Missä teiniaikojesi päiväkirjat ovat nyt?

ja vähän vanhemmat kotona.. noloja..

Järkytyin 15 vuoden jälkeen ne löydettyäni aika pahasti, kun luin parin vuoden ajalta (iässä 13-15 -v.) sivutolkulla kiroilua ja itseni mollaamista. Ihme, että selvisin siitä. :-(

10 vuoden ajalta dokumenttia en ihan helpolla heitä pois. Värikkäitä ja paljon tekstiä syntyi yläaste- ja lukiovuosina ja sittemmin, kunnes tapasin mieheni. Kun aikuistuin ja elämä tasaantui, väheni kirjoittaminenkin.

jossain kaappien perukoilla. toivottavasti eivät lue niitä. tiedän kyllä että äitini on niin utelias että takuulla on lukenut :-//

ihan hyvä niin

Muuttolaatikossa jossain varaston perimmäisenä. Pitäisi joskus hävittää.. en halua että niitä kukaan muu lukee.. ja itseänikin hävettää ne jutut näin jälkikäteen..

Ei käsitystä.



Tarttis varmaan tehdä jotain...

huh huh.Ja ikää oli 15.

päiväkirjat, teinarit yms kalenterit.

Varsinkin lukioaikoina kirjoittelin niihin ja liimailin osuvia sanontoja.



Kivaa noita on lukea. Päätin kyllä kerran, että jos tietäisin, että kuolisin syöpään, niin polttaisin ne sitä ennen.



Onneksi ei ole tarvinnut vielä polttaa.