Lue keskustelun säännöt.
Mihin vedät "väkivallan" rajan?
14.10.2009 |
Kun on niin paljon keskusteltu siitä, ettei lasta saa "ruumiillisesti kurittaa", niin herää kysymys miten se määritellään? Mitä mieltä olet?
Onko luunappi liikaa, entä korvatillikka? Mitä jos lasta pitelee väkisin paikoillaan tai kantaa/raahaa pois? Mikä on hyväksyttävää, mikä ei? Mikä on kasvatusta ja mikä väkivaltaa?
Kommentit (32)
Huutaa tai käyttäytyy rakkaintaan kohtaan agressiivisesti silloin on tehty väkivaltaa.
Omaa klaania tulisi kunnioittaa asiallisella käytöksellä.
Tasapainoisen aikuisen tunnistaa siitä ettei hän menetä malttiaan lasten tai muiden tasapainoisten aikuisten seurassa.
Viholliset on eriasia. Oma lapsi ei ole vihollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia tai miestään kohtaan. Komppaan 21:stä. Luunapit ja tukistukset vaurioittaa kudoksia.
Aika alentavaa kielenkäyttöä aikuisilta ihmisiltä toisiaan kohtaan..
Mutta asiaan. Olen itse väkivallan käyttöä vastaan, mutta herää kysymys että missä menee nyky-yhteiskunnan rajat väkivallan vastustamisen suhteen, mikä ylipäänsä on väkivaltaa?
Älkää hiiltykö kun herätän ajattelemaan, mutta tuntuu että nykyaikana väkivalta- käsitteessä mennään jossain määrin jo vähän yli. Tukistaminen (pienikin sellainen) on jo rikos josta voi saada tuomion. Koulussa opettajat ovat pulassa kun lapseen ei voi juurikaan enää koskea ilman että istutaan käräjillä. En sano tätä sillä että hyväksyisin kaiken, mutta samalla kun vanhempien kasvatustapoja on ns."tiukennettu", lasten ja nuorten väkivallankäyttö on lisääntynyt! Hyvin raakoja ovatkin. Ei tunnu kaikkiin puhe ja lepertely tehoavan.
Omiakin lapsia minulla on, ja en halua lapsiani tukistaa tmv, sillä muut keinot tehoavat. Silti en pyörry paikalleni js joku ottaisi vähän lastansa niskavilloista kiinni. Niin, ja sainhan minäkin lapsena risua ja tukkapöllyä jonkun kerran enkä ole siitä traumatisoitunut.
ei saa näyttää lapsille? Ei saa menettää malttiaan kun lapsi tekee jotain vaarallista, satuttaa muita, valehtelee jne.??? MIKSEI?
Se vasta on lapsen pahoinpitelemistä, jos hänet kasvattaa kieroutuneeseen malliin, jonka mukaan aikuisilla ei ole muita tunteita kuin flegmaattisuus... Huoh.
Kun aikuinen menettää malttinsa lapsen seurassa
Huutaa tai käyttäytyy rakkaintaan kohtaan agressiivisesti silloin on tehty väkivaltaa.
Omaa klaania tulisi kunnioittaa asiallisella käytöksellä.
Tasapainoisen aikuisen tunnistaa siitä ettei hän menetä malttiaan lasten tai muiden tasapainoisten aikuisten seurassa.
Viholliset on eriasia. Oma lapsi ei ole vihollinen.
vaan selittää että nyt tapahtui error toiminnossa.
Vakaa käytös tuo turvan lapselle. Flegnaattisuus on sitten sitä ettei edes korjata virheellistä toimintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottavat lastensa provosoivan käytöksen vastaan?
*naureskelee pitkäpiimaista naurua*
Vanhempi ei koskaan saa menettää hermojaan lastensa nähden. Ei koskaan, se olkoon teille kasvatuksen sääntö numero 1. Menikö jakeluun?
Vanhempi ei koskaan saa menettää hermojaan lastensa nähden. Ei koskaan, se olkoon teille kasvatuksen sääntö numero 1. Menikö jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha selitellä ummikoille. Ymmärsin hänen pointtinsa. Vanhemman käytös heijastuu lapseen. Esimerkiksi vaaratilanteissa (tulipalo) opettajan tulisi aina käyttäytyä rauhallisesti. Paniikki tai raivo pahentaisivat asioita.
voi tutkailla niin että pohtii voiko k.o. väkivaltaa harjoittaa vaikka naapuria tai poliisia kohtaan ilman että tulee syyte. Ei sillä ole eroa onko kohde lapsi vai aikuinen!
mitä ääliöitä taas liikenteessä. Tuo nyt on syvimmältä ahterista oleva vertaus...
