Onko 60- tai 70-luvulla nuoruutensa eläneitä paikalla?

ja lapset saivat istua autossa etuistuimella vauvana äidin sylissä, mummon tai jonkun muunkin.



Mieheni ajoi kerran pellolle pimeällä pysäköidyn lavan ohi ettei törmäisi jolloin muksu putosi lattialle pysähtymisessä. Ei onneksi käynyt pahemmin sillä kertaa.



Ruokia tehtiin ja niistä oltiin kiinnostuneita, puhuttiin terveellisestä ja läskit roskikseen. Äitini valmisti usein "silikon carneeta" maustettua lihaa riisin kanssa. Oli hyvää.



Päiväkodeissa oli kaikissa oma keittäjä, lapsile annettiin 1976 jopa D-vitamiinivalmiste päiväkodissa. Hauskaa myös että terveydenhoitaja tuli tekemään neuvolakäynnit pienille lapsille päiväkotiin, johon sitten sai isä tai äiti mennä jos työstä pääsi. Siinä annettiin punnituksen lisäksi rokotukset jne.



Paljon on muuttunut asiat poispäin lapsiperheistä, jotenkin.



Vierihoitoa ei ollut, vauvat tuotiin 4 tunnin välein syömään jne. Sairaalassa useita päiviä, ensisynnyttäjä 5 päivää. Terv.12

En ole ap, mutta mielenkiintoista kuulla näitä kun olen itse -72 syntynyt. Sen muistan, että kun pikkusiskoni syntyi -75, meillä oli kodinhoitaja. Hän teki tosi hyvää kääretorttua, se on jäänyt mieleen. Ja kun mentiin sairaalaan katsomaan vauvaa, isä nosti minua, että näkisin lasin läpi pikkusiskon. En kyllä keksinyt, mikä niistä nyyteistä oli meidän, vaikka väitin niin, että isä tulisi iloiseksi. :)



Autossa meitä oli tosiaan parhaimmillaan 5 lasta takapenkillä ja kaksi etupenkillä kun mentiin leikkikouluun pikkuisella naapurin äidin sitikalla.

eikä isätkään syliin saaneet, ei ollut tapana olla edes synnytyksessä mukana, vaikka Fredi olikin kuulema.



Kun itse olin lapsi 1960-luvulla ja äitini synnytti meidän kolmen isomman lisäksi kaksi sisarusta, niin aina oli kodinhoitaja. Hän oli myös niin kauan kuin äiti tarvitsi oman kuntonsa takia tai lapsia oli kenties niin monta. Ei ollut isyyslomaa, ei.



1960-luvulla olen ollut hoitamassa päivisin iltakoululaisena 3-viikkoista vauvaa. Lomia ei silleen ollut, yleensä oli 6-viikkoa. Maidonkerääjät rinnnoissa tai äidinmaitoa annettiin aamuisin, illalla ja ehkä öisin.



Kun ensimmäiset omani syntyivät oli 2kk äitiysomaa.

maailmassa oli silloin paljon enemmän tulevaisuuden uskoa. Oikeastaan se loppui vasta 80-luvun loppuun. Koko nousukausi sodan jälkeinen..



80-luvun lopussa syntyneet lapseni sanovat että se oli silloin kun äiti oli nuori, maailmassa turhaa rahaa, rakennettiin Näsineula.

kun eräs kylän hassuista nuorista tuli mopolla kylille ja oli laittanut isoveljensä moottoripyöräkypärän päähän, jo meillä oli hauskaa, näin siis 70-luvulla.



sitten kun mopokypäräpakko tuli loppui monelta tytöltä mopoilu laillisesti.

ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1980-luvulla. Sain vielä lukiolaisena viikkorahaa 10mk (n. 1,50e), josta piti säästää, jos halusin ostaa ripsivärin, hiuslakkaa tai käydä vaikka elokuvissa.

liftattiin aina moottoripyorienkin kyytiin. Liftaaminen oli muutenkin ihan jokailtaista; mentiin kavereiden kanssa 7km paassa olevaan isompaan kaupunkiin. Tienvarressa oli usein 4-5 liftariporukkaa yhtaikaa.



Itse valmistuin kauppaopistosta -78 ja kylla silloin oli jo tyottomyytta. Tavallisiin toimistohommiin tuli aina 50-60 hakemusta. Onneksi itse loysin vakituisen tyopaikan puolivahingossa. Mutta kun ei ollut tietokoneitakaan niin ei ollut sellaista pakkoa koko ajan 'paivittaa osaamistaan' - tyokokemusta pidettiin arvossa viela silloin eika nelikymppisia potkittu pellolle liian vanhoina.

