osaako kissat rakastaa?Mahd.luopumisesta

kyllä kissan sydän murtuu kun ystävä ja elättäjä jättää.. mieti miltä sinusta tuntuisi jos sosiaalitoimisto laittaisi yhtäkkiä luukut kiinni :(

mutta ei ehkä niinkään siksi,e ttä kissa olisi mielettömän rakastunut teihin, vaan siksi,e ttä kissa on ollut mielettomän rakastunut siihen tiedän entiseen kotiinne, jossa sai olla ulkona kuinka vaan. Kissat jkiintyvät paikkoihin. Jos sitten annatte kissan jonnekin, missä se saa olla vapaasti ulkona, kissa lähtee etsimään siä oikeaa ja alkuperäistä kotiaan. Eikä elä kauaa. Sen sijaan teidän nykyiseessä kodisa sisäkissana se voi elää ihan tyytyväisenä totuttuaan uuteen kotiin ensin. Siellähän sentään olette te tutut ihmiset. Uudessa kodissa ei olisi mitään tuttua.

Ja kissa osaa elää myös sisäkissana.

Riippuu kissan luonteesta mikä olisi sille parasta. Mutta lähiössä ulkoilu ei ole millekään kissalle parasta, laissa tulisi jo kieltää! (tai kai se tavallaan onkin?)

mutta en tiedä rakastaako se minua.



Ollessani koneella tämä kissa kiipeää syliin, on ensin kainalossa ja pikku hiljaa kiipeää ylöspäin ja lopulta on niin että se pitää leukaansa mun olalla ja kehrää korva mun poskessa kiinni. Se myös herättää minut aamuisin änkemällä kainaloon ja pikku hiljaa taas hivuttautuu kohti päätä. Se nuolee naamaa, pesee hiuksia ja varovasti hipaisee pienellä märällä nenällään minun nenää ja kehrää kuuluvasti. Välillä se tulee nukkumaan ihan pään vierelle ja laittaa oman päänsä tyynylle tai mun kaulalle ja mitä lähemmäs se pääsee niin sen kuuluvammin se kehrää silmät kiinni.



Tätä on vaikea selittää mutta tuo on ensimmäinen ja ehkä viimeinen kissa joka käyttäytyy tällä tavalla, osoittaa kiintymyksensä ja sen että sillä on hyvä olla minun luona. Ehkä se on rakkautta, ehkä ei mutta minulle se on pääasia että lemmikkini luottaa minuun eikä pelkää.

jotka hankkivat eläimiä, mutta eivät sitoudu niihin täysillä! Eläintä ottaessa pitäisi olla tietoinen, ettei sitä voi vain heittää menemään, kun olosuhteet muuttuu. Pitäisi miettiä loppuun asti, onko valmis huolehtimaan eläimestä sen koko eliniän.

Jos ei ole, voi jättää ottamatta lemmikkiä.

mutta meidän kissavainaa oli kiintynyt minuun ja saksanpaimenkoiraamme. Kun koira kuoli, kissa istui ulko-ovella ja maukui, ennenkuin luovutti. Eikä se suinkaan ulosmenon takia naukunut, sisäkissa.



Kun meille sitten muutti mies, niin kissa oli mustasukkainen ja sähisi miehelle. Meni vuosikausia, ennenkuin mies sai edes silittää. Minuun kissa luotti täysin ja jos vaikka menin vain roskista viemään, kissa istui kynnyksellä ja naukui perään. Lapsiin se kiintyi myös, erityisesti tyttö oli sille loppuaikoina tärkeä.



Miksi antaisit kissasi pois? Kyllä kissasi sopeutuu valjaissa ulkoiluun ja jos sinulla sattuu olemaan parveke, laita sinne verkot tai lasit. Tai tee iso ulkoiluhäkki. Älä hylkää eläintäsi, älä myöskään liikenteen armoille. Eläin ei ole lelu. Olen nähnyt liian monta liikenteen tappamaa kissaa. Kissan ei kuulu ulkoilla vapaana.

meillä on 3 kissaa, ja jos joku meistä on illalla jossain (lapsi yökylässä, tai minä/mies jossain iltaa viettämässä), niin kissat ovat eteisessä ja vahtaavat ovea ja odottavat kunnes kaikki ovat kotona. Ovat kaikki sisäkissoja. Meidän yksi kissa oli aivan ihana kun muutettiin: se kantoi kaikki omat leluhiirensä ja muut lelut ovelle, kun näki, että muutkin kantaa tavaroitaan pois asunnosta :-). Sekin teki oman osuutensa muutosta. Meidän kissat ei ole paikkaan kiintyneet, vaan omistajaan. Mutta, varmaan ulkokissoilla saattaa olla eri juttu.

olen maalaitalon tyttö ja meillä oli parhaillaan 10 kissaa.