Pieni oppitunti: sinä aikuisena ja vanhempana et ole vastuussa naapurin tädin tai poliisisedän kasvattamisesta, sinulla ei ole määräysvaltaa tai holhousvelvollisuutta heitä kohtaan. Omaa lastasi kohtaan on. SInä et saa määrätä naapurin tai poliisisedän rahoistakaan, lapsesi saat. Sinä et saa syytettä, jos et päästä poliisisetää kotiisi ja anna sille ruokaa, jos teet niin omalle lapsellesi, sen syytteen saat.
Samoin velvollisuutesi ja oikeutesi omaa lastasi kohtaan on hieman erilaiset kuin sitä poliisia tai vaikka naapurin lasta kohtaan. Jos naapurin lapsi tai poliisi heittää kiven kaupan ikkunasta sisään, se ei kosketa sinua, jos sen tekee oma lapsesi, sinä korvaat sen.
Joten saat myös käyttää aivan erilaisia otteita omia lapsiasi kohtaan kuin sitä poliisia tai naapuria. Heitä et voi pidellä esim. väkisin paikallaan, toisin kuin omien lastesi kohdalla on monissa tilanteissa suotavaakin.
Niin ja jos vielä pidetään poliisit mukana, niin vanhemman ja lapsen suhde on lähinnä samanlainen, kuin poliisin ja kansalaisen suhde: molemmat (vanhempi& poliisi) ovat vastuussa heikommastaan (lapsi&kansalainen), ja oikeutettuja käyttämään myös pakkokeinoja tuon heikomman oman, tai ympäristön turvallisuuden takaamiseksi. Poliisi saa ääritapauksessa jopa ampua kansalaisen hengiltä, vanhemman ei sentään tarvitse ihan niin pitkälle mennä.
Näistä olen täysin samaa mieltä. Lapsen ja vanhemman välillä on erityissuhde, joka oikeuttaa vanhemman käyttämään pakkokeinoja, kuten kiinnipitämistä. Yksi syy siihen, miksi lapsi on lapsi on juuri se, ettei hänellä ole edellytyksiä ottaa täyttä vastuuta itsestään. Siksi lapsi tarvitsee huoltajan ja siksi lapsella ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, joka takaisi fyysisen koskemattomuudea. Tuo poliisianalogia on harvinaisen hyvä: yksittäinen yksilö ei välttämättä osaa/halua huolehtia yleisestä turvallisuudesta ja siksi poliisi valvoo sitä, lapsi taas ei osaa/halua huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja siksi vanhempi valvoo sitä.
Tämä jalkimmäinen osa menee kuitenkin ohi analogian. Poliisilla on oikeus voimankäyttöön, kuten ampumiseen, viimeisenä keinona äärimmäisissä tilanteissa. Vastaavissa tilanteissa myös vanhemmalla olisi oikeus voimankäyttöön: Jos siis lapsesi yrittää hivauttaa sinua leipäveitsellä tai ampua etkä muuten saa häntä lopettamaan, sinulla on oikeus käyttää väkivaltaa siinä vähimmäismäärässä, jonka tilanteen laukaiseminen vaatii.
Sen sijaan poliisilla tai vanhemmalla ei ole huolimatta oikeuksistaan käyttää pakkokeinoja oikeutta käyttää väkivaltaa opetustarkoituksiin. Hyvin toimiva poliisi ei anna julkijuopolle selkäsaunaa, varkaalle sähköshokkeja tai verorikolliselle raippoja osoittaakseen, että lain rikkominen on väärin - se ei kuulu yleisen järjestyksen valvontaan eikä turvallisuudesta huolehtimiseen. Vastaavasti vanhempi ei anna huonosti käyttäytyvälle lapselleen piiskaa, tukkapöllyä tai luunappeja väärästä toiminnasta. Se ei suinkaan seuraa oikeudesta pakkokeinoihin, vaan on törkeää perusturvallisuuden rikkomista, johon syyllistyminen on tehtävän hoidon kannalta vanhemman osalta pahempaa kuin poliisin. Poliisin kun ei tarvitse huolehtia rakastamalla kenenkään henkisestä kehityksestä, vanhemman tarvitsee. Eikä lapsi-vanhempi suhteeseen liittyvä väkivallan pelko suinkaan helpota tuota. Huolehtimistehtävään liittyy sekä poliisilla että vanhemmalla myös se perusturvalisuuden tae, että niiden tahojen/henkilöiden, jotka saavat käyttää pakkokeinoja lapseen/kansalaiseen, on oltava nimettyjä. Muiden kosekmattomuuden loukkauksilta vanhemman tai poliisin on suojeltava.