Lapsilla ei ollut turvaistuimia, ei pyöräilykypäriä ja lapset saivat istua autossa etuistuimella vauvana äidin sylissä, mummon tai jonkun muunkin.

ei ainakaan takapenkillä jos etupenkillä sattuikin olemaan. Milloinkas turvavyöpakko tuli autoihin? Silloin moni osti vanhempia autoja ettei ollut pakko pitää turvavyötä.

t. s.1965

Me asuttiin ihan maalla. Muutettiin avolavakuormurilla, me lapset istuttiin siellä lavalla huonekalujen seassa. Me ei oltu missään päivähoidossa, vaan keskenämme kotona alle kouluikäiset lapset. Isoveli kävi vielä lauantaisinkin koulua, mutta onneksi muuttui 5-päiväinen koulu- ja työviikko ennen kuin mun koulu alkoi.

Kiskalta kävin ostamassa iskälle tupakkaa 7-vuotiaana. Bussissa tupakoitiin takaosassa, siellä oli tuhkakupitkin. Sauna meillä lämpeni kahdesti viikossa, ja äiti pesi nyrkkipyykillä kaikki pyykit saunapäivinä. Muulloin ei siis peseydytty (kamalaa!)

Kun sai joululahjaksi jonkun sarjisalbumin tai myöhemmin lp-levyn, ne oli sellaisia aarteita, joita käsiteltiin hellästi ja pyydettiin lupa, jos halusi lukea veljen sarjista tai kuunnella levyä.

Meillä oli sisällä likaämpäri joka tyhjennettiin tunkiolle. Isot romut vietiin autolla kaatopaikalle, jengi siis ajoi romuautonsakin sinne monttuun. Me skidit käytiin välillä dyykkaamassa sieltä aarteita rottien keskeltä.

Autojen rekkarit olivat mustapohjaisia. Nykyisin tunnen suunnatonta nostalgiaa nähdessäni jossain mustat kilvet.

80-luvulla surkeissakin kuppiloissa oli usein pöytiin ohjaus ja jos halusi vaihtaa pöytää, "hovi" kantoi sen olutlasin toiseen pöytään, itse ei saannut siirtyä toiseen paikkaan juoman kanssa. Ne ns. pystybaarit oli toki asia erikseen. Ja ne oli sit pystybaareja, ei tuoleja, vaan nojattiin pöytään.

Ja Alkossa oli kamalaa asioida, pullot oli takaseinällä ja myyjälle piti kertoa, mitä ostaa. Myyjä sitten haki ne ja nosti pöydälle esille. Jos osti useamman pullon, se kyseli, miksi niin monta haluat. Pulloihin ei saanut koskea vielä maksun jälkeenkään, myyjä laittoi ne siihen paperipussiin ja vasta sen jälkeen ne sai ottaa.

Ja 80-luvun nuorten mielenosoitus "Kaljaa R-kioskeihin" oli ihan tsoukki, ei me kyllä oikeasti kuviteltu, että kaljaa voisi joskus ostaa kioskista.

Yhdellä tuttavan tuttavalla (iso dirika) oli 80-luvun puolessa välissä autopuhelin. Kun se tuli kahville, se kantoi sen valtavan laatikon mukanaan, kun sitä piti aina ladata. Kun se selitti, että autopuhelimet tulee yleistymään, me mielessämme naureskeltiin, että kuka tavallinen ihminen tuollaisia muka haluaisi.

eli kavereita tavattiin harrastuksissa ja kylillä ja kavereiden luona eikä mesetetty tietsikoilla ja tekstattu. Kirjastossa vietettiin aikaa ja tietoa haettiin kirjoista ja mikrofilmeiltä.

Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä nykyaikaan verrattuna, vaikka liikennemäärät ovat valtavasti kasvaneet.

Me katsottiin auton takaikkunasta, tuleeko autosta tiikerintassunkuvia sen jälkeen kun isä oli käynyt tankkaamassa Essolla = laittamassa tiikerin tankkiin.

Autoissa ei muuten ollut edes turvavöitä...

Lapsilla ei ollut turvaistuimia, ei pyöräilykypäriä ja lapset saivat istua autossa etuistuimella vauvana äidin sylissä, mummon tai jonkun muunkin.

ei ainakaan takapenkillä jos etupenkillä sattuikin olemaan. Milloinkas turvavyöpakko tuli autoihin? Silloin moni osti vanhempia autoja ettei ollut pakko pitää turvavyötä.

t. s.1965

asti yli 30 vuoden ajan on saanut ostaa vain kun omisti viinakortin.