Kissa kiintyy paikkoihin, asuinpaikkaansa (luulisi että jokainen kissan omistaja tämän tietää)mutta ei niinkään ihmisiiin. Mutta kissa on hyvin reviiritietoinen ja jos vieras ihminen muuttaa taloon,se saattaa vierastaa todella kauan.

mutta on niillä ainakin suosikki-ihminen. Me asutaan maalla, lähimpään naapuriin liki kilsa ja leikatut kissamme (5kpl) ovat ympäri vuoden niin paljon ulkona kuin tahtovat. Kovia ovat hiirestämään ja myyrästämään. Yksi näistä kissoista (8-v.) on ihan meidän 13-vuotiaan lapsen kissa, nukkuu hänen sängyllään päiväunet, menee tassuttamaan, jos hän lukee tai tekee jotain tarkkuutta vaativaa hommaa, muutenkin oleilee tämän lapsen huoneessa tai ulkona hänen lähettyvillään. Nuorin kissoistamme (3-v.) on yhdeksänvuotiaan pehmolelu, tämä lapsi saa pukea sitä, laittaa nukenvaunuihin ja aina se tulee illaksi sisälle ja menee nukkumaan tämän lapsen kainaloon, peiton alle. Lapsia meillä on viisi: 1-16 vuotiaita, vanhin kissoistamme(12-v.) on kaikkien kaveri, kurnahtelee mennen tullen ja kenen tahansa syli kelpaa.

Meillä on kaksi kissaa, ja niistä toinen rakastaa kaikkia ihmisiä ja ottaa vastaan sylin kuin sylin. Se sulahtaisi varmasti uuteen perheeseen viikossa. Toinen kissa taas on arempi, ja rakastaa erityisesti miestäni tosi suurella lämmöllä, ja sillä kestäisi todella kauan tottua uusiin ihmisiin.



Myös äitini kissa rakastaa äitiäni, eikä juuri kenenkään muun antaisi ruokkia, ja vaikka oli kadoksissa metsässä puoli vuotta tunsi heti äitini ja kiipesi suoraan syliin. Oli todella todella onnellinen, vaikka olikin heikossa kunnossa.

te, jotka olette sitä mieltä, että "kissa kiintyy paikkoihin, ei ihmisiin". Tuo on täyttä skeidaa ja koiraihmisten puhetta. :) Kissa leimautuu laumaansa eli ihmisiin siinä kuin koirakin eikä kaipaa paikkoja, vaan ihmisiään.

aika kylmiltä ihmisiltä. Kissat kiintyvät kyllä ihmisiin eikä vain paikkoihin. Tietenkään teillä maalla eivät kissat ihmisistä välittäneet, jos ette tekään kissoista. Jos kissalle lykkää pihalle kerran päivässä ruokakupin ja muuten jättää sen huomiotta kulkemaan ulos, niin eihän se silloin kiinny kehenkään, eipä kiintyisi ihminenkään.

Ap:n tapauksessa kissat ovat kumpikin vielä sen ikäisiä, että hyvin sopeutuvat sisäkissan elämään. Eli ottaisin molemmat kissat mukaan, enkä päästäisi kumpaakaan enää kulkemaan vapaana. Minulla on ollut monta kissaa elämäni aikana, ja kaikki ovat ihmisiin kiintyneet. Viimeisimmät kissat tulivat alle vuoden ikäisenäkin jo ovelle vastaan aina kun tulin kotiin ja halusivat paljon hellyyttä. Eräs lapsuudenkodin kissa nukkui aina vieressäni, ja kun muutin pois kotoa ei unohtanut minua vaikka olin pitkiä aikoja poissa. Aina kun tulin vierailulle, tuli nukkumaan viereeni vaikka olisi ollut monta muuta ihmistä ja nukkumapaikkaa valittavana. Samoin tuli jo pihalla vastaan innoissaan puskemaan jalkaani, ennen kuin pääsin edes autosta pihalle. Vanhempieni muutostakin selvisi hyvin, eikä yrittänyt lähteä etsimään sitä aiempaa kotia.

Myös siskoni kissat ovat selvinneet paristakin muutosta, uudessa kodissa on ensimmäiset päivät menneet varovasti hiipien ja huonekalujen alla ihmetellen, mutta pian taas juoksevat, leikkivät ja kiehnäävät niin kuin ennenkin

olen maalaitalon tyttö ja meillä oli parhaillaan 10 kissaa.

Kissa kiintyy paikkoihin, asuinpaikkaansa (luulisi että jokainen kissan omistaja tämän tietää)mutta ei niinkään ihmisiiin. Mutta kissa on hyvin reviiritietoinen ja jos vieras ihminen muuttaa taloon,se saattaa vierastaa todella kauan.