Lapsen on toki tärkeä oppia rajansa, ehdottomasti. Se on juuri sitä kasvatustyötä, jonka vuoksi vanhemmalla on määräyvaltaa lapseen. En kuitenkaan näe, miten väkivalta auttaa tässä. Jos lapsi ei ymmärrä jonkin asian olevan väärin tai tekee sen, vaikka tietää sen olevan väärin, miten auttaa vanhemman kasvatustehtävää, että siitä seuraa selkäsauna? Se on laiskan ja kyvyttömän vanhemman ratkaisu, koska se helpottaa vain vanhempaa itseään: lapsi ei tee tyhmyyksiä hänen läsnäolessaan väkivallan pelossa, mutta jos lapsi ei kerran ole tajunnut, miksei jotain saa tehdä, mikä estää häntä tekemästä sitä, kun vanhempi ei ole läsnä tai on kyvytön rankaisemaan? Sama ilmiö on läsnä suuremmassa mittakaavassa historiassa lähes jokaisessa toteutuneessa vallankaappauksessa: vaikka joku kaappaa vallan väkivalloin, sitä ei onnistu pitämään, jollei vakuuta kansaa siitä, että asia on oikea - väkivalta ja sen uhka ei riitä loputtomiin, jos muuta ei ole. Kasvatustyön onnistumiseksi lapsi pitää siis joka tapauksessa saada ymmärtämään oikea toiminta ilman jatkuvaa väkivallan uhkaa.
Jos vanhempi ei saa kasvatustyötään onnistumaan edes kaikilta tukiverkostoltaan ja yhteiskunnalta saamallaan avulla vaan JOUTUU turvautumaan väkivaltaan, on syytä kyseenalaistaa hänen kykynsä vanhemmuuteen ylipäätään. Joutuu capsilla, koska uskon, että suurin osa väkivaltaa käyttävistä vanhemmista kykenisi hoitamaan tilanteen kunnolla, he eivät vain ole saaneet/hakeneet oikeanlaista tukea tai eivät yksinkertaisesta viitsi. Väkivalta on kuitenkin helppo kavatuskeino lyhytnäköisyydestään ja virheellisyydestään huolimatta: vaikutus on välitön ja tehokas eikä pienikokoisempi lapsi voi tehdä vastarintaa.
JA summa summarum. Mun mielestäni on tärkeintä, että lapsi oppii rajansa. Parasta on, että ne menee perille puheella, ja vanhemmalla on tarpeeksi auktoriteettia hoitaa homma niin. JOs taas ei ole, on mun mielestä parempi antaa vaikka selkäsauna, kunhan lapsi oppii paikkansa. Täällä on jo ihan tarpeeksi noita oikeutensa tietäviä räkänokkia, jotka pilaavat paitsi ympäristönsä elämää, myös oman tulevaisuutensa hölmöilyillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO ei sitä työkaveria voi väkisin paikoillaankaan pidellä, joten eikö sitten lastakaan saa?
Jos työkaveri alkaa hakata toista työkaveria tai heitellä läppäreitä muiden päälle, niin kyllä sitä saa pitää paikoillaan.
Kun on niin paljon keskusteltu siitä, ettei lasta saa "ruumiillisesti kurittaa", niin herää kysymys miten se määritellään? Mitä mieltä olet?
Onko luunappi liikaa, entä korvatillikka? Mitä jos lasta pitelee väkisin paikoillaan tai kantaa/raahaa pois? Mikä on hyväksyttävää, mikä ei? Mikä on kasvatusta ja mikä väkivaltaa?
Kasvatus taas on sitä että opetetaan oikeaa ja väärää, kurikin saadaan pidettyä muilla keinoin kuin tukistamalla. Tukistamiset ja luunapit on laiskojen kasvattajien keinoja, kun ei jaksa miettiä muuta rangaistusta.
Jos haluat riidellä niin perusta oma keskusteluketju nro 21 koulutuksista? Sinun käytös se tässä juntilta kuulostaa.
Voisit miettiä vähän ennenkuin tulet egoilemaan muiden aloittamaan keskusteluun.