla.
Kokeile myös ottaa vaunut sisälle ja työnnellä niitä reippaasti epätasaisella alustalla (matonreunan yli tms), ja jos teillä on parveke, niin sinne vauva päiväunille. Vaunulenkkejä kannattaa muutenkin harrastaa, vaikka vauva huutaisikin; tulee itselle parempi mieli, kun pääsee raittiiseen ilmaan. Minä valitsin aina sellaiset reitit, että sain tärisytettyä vaunuja muhkuraisilla hiekkateillä.
Auttaisiko mahavaivoihin, jos laitat vauvan selälleen sängylle ja ravistelet hänen jalkojaan ja pumppaat niillä mahaa? Tai pidät sylissä niin, että jalat ovat koukussa mahaa vasten? Oletko saanut vauvaa syömään tuttia? Meillä helpotti, kun vauva suostui pitkän suostuttelun jälkeen syömään luonnonkumista tuttia (silikoninen ei kelvannut millään).
Koita jaksaa vielä vähän aikaa! Koliikki oikeasti loppuu aika pian, vaikka se ei siltä tunnukaan.