Korttiin merkittiin ostetut viinat ja muut, korttiin tuli merkintä mitä oli ostanut. Oli rajoitus, ettei saanut ihan kuinka paljon vaan väkevämpiä.



Minäkin sitten täysi-ikäisenä, hankin sen ja pidin visusti piilossa ettei vanhemmat nähneet, eivät juoneet itsekään kuin kahviseurassa konjakkilasillisen, niin minunkin oli hyvä olla raitis. Oli se niin "hienoa" kun oli virallinen Alkon kortti lompakossa.



Vielä laivoiltakaan ei muutamakymmenen vuotta sitten saanut tuoda esim. lonkeroa kuin 6 kpl. Myös kaljassa oli rajoitus, ja viinat sai aamulla laivalta kuittia vastaan.



Meillä 1960-luvulla kun olin lapsi pestiin koko porukka myös päivittäin. Meilläkin jouduttiin likaämpäri tyhjentämään mäkeä alaspäin mentäessä ja vesi haettiin vesipostista mäen yläpuolelta.



Silti äiti pesi meidät kolme lasta joka ilta, vati oli käytössä ja ensin pesu kasvoista alaspäin, sitten viimeksi kyykkyasennossa äiti loiski vettä alapäähän sillä kasvopesu-kainalovedellä ja puhtaat vaatteet aina siitä huolimatta ettei ollut omaa pesukonetta. Seuraava pestävä sai uuden veden...



Saunassa käytiin joka viikko, äiti kuljetti isän pyörän päällä meitä kolmea lasta taluttaen pyörää, "hyvät herrat-saunaan" johon oli liian pitkä matka lasten kulkea.



Saunareissut kestivät usea tunnin. Ei unohdu se äidin luukulta ostama vadelmalimska jota sai juoda rauhassa kuivatellen pukukopin edessä istuen.



Koulu oli tosiaan lauantaisin osan päivää ja työpäivät olivat lauantaisin myös vielä 1960-luvulla, lauantaisin vähän lyhyemmät päivät.



Kouluissa oli myös aamuvuorolaiset sekä iltavuoroon menijät. Joka toinen vuosi vaihtui vuoro. Talvisin oli pimeää kun neljän jälkeen tultiin kotiin, viideltäkin. Äitini ei yhtään pitänyt näistä klo.13.00 alkavista iltavuoroista, sillä pikkuveljeni unohtivat usein tulla ajoissa ulkoa vaihtamaan kouluvaatteet pihavaaatteiden tilalle ja kiirettä piti sitten kun veljet leikeistään löytyivät.



Toisalta nykyisin olisi hyvä joillekin tämä iltavuoro, sillä on paljon aamu-unisia lapsia joita on vaikea saada hereille aikaisin. Joillakin vain on se "biologinen kello" sellainen ettei herääminen onnistu vaikka nukkuisikin illalla oikeaan aikaan.



Ensimmäisestä kolmanteen vuoteen oli vietävä kouluun omat eväät, kouluruokailua ei ollut. Heti syksyllä opettaja ommellutti käsitöissä vohveliliinan, joka piti sitten laittaa pulpetille ennen eväiden syöntiä. Kuinka ihanalle reppu tuoksuikaan ottaessani sieltä aapisen, äidin tekemät kurkkuvoileivät olivat jotain aivan fantsua, ne maistuivat ruoka-aikaan, toki muutakin leivillä oli, mutta se kurkun tuoksu...



Oppikouluihin oli pääsykoe, kuka vaan ei saanut sinne mennä. Oppikoulu oli maksullinen, kirjat piti maksaa sekä jos söi koulussa. Nykyään koulutus on ilmaista kuten ateriatkin, aikuisopiskelijatkin pystyvät opiskelemaan maksutta.



Lastenhoitajan koulutus kesti vuoden, nykyisin lähihoitajat suuntaavat esim. lapsiin ja nuoriin ollen hoitajina päiväkodeissa, mutta verrattuna vuoden kestävään opiskeluun tuntuu monesti muutaman kuukauden erikoistuminen olevan liian lyhyen ajan, itse paikan päälä todettu, vaikka yleinen taso on hyvä. Mutta oma vuoden koulutukseni on ollut jotain niin perusteelista.

olen itse syntynyt 1970 ja tutulta kuulostaa. Olisiko vielä muilla?

