Jos haen apua ongelmiini,voidaanko musta tehdä LS-ilmoitus?
Lapseni on 1v. Tarvitsen ilmeisesti lääkitystä ahdistukseeni. Kaikki alkoi siitä kun lapsi joutui äkillisesti teholle rs-viruksen takia. Siitä lähtien olen tarkkaillut lastani aika neuroottisesti. Olen äärimmäisen huolestunut esim. nyt kun lapsella on flunssa. Lapsi on erinomaisen hyvin hoidettu ja mies on hoitanut nyt varmaan enemmän kuin minä lasta. Huolestuneisuuteni on liiallista ja pelkään esim. syöpää lapsella ja tajuan huolen olevan liioiteltu ja aiheeton. Huoli ilmenee erityisesti ajatuksissani, ja myös psykosomaattisia oireita on (mm. vatsakivut, suun kuivuminen, jatkuva jännittyneisyys). Miehenikään ei jaksa aina uusia huoliani.
VArasin itselleni ajan huomiseksi yksityiselle psykiatrille. Jos kerron tarvitsevani nyt keskusteluapua ja mielellään myös lääkkeitä, voidaanko minusta tehdä ls-ilmoitus? Koska jos se on vaarana, en aio hakea apua, vaan yritän selvitä jotenkin muuten.
Kommentit (29)
Ei tuon perusteella kukaan tee LS-ilmoitusta :). Hienoa että hakeudut ammattilaisen puheille, et muuten todellakaan ole ainoa joka kärsii samasta ahdistuksesta.
missään vaiheessa suunnittele lastasi vahingoittavasi. Ellet sitten huolinesi sairastu siihen Muhchausen(vai mikähän se oli)-syndroomaan ja ala aiheuttaa lapselle oikeita oireita saadaksesi itsellesi huomiota ja apua.
Rohkeasti vaan lääkärille, saat varmaan masennuslääkkeitä.
Toisaalta, minä en näe LS-ilmoitusta mitenkään pahana asiana. Silloinhan yleensä vaan selvitellään perheen tilanne ja tarjotaan apua. Miksi vielä tänäkin päivänä niin monet ajattelee, että LS-ilmoitus = lapset otetaan saman tien huostaan??
Me olemme hakeneet ja saaneet apua mm. perheneuvolasta. En näe sitä millään tapaa huonona asiana. Lisäksi olemme saaneet toimeentulotukea ja yhdeksi kuukaudeksi perhetyöntekijän /kotiavustajan. En ollut edes ajatellut, että meillä sellaista tarvittaisiin tai että olisi mahdollista saada, mutta olin kyllä siitäkin avusta oikein kiitollinen. Joskus on sokea omalle tilanteelleen. Meillä esim. oli 3-vuotias erittäin paljon sairastava lapsi ja 2kk:n ikäiset kaksoset. Olin nukkunut viimeisen 2kk aikana 3-4t yössä ja joskus pieniä vartin torkkuja päivisin. Olin ihan puhki, mutten itse tajunnut asiaa. Sitten perheneuvolan täti sanoi ääneen, että "hei, ei sinun TARVITSE jaksaa yksin". Sitten tuli itku ja tajusin, kuinka paljon olin jaksanut. Saimme kuukauden ajaksi kotiin 2 työntekijää 3pvänä vkossa 3-5 tunniksi. Toinen teki kotitöitä ja toinen joko ulkoili esikoisen kanssa tai hoiti vauvoja, jolloin itse sain joko nukkua tai viettää laatuaikaa esikoisen kanssa. Kuukauden jälkeen olin kuin uudelleen syntynyt.
Ilman pelkoa! Miksi sinusta tehtäisiin lastensuojeluilmoitus? Et ole vaaraksi lapsellesi. Aiheutat ylenmääräisellä huolehtimisella vain hallaa itsellesi. Psykiatrilta saat apua. Mene toki lääkäriin! Mitään huolta sinulla ei ole. Huolehdit lapsesta liiankin hyvin. tsemppiä!
että nykyään tehdään hyvin herkästi ls-ilmoituksia. En ole aggressiivinen, enkä ole vahingoittanut ketään, eikä sellaista ole käynyt mielessä. Olen vain jatkuvasti huolissani. Minun on esim. vaikea saada unta yöllä koska mietin kaikenlaisia murheita, ja päivisin olen väsynyt. Lapsi on hyvin hoidettu ja isällä ei ole minkäänlaisia "ongelmia". Olen huomannut että tämä jatkuva huolestuneisuus vaikuttaa elämänlaatuun, en pysty rentoutumaan enkä nauttimaan elämästä. ap
on ymmärrettävää, että olet alkanut reagoida noin tuollaisen tapauksen takia.
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja meistä tehtiin ls-ilmoitus neuvolan toimesta. Tosin se todettiin aiheettomaksi. Mutta lisäahdistusta ja -masennusta se ikävä kyllä aiheutti, ja viivästytti jo alkanut toipumista.
Nyt menisin mieluummin yksityiselle psykiatrille, enkä kertoisi lapsesta mitään.
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja meistä tehtiin ls-ilmoitus neuvolan toimesta. Tosin se todettiin aiheettomaksi. Mutta lisäahdistusta ja -masennusta se ikävä kyllä aiheutti, ja viivästytti jo alkanut toipumista.
