N.1,5 vuotta sitten kirjoitin tänne, kun isäni sai aivoverenvuodon.

ihanaa yhdessäoloa kaikille.

ollut vaikeinta?

Shuntin rikkoutuminen siis tarkoitti aivopaineden nousua ja tästä aiheutui paljon erilaisia oireita, joita erehdyttiin ensin luulemaan psyykkisiksi. Hoitoa oli vaikea saada, mutta sinnikkyydellä sekin asia selvisi.



ap

Ikävä on suunnaton.



Olen iloinen kuitenkin puolestasi.

ap

Ihanaa saada joskus hyviäkin uutisia. Viestisi antoi paljon toivoa minulle. En jaksa alkaa kertoa tilannettamme kokonaisuudessaan, mutta tässä masentavassa maailmassa pienikin valonsäde voi joskus saada ihmeitä aikaan :)

Iloa syksyyn sinulle!

Onko isäsi persoonallisuus muuttunut paljon? Jos on niin millälailla ja kuinka otatte asian?

Masennusta kesti tosiaan vuoden ja sinä aikana oli hankala käsitellä asiaa, että isä on erilainen kuin ennen. Ennen hyvin toimelias mies ei enää tarttunutkaan omatoimisesti mihinkään. Muista sairauksista johtuen ei saanut edes syödä masennuslääkkeitä.



Myöhemmin sitten selvisi, että tuon shuntin toimimattomuuden vuoksi, isän olo oli ollut koko ajan melko huono ja se aiheutti masennusta. Nyt kun shuntti toimii ja aivopaineet ovat kunnossa, isäkin on palautunut normaaliksi.



Tosin hänellä täytyy olla mielekästä tekemistä, jotta mieliala pysyy hyvänä, mutta minusta on melko normaalia, että 50-vuotias saattaa masentua, jos joutuu jäämään eläkkeelle eikä ole mitään sellaista tekemistä josta oikeasti nauttii.



ap

Äidilläni on myös ollut aivoverenvuoto, 6 vuotta sitten. Elämä on välillä hankalaa. On masentunut, mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, muutamassa minuutissa, päästelee suustaan mitä mieleen tulee. Voisikohan se suntti olla syynä meilläkin? Kunpa asiat korjaantuisikin.

Mutten usko shuntin olevan syynä. Teidän äidin vuodosta on jo aika pitkä aika ja jos hän on ollut koko 6 vuoden ajan tuollainen, niin ikävä kyllä aivoverenvuoto on varmaan tehnyt tuhojaan. Mutta jos tilanne on jotenkin muuttunut niin pyytäisin pään kuvausta.

Meidän isän tilanne paheni kyllä tasaisesti koko ajan vuoden aikana. Lopulta, kun lähdettiin päivystykseen isän käytös oli juuri tuollaista, että päästeli suustaan ihan mitä sattui ja käyttäytyi kuin humalainen, mutta siinä vaiheessa aivopaineet olivat jo selväsi nousseet ja jos oltaisiin vielä vähän aikaa tilannetta seurattu kotona, niin olisi seuraukset varmasti olleet tuhoisat.

päästelee suustaan mitä mieleen tulee. Voisikohan se suntti olla syynä meilläkin? Kunpa asiat korjaantuisikin.

ap

ja näin olen onnellinen, että hän lähti ns. "saappaat jalassa". Vuoto oli sen verran massiivinen, että hänestä ei olisi enää koskaan tullut työkykyistä ja oman isäni tuntien se olisi ollut miljoona kertaa pahempi kohtalo kuin kuolema. Olisi kamalaa, jos oma isä olisi vuosikausia täysin autettava ja jos psyykekin muuttuisi aivan toiseksi. Mieluummin muistelen häntä sellaisena, kun hän oikeasti oli. Parempi siis näin.