Kirjekavereita oli maapallon joka kolkalta. Enkun ope niitä välitti :)



Commondore 64:n sain lahjaksi, en muista minä vuonna tai minkä ikäisenä, teininä kuitenkin ja kaikki kaverit tuli pelaamaan ja "ohjelmoimaan". Nyt on pleikkarit ja Wiit joka kodissa suunnilleen jo ihan pikkuipanoilla (kuten munkin lapsilla, oho).



Leffassakäyntikin oli aina huippujuttu. Ainakin mun vanhemmat vahti ikärajoja tarkasti. Leffan jälkeen mentiin Carrolsille burgerille.



Myöhäisessä teini-iässä hengailtiin Espalla ja piti ehtiä vikaan bussiin, joka silloin meni puolenyön pintaan. Eipä ollut mitään yöbusseja silloin.

monesta eri maasta, olin iltakeskikoulussa ja halusin kielenopiskeluun mielekkyyttä. Ja näinhän tuli oikeinkirjoitusta ja lukua kehitettyä, sanavarasto kasvoi.



1960-luvulla oli lauantaisin HS:ssa nuorten palsta jossa ulkolaiset nuoret etsivät kirjekaveria. Minä sain Argentiinasta, Turkista, Japanista, Espanjasta ja muualtakin.



Postimerkkejä oli harrastukseen asti ja muutama kirjekaveri tuli livenä käymäänkin. Posti tuli siihen aikaan myös lauantaisin ja aina herätessä innolla kiirehdin katsomaan montako oli tullut viikon saldon lisäksi. Turkkilaisen nuoren miehen, Eminin kansssa kirjoittelimme niin usein, että kirjeet menivä ristiinkin, pari kertaa viikossa oli yleensä.



Kerran äitini herättii lauantaiaamuna kahdeksan maissa ja oli pelästyneen näköinen. Oven takana oli kuulema joku humalainen joka möngersi ettei mitään saanut selvää. Äiti kysyi yleensä oven läpi - Kuka? ja avasi sitten vasta. Poliisia oli jo soittelemassa minun vilkaistessa ikkunasta mitä näkyy. Japanilainen kirjekaveri oli tullut Suomeen ja moikkaamaan, Sitikka oli pihallamme.



Kylläpä saimme äkkiä kuuden hengen pedit pedattua ja itsemme puettua, joten kirjeystävä sai tulla kahville.



Toinen kirjoittelija tuli Espanjasta, ihan sovitusti.

Näin otsikon rajausta paljon nuorempana henkilönä kiinnostaisi kuulla, millaista oli aika ennen tietokoneita ja Internetiä? Oliko elämä silloin värikkäämpää?

maailma oli silloin mustavalkoinen ;) Näin ainakin jotkut vanhoja mustavalkokuvia katselleet ovat kertoneet luulleensa.

Sitä ihmettä kävi naapuritkin katsomassa. Ensimmäinen ohjelma, jonka siitä näin, oli Ratsutilan nuoret. Ja sitten meille hankittiin puhelin! Se se vasta oli jotain. Puhelimen soittoa oikeen odotettiin ja vastaaminen oli jännittävää.

Melkein jokaisella oleva henkilökohtainen matkapuhelin on tietysti edistystä esim. hätätilanteita ajatellen.



Oliko ennen, "rauhallisempana aikana", keskittymishäiriöisyyttä siinä määrin kuin nyt?

On suuri ero syntyikö 50- vai 60-luvulla ja toivoisinkin että "tällainen muistelupalsta" siksi rajattaisiin tarkemmin eri aikakausiin.



Etenkin kun haluamattakin tahtovat nuo vuosikymmenet mennä joskus muisteluissa sekaisin.



Sen olen nyt huomannut hyvin kun kesällä on TV:ssä pyörinyt Syksyn sävelen Retro-ohjelma kaikkine ihastuttavine vanhoine TV-mainoksineen vuosikymmenien takaa



Olen itse syntynyt 50-luvun lopulla ja toki lapsuudesta muistan monta asiaa. Minulla oli etuoikeus asua ja käydä koulua keskiluokkaisessa lähiössä Helsingin liepeillä vaikka vanhempani olivatkin tuikitavallisia duunareita.



Ei meillä koulussa ainakaan pojilla ollut mitään merkkivaatteita(eikä niistä kukaan ollut kiinnostunutkaan) ennen kuin lukioiässä sitten 70-luvun puolivälissä Teiniliiton aikaan.