Nyt menisin mieluummin yksityiselle psykiatrille, enkä kertoisi lapsesta mitään.
ja kerro että olet sairaalloisen huolestunut lapsesi voinnista, mutta älä kerro että sinulla on lapsi. Olipa hyvä neuvo.
Toisaalta ihan hyvä, että tsekkaisivat miten oikeasti jaksat lapsen kanssa arkena.
LS ei ole mikään mörkö vaan välillä jopa hyvä asia lapsen kannalta.
Toisinaan masennus äidillä saattaa johtaa siihen ettei ole kykeneväinen lapsensa hoitoon ja ls voi tulla tukemaan siihen mukaan.
ja kerro että olet sairaalloisen huolestunut lapsesi voinnista, mutta älä kerro että sinulla on lapsi. Olipa hyvä neuvo.
Samaa pilleriä sieltä tulee vaivaan kuin vaivaan.
lastensuojelu tsekkailee. Eikä sitten muuta ehdi tekemäänkään, kun pitää "tsekkailla". Sitten päivitellään av:lla, miten insestiperheitä ja pedofiilirenkaita löytyy Suomestakin.
Ilmeisesti kuitenkin minun sairauteni voisi olla syy ls-ilmoituksen tekoon? En taida sitten mennä hakemaan apua. Meillä on hyvät tukiverkot, eikä lapsella ole mitään hätää, hän on hyvin hoidettu. Jos ls-ilmoitus tehtäisiin, se todettaisiin aiheettomaksi. Mutta silti tuo ilmoitus satuttaisi ja harmittaisi kun se jää tietoihini ikuisesti, että sellainen on tehty :/ ap
vaan myös lapsen tietoihin. Ja jostain kumman syystä tällaiset asiat tuppaavat leviämään, vaikka salassapitovelvollisuus on olemassa. Lapsella ei ole mitään oikeusturvaa aiheettomassa ls-ilmoituksessa.
...sen tarkoituksena on kartoittaa avun tarve perheessä. Se on valine ulkopuoliselle, mutta sen voi myös tehdä itse jo ei koe muilla keinoin apua saavansa. Kaikilla ei ole toki varaa yksityisiin psykiatreihin... Ei kukaan huostaanota ketään tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella. Siitä vasta alkaa kartoitus...jos vaan kunnalla on siihen resursseja...
Se ahdistaa, masentaa, itkettää, latistaa vanhemmuutta ja aiheuttaa turhaa tuskaa. Ja kyllä, siitä kärsii myös lapsi!
ja seuraisi aina mukana. Joutuisin "suurennuslasin" alle. Tuntuisi myös pahalta, että avun hakemisesta "rangaistaan", varsinkin, kun lapsi tosiaan on hyvin hoidettu ja meillä eletään normaalia perhe-elämää. Mieleni on vain täynnä huolia ja mulla on psykosomaattisia oireita :/ ap
kertomasi perusteella ei varmasti tehdä mitään lastensuojeluilmoitusta. Mene ihmeessä hakemaan apua oireisiisi. Ainoa, mitä tulee mieleen, voi olla se, että psykiatri haluaa jossain vaiheessa tavata myös miehesi ja kysyä hänen mielipidettään sinun voinnistasi. Mutta sekin vain sinun luvallasi ja läsnäollessasi. Ja siinäkin tarkoituksena vain saada kokonaiskuva oireidesi kehittymisestä ja jaksamisestasi. Psykiatrinen hoitotyö on nykyään yhteistyötä, jossa luottamuksella on iso merkitys. Se, että olet tästäkin asiasta noin huolissasi, on osa yleistä huolestuneisuuttasi.
Minulla huoli on kohdistunut omaan terveyteeni, ei niinkään lapsen.
Ei tullut mieleenkään, että minusta tehtäisiin LS-ilmoitus! Eikä kyllä tehtykään.
tietenkään tehdä. Hae nyt ihmeessä apua, esim. pieni annos masennuslääkettä voisi auttaa, keskusteluavun lisäksi.
t. psyk.sh
Minulla puhkesi synnytyksen jälkeen (omiin lapsuudentraumoihini liittyen) ahdistuneisuushäiriö. Pääsin viikon sisällä akuutin avohoidon piiriin, jossa sain keskustella noin puolen vuoden ajan 1 x vko. Joillakin käynneillä mysö mieheni ja lapseni olivat mukana.
Sain masennuslääkettä pienellä annoksella (unihäiriöihin) eikä missään vaiheessa tullut lastensuojelumerkintää.
Päinvastoin, pienen lapsen äitinä menet jonojen ohi.
Ota irti kaikki apu, mitä saat. Oma lapseni nyt 3 v, ja elän (elämme) hänen kanssaan normaalia, hyvää arkea.
Rohkeutta ja kaikkea hyvää!
Ilman pelkoa! Miksi sinusta tehtäisiin lastensuojeluilmoitus? Et ole vaaraksi lapsellesi. Aiheutat ylenmääräisellä huolehtimisella vain hallaa itsellesi. Psykiatrilta saat apua. Mene toki lääkäriin! Mitään huolta sinulla ei ole. Huolehdit lapsesta liiankin hyvin. tsemppiä!