Olin kaksi vuotta etä-äiti, nyt taas lähiäiti.
Muutin pois kotoa kahdeksi vuodeksi töiden takia. Lapsemme olivat silloin 2- ja 6-vuotiaat. Muutin takaisin kotiin, kun lapset oli 4- ja 8-vuotiaita. Nyt siitä on vuosi, ja lapset on siis 5 ja 9.
Moni täällä palstalla ennusti, että lapset alkavat vihata minua, kun jätin heidät tuolla tavoin. Näimme toki lomilla melko usein viikonloppuisin. Pisin aika, kun emme nähneet "livenä", oli 7 viikkoa. Se teki tiukkaa varsinkin mulle.
Pojat pärjäsi hienosti isänsä kanssa. Parisuhteemme ja perheemme voi hienosti. Pojat tuntuvat rakastavan minua yhtä paljon kuin ennenkin.
Kommentit (2)
jotta saan opinnot suoritettua loppuun. Vasta lähivanhemmuus pakottaa lasteni isän hoitamaan lapsiaan täyspainoisesti (vaikka hoidattaa kyllä äidillään).
Etävanhempana pääsen elämässä eteenpäin eivätkä opintoni jää kesken sen takia että ei ole lasten takia aikaa tehdä iltaisin opiskelutehtäviä.
Se että valmistun ja saan tutkinnon, on myös lasteni etu.
Onko se hyvä vai huono jos lapsille on ihan sama että äiti on poissa seitsemän viikkoa?