Läheisestä Vainion tekstiililiikkeestä vielä oppikoulun alaluokilla ollessani ostettiin joka syksy ja kevät Jamekset kouluun (niin Jamekset, ei mistään farkuista silloin puhuttu). Olihan silloin myös Jukkalan ja Leenanpuodin lastenvaateliikkeet jos oikein muistan.



Hai-saapas villitys tuli 70-luvulla, mutta muutenkin siihen aikaan lapsilla oli aina kumisaappaat käytössä sateisilla ilmoilla jo ennen Hai-villitystäkin.



Kansakouluikäisenä minulla oli pihaleikeissä aina jotkut enstex-kankaan tyyppiset "kovat" pihahousut jotka eivät menneet rikki millään. Vanhemman veljen peruja nekin ja olisivat vielä kestäneet minultakin eteenpäin ehjinä. Ei uusia vaatteita ostettu turhan takia ja vaatteita osattiin paikatakin. Äitini aina sanoi ettei paikka housunpolvessa ole häpeäksi mutta likaisia vaatteet eivät saaneet olla.("Paikka paikan päällä, markka markan päällä") Pesukone kävi lähes tauotta lapsiperheessä.



Sitten ne kuravaatteet. Katselin vanhoja valokuvia, niin eräässä valokuvassa olen n. 10-vuotiaana vielä kurahousut jalassa lumilinnaa rakentamassa. Ne olivatkin sellaiset oikeat paksut kurahousut henkseleillä ja korkealla etuläpällä. Muistaakseni niissä oli vielä ankan (?) tai sorsan (?) kuva rinnuksessa. Eivät ne menoa haitanneet koska samanikäisillä kavereillani Pekalla, Martilla ja Ollilla oli kaikilla myös kurahousut silloin - ainakin tässä valokuvassa.



Ruoka oli yksinkertaista, kokolihaa ostettiin vain viikonlopuksi jos silloinkaan. Hedelmiä toki oli saatavilla, mutta ei mitään sellaista ympärivuotista laajaa tarjontaa kuin nykyään. Jogurtit tuli markkinoille jos oikein muistan tuossa aivan 70 luvun alussa. Silloin myytiin 2 laatua jogurttia, oli mansikka ja banaanijogurttia. Ei kymmeniä tai satoja erilaisia valmisteita niinkuin nykyään



Kännykkää ei ollut, lankapuhelin oli. Kaukopuhelua Helsingistä vaikka Tampereelle saateettiin "odottaa" tuntikin, se tilattiin Valtionpuhelimesta "Riksistä", ja jos oikein kiire oli (ja halusi maksaa siitä) saattoi saada ns. salamapuhelun tavallisen puhelun sijasta



Matkoista vielä .Kotimaan telttamatkailu oli suosittua ja Suomen kaupungit ja leirintäalueet on tullut koluttua läpi 60 luvun lopulla

Kun 70 luvulla pääsi Ruotsinlaivalle oli toiveiden täyttymys. Vaikka kansipaikalla matkustettiin (istumasalongissa) oli koko matkaa yhtä juhlaa. Oli seisova pöytä missä näki sellaisia herkkuja mitä ei ollut koskaan maistellut ennen. Kun kouluaikana pääsi Ruotsissa ja Norjassakin käymään , tunsi olevansa etuoikeutettu. Vain muutamat luokkakverfit jotka tulivat varakkaista kodesita olivat käyneet ulkomailla pitemmälläkin Kanariansaarilla (Keihäsmatkat tuli silloin) ja toki muutama luokkatoverinin

kävi sitten kielikursseilla tai oli vaihto-oppilaanakin mutta tämä vasta lukioiässä 70-luvun puolivälissä



Keskikoulussa ja lukiossa ollessa kuunneltiin vielä kasettimankalta kappaleita. Hurriganes-kuume tuli siinä joskus 73 tai 74 vuosina. Tavastia-klubi oli kovassa maineessa heti kun ikä riitti että pääsi sisään.

OLET SITTEN MINUA VUODEN NUOREMPI...OLET AIVAN OIKEASSA 60 JA 70 LUKU SIINÄ VASTA OLI MEININKIÄ, KUN EI OLLUT KÄNNYKÖITÄ, EIKÄ INTERNETTIÄ...KUN MENTIIN ULOS AINA SOVITTIIN EDELLISELLÄ KERRALLA KOSKA JA MIHINAIKAAN....KESÄTÖITÄKIN OLI PILVENPIMEIN JA VALINTA MAHDOLLISUUKSIA ENEMMÄNKIN KUIN NYT...NUORUUS JA IHANUUS...VUOSIMALLIA -56