Laittakaa kissalle pihatarha, jossa se voi käyskennellä. Parvekkeelle voi myös laittaa verkon, jonka läpi kissa voi tiirailla ulkomaailmaa. Kissa on sopeutuvainen eläin, vaikkakin jos se on johonkin tiettyyn tottunut niin vaaditaan ehkäpä kompromisseja kuten tuo pihahäkki. Voit myös viedä kissan hihnassa lenkille, jos se nauttii ulkoilusta!

Kissa voi olla aivan tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen sisäkissana. Edellytyksenä on, että siitä pidetään huolta ja sillä on seuraa ynnä riittävästi kiipeilypaikkoja ja muita virikkeitä. :)

Jos on vasta vuoden vanha kissa, niin ei ole vielä kiintynyt omistajaansa liiaksi. Tottuu uusiin omistajiin melko pian. Mielellään pienempään perheeseen mistä

kissa on lähtöisin. Onko jotain tuttuja kenelle olisit kissan antamassa?

Silloin kannattaa käyttää kissaa muutaman kerran viikon kylässä ennen lopullista luovutusta. Kyllä kissa yleensä kaipaa vapaata ulkonaliikkumista, siitä ei pääse mihinkään. Varmasti olisi onnellisempi uudessa kodissa jos pääsee ulos tutkiskelemaan luonnon ihmeitä.

Kissat kyllä rakastavat hyvinkin paljon omia ihmisiään.

Tein aikoinaan töitä eläinsuojelun parissa, ja muistan aina, kun löytöeläintalolle tuli sellainen iso mustavalkoinen kissa, se oli tosi arka, eikä antanut työntekijöiden silittää itseään yms.

Sen kissan omistaja löytyi parin päivän päästä, ja vein sen omistajan sen kissan luo, päästin kissan sen omistajan luo, ja meidän araksi luulema kissa hyppäsi omistajansa olkapäille, puski sen päätä ja kehräsi ihan innoissaan.

Tuollaisia oli enemmänkin, mutta tuon muistan parhaiten, se ero siinä kissassa oli kuin yö ja päivä sen jälkeen, kun sen omistaja tuli hakemaan sen.

Jotkut kissat rakastavat juuri sitä paikkaa, josta saa ruokaa. :D ei ne kaikki niin nirsoja ole.

Mä olen elämäni varrella muuttanut paljon ja aina on kissa mukaan otettu. Ja joka muuttoon on sopeutunut, eikä ole karkaillut.



Äitini kolli ulkoili maalla omalla pihalla, oppi tuntemaan tontin rajat kun äiti ne sille pentuna opetti, eikä poistunut pihalta. Kun kotiinlähdön aika koitti, se oli merkkivihellys ja kissa pinkaisi kuistilla olevaan kuljetuskoppaansa. Kaupungissa eli sisäkissan elämää, mitä nyt fillarin korissa matkusti mummolaan kylään ja herätti hilpeyttä ohikulkijoissa. Mummolassa oli sitten valjaissa pihalla.



Aina kumpikin katti tunnisti tutut ihmiset, vaikka olisi ollut puoli vuotta väliä. Ihan turhaa luopua kissasta. Eikä kissoja parane pitää tyhminä.

toki joku "maalaistyttö" varmasti niin ajatteleekin, jossa kissat ovat aina olleet "vain" kissoja, jotka käyneet siellä talossa kääntymässä. Otapa joskus itsellesi sisäkissa, joka on 100% perheenjäsen, ei mikään hiirenpyydystäjä, niin huomaat, että kyllä se kissa sinuun kiintyy (jos sitä vaan rakastat) eikä siihen asuntoon.

Muutimme vuosi sitten ja nyt kissamme on löytänyt reitin vanhalle talolle (matka 5 km) Nyt haemme sen joka toinen päivä pois "uuteen" kotiimme. Onko kellään vastaavanlaista kokemusta. Mikä avuksi? Uudet omistajat eivät päästä sisälle eivätkä ruoki kissaamme.

Kissamme on tottunut ulkoilemaan pienestä asti enkä näe vaihtoehtona, että telkeisin sen sisäkissaksi. Meillä on pieniä lapsia ja hekin päästävät kissaa ulos joten vaikea saada pysymään sisällä.

On vaikea kuvitella, että kissa elää koko elämän 4 seinän sisällä. Nämä tietysti omia mielipiteitäni ja jokainen tallaa tyylillään. Kysymykseni siis. Onko kellään ollut vastaavaa ongelmaa ja mikä avuksi?

mun kissa on kiintynyt minuun. kissoilla on harvinaista kiintyä ihmisiin mutta on se mahdollista