Suuttuessanne,

-ap

jos oikein hermo menee

Olen kironnut pari kertaa, mutta näistä on jo aikaa. Tapahtuivat esikoisen vauvavuotena.



Kiroan ainoastaan "yllättäen", siis kun vaikkapa lyön varpaani kipeästi tai tipautan perintömaljakon. En suutuksissani.

Onko jotenkin "tavallista" huutaa lapsille (3,5 ja 8kk) joka ilta ja aamu asian perään JUMALAUTA SAATANA jos ei asiat toimi äidin mielen mukaan. Ja lapset itkevät hysteerisenä, auttaako kiroilu ja huuto siihen?

Ja tämä tapa ihmetyttää kyllä itseänikin, sillä ennen lasten saamista en todellakaan kiroillut koskaan.



Noloa! Ihme, etteivät lapset itse kiroile. Uskooko ne oikeesti, kun sanon että vain aikuiset saavat joskus kiroilla, vaikka se onkin ruma tapa.

kuullut äitini sanovan "paska" muutaman kerran. Lapsena tiesi, että silloin on paras olla kiltisti ja hiljaa, sen verran järkyttävä kokemus :) Isä ei ole kiroillut koskaan (kuulleni).



Itse kiroilen aika paljon (ei vielä lapsia) mutta en ole IKINÄ kiroillut vanhempieni kuullen.



Kunnioitusta siis kumpaankin suuntaan.



Aion yrittää parhaani olla kiroilematta omien lasteni kuullen sitten joskus.

"Onko jotenkin "tavallista" huutaa lapsille (3,5 ja 8kk) joka ilta ja aamu asian perään JUMALAUTA SAATANA jos ei asiat toimi äidin mielen mukaan. Ja lapset itkevät hysteerisenä, auttaako kiroilu ja huuto siihen?" Tätä meuhkaamista oon nyt kuunnellut useamman kuukauden ja tavatessani tätä perhettä vanhempi lapsi on todella arka ja menee piiloon äitinsä taa tervehtiessäni. Kunhan ihmettelen, koska itse en kovinkaan kiroile, mutta seinien läpi kuuluu kaikki eli aika kovalla volyymillä paasataan.

Voi pienen pieniä lapsi parkoja!

Mä laittaisin jo vihjettä lasten suojeluun jos äiti on noin hajalla ja empatiakyvytön.

Pienet lapset itkee hysteerisinä ja äiti vain raivoaa. Kyllä se aika vaikeista ongelmista kertoo.

Miten tästä asiasta kertoisi... se se ongelma on. Ihan hullu sekopää tämä naapuri mun mielestä on, reaktio asioihin ei kovinkaan normaali ja pelkään mitä tapahtuu jos asiasta sanon viranomaiselle..