Lue keskustelun säännöt.
Jos haen apua ongelmiini,voidaanko musta tehdä LS-ilmoitus?
18.10.2009 |
Lapseni on 1v. Tarvitsen ilmeisesti lääkitystä ahdistukseeni. Kaikki alkoi siitä kun lapsi joutui äkillisesti teholle rs-viruksen takia. Siitä lähtien olen tarkkaillut lastani aika neuroottisesti. Olen äärimmäisen huolestunut esim. nyt kun lapsella on flunssa. Lapsi on erinomaisen hyvin hoidettu ja mies on hoitanut nyt varmaan enemmän kuin minä lasta. Huolestuneisuuteni on liiallista ja pelkään esim. syöpää lapsella ja tajuan huolen olevan liioiteltu ja aiheeton. Huoli ilmenee erityisesti ajatuksissani, ja myös psykosomaattisia oireita on (mm. vatsakivut, suun kuivuminen, jatkuva jännittyneisyys). Miehenikään ei jaksa aina uusia huoliani.
VArasin itselleni ajan huomiseksi yksityiselle psykiatrille. Jos kerron tarvitsevani nyt keskusteluapua ja mielellään myös lääkkeitä, voidaanko minusta tehdä ls-ilmoitus? Koska jos se on vaarana, en aio hakea apua, vaan yritän selvitä jotenkin muuten.
Kommentit (29)
Ilmeisesti kuitenkin minun sairauteni voisi olla syy ls-ilmoituksen tekoon? En taida sitten mennä hakemaan apua. Meillä on hyvät tukiverkot, eikä lapsella ole mitään hätää, hän on hyvin hoidettu. Jos ls-ilmoitus tehtäisiin, se todettaisiin aiheettomaksi. Mutta silti tuo ilmoitus satuttaisi ja harmittaisi kun se jää tietoihini ikuisesti, että sellainen on tehty :/ ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja seuraisi aina mukana. Joutuisin "suurennuslasin" alle. Tuntuisi myös pahalta, että avun hakemisesta "rangaistaan", varsinkin, kun lapsi tosiaan on hyvin hoidettu ja meillä eletään normaalia perhe-elämää. Mieleni on vain täynnä huolia ja mulla on psykosomaattisia oireita :/ ap
on päinvastoin tosi hyvä juttu lapsellesi että haet apua.
kertomasi perusteella ei varmasti tehdä mitään lastensuojeluilmoitusta. Mene ihmeessä hakemaan apua oireisiisi. Ainoa, mitä tulee mieleen, voi olla se, että psykiatri haluaa jossain vaiheessa tavata myös miehesi ja kysyä hänen mielipidettään sinun voinnistasi. Mutta sekin vain sinun luvallasi ja läsnäollessasi. Ja siinäkin tarkoituksena vain saada kokonaiskuva oireidesi kehittymisestä ja jaksamisestasi. Psykiatrinen hoitotyö on nykyään yhteistyötä, jossa luottamuksella on iso merkitys. Se, että olet tästäkin asiasta noin huolissasi, on osa yleistä huolestuneisuuttasi.
ei psykiatreilla ole aikaa eikä intoa sellaiseen. Omasta kokemuksesta potilaana puhun.
.
[/quote]
ei psykiatreilla ole aikaa eikä intoa sellaiseen. Omasta kokemuksesta potilaana puhun.
[/quote]
Kokemusta löytyy niin potilaana kuin hoitajanakin olosta.
Usein tavataan myös puolisoa. Ei kannata yleistää, hyviä lääkäreitä ON olemassa.
ylihuolehtivaisuus koettelee muitakin eikä sen vuoksi ls-ilmoituksia tehdä.
Minulla oli pelko että lapset kuolee tai joku kidnappaa yms. järjetöntä kun he olivat pieniä.
Lapset sairasteli paljon oli rota-virus ja sairaalajaksoja ja muitakin sairaalakeikkoja.
On ymmärrettävää että kun pientään rakastaa niin hänestä on huolissaan ja joskus se menee liiallisuuksiin.
Nyt lapset ovat koululaisia ja tuo järjetön huolehtimen on taakse jäänyt ja enää vain muisto. Usko pois niin käy sinullekin.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää pikkuisellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehtäisiin? Muista itse kyllä myös pelkääväni sitä kun vauvani ollessa 3kk minulle tuli synnytyksen jälkeinen masennus, jossa oli kamala ahdistus ja pakko-oireet.
Hyvä että varasit ajan! Tiedän itse, millaista on pelätä lapsen terveyden puolesta :( Se on raskasta..
Minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja kun poika oli pieni asui naapurissamme hullu akka!
HÄN teki minusta ilmoituksen ls.lle! Koska vauva itki koko ajan eikä koskaan ollut ulkona nukkumassa!! Ja tämä naapuri oli siis yrittänyt neuvoa miten tulisi kasvattaa lapsi, kyttäili aina meidän tekemisiä ja huusi herjauksia miehelleni jos hän oli tupakalla ulkona!!
Ensin järkytyin tietenkin, mutta sitten pyysin että tulevat sieltä toimistolta käymään meillä ja näkevät missä oloissa asumme. Kerroin heille myös, että meidän lapsi ei viihdy vaunuissa nukkumassa vaan paremmin omassa sängyssään sisällä. Ja että sairastan masennusta, joten en aina ole kykenevä ulkoilemaan pojan kanssa. Ja vauvathan itkee!! He näkivät, että lapsella on kaikki hyvin ja se oli siinä.
Tein sitten rikosilmoituksen naapurista, kun aiheetta teki meistä ilmoituksen!!
Koska se oli kiusallaan tehtyä!!
Asun nykyään kaksin poikani kanssa ja saan apua masennukseen lääkkeistä sekä terapiasta.
Päiväkodissa tiedetään sairaudestani, koska itse halusin siitä kertoa, jotta he osaavat tarkkailla lastani mahdollisten oireiden vuoksi.
Itse en siis koe sitä pahana, jos ls. puuttuu asioihini. Se tarkoittaa vain sitä, että lapsestani välittää muutkin kuin minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuitenkin sangen lievän sairauden kuuloista sulla vielä. Itselläni oli paljon pahempi tilanne ennen kuin uskalsin hakea apua eikä mitään ls-juttuja tullut kun nostin sen pelkopeikon heti alkuun pöydälle.
Uskoisin että alottajaa pidetään vain vastuuntuntoisena ja hyvänä vanhempana jos tässä vaiheessa hakee apua kun on itse huolissaan. Sillon kun on parhaat mahdollisuudet saada tilanne pienin toimin korjattua eikä kukaan joudu kärsimään kohtuuttomasti.
Ihan noin vertailun vuoksi, itse kerroin ensimmäisten mtt-tapaamisten aikana mm. suunnitelleeni laajennettua itsemurhaa, toimineeni prostituoituna, olevani alkoholin väärinkäyttäjä ym. Kuitenkin olen lapset saanut pitää, meillä ei ole sossut käyneet eikä kukaan ole kyseenalaistanut kykyäni toimia lasteni huoltajana (olen yh) koska olen itse omatoimisesti hakenut apua enkä ole tehnyt mitään lapsiani vahingoittaakseni vaan ennemminkin pyrkinyt kaikin tavoin suojelemaan heitä mieleni peikoilta.
Joten tsemppiä alottaja, kyllä se siitä kun saa narukerän purkamisen alkuun :)
huoletta voit mennä. Minustakaan ei ole tehty vaikka vuosikaudet olen käynyt psykiatrilla ja terapiassa.