Yh-ystäväni stressaa lapsensa vaatteista

En mulle ainakaan keski/hyvätuloisena tule mieleeni arvostella toisten lasten vaatteita.



Lähipiirissäni on yh, joka myös vauhkoaa lapsen vaatteiden kanssa ja pitää olla kaikki vimpan päälle, kun kuulemma muut puistossa katsoo vinoon. Minä kyllä luulen, että kyse on jostain ihan tämän yh:n päässä olevasta kuvitelmasta ja itsetunto-ongelmasta. Enemmän minua ottaa pattiin se, jos pienistä tuloista väkipakolla ostetaan kalliit tamineet sitten itketään kun on niin tiukkaa ja surkeaa. Ei meidän lapsella ole ollut missään vaiheessa monia vaatekertoja ja kaikki merkkikamaa vaan maalaisjärjellä ja budjetin mukaan hankittu milloin mistäkin, eli kaapista löytyy yhtä lailla merkkivaatteita ja kirpparikamoja.



Musta tuntuu, että merkkivaatteet ovat lähinnä statussymboleita näille, joiden pitää itsetuntoa pönkittää sillä, että lapsi on puettu aina tuliterään reimateciin tai muuhun merkkivaatteeseen ja asusteet sävysävyyn.



Sanoisin sille valittavalle yh:lle, että onko tullut ajatelleeksi, että lapsi kuulee koko ajan valituksen ja rupeaa itse arvottamaan itseään ja toisia lapsia sen mukaan, mitä niillä on päällä.

enkä ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, että jotkut kyttäävät ja miettivät, mistähän kirppikseltä tai alesta olen lasteni vaatteet ostanut! Ongelma taitaa olla ihan ystäväsi omassa päässä. Mistä ihmiset muka edes näkevät, mistä vaate on ostettu?! Siis ihan siistit perusvaatteet.. Minun lähipiirissä on vaikka millaista äitiä ja perheitä. Me kaikki lähinnä annamme vinkkejä, mistä saa edullisia ja kivoja vaatteita, kukaan ei koreile tai kilpaile merkkivaatteilla tms. Varakkaimmillekin käytännöllisyys ja kivan näköinen on tärkeämpää kuin kallis hinta.



Kannattaisi ehkä todellakin puhua kyseiselle äidille ja selvittää, mikä hänen ongelmansa oikeasti on. Ei kai hän halua lapsellensa pahaa oloa aiheuttaa tuollaisella... :(

on aina kirpparikamat tai sitten ostetaan aina sitä reimaTeciä ja hinnasta viis? sellainen kuva näistä keskusteluista tulee. Meillä ainakin on kaikkea sekaisin, olen ostanut ihan itse niitä kalliita ReimaTec pukuja, voin yhtä hyvin ostaa vaatteita kirpparilta, saamme tutuilta pieneksi jääneitä vaatteita ja käytämme niitä myös, joskus ostan alesta parin kympin puvun, jos se tuntuu hyvältä, vaikka ei olemaan mikää tec... ELi luokitelkaa nyt sitten meidän perhe!

Kyllä se vaan niin on, että yksinhuoltajaäitejä arvostellaan ja kytätään juuri lapsen pukeutumisessa ja harrastuksissa. Ja sekä äiti että lapsi määritellään juuri noiden ulkoisten merkkien perusteella. Itsekin korostit kovasti viestissä ystäväsi olevan yh-äiti. Voisihan sama panikoiminen olla myös ydinperheen äidillä, mutta erityistä siitä tekee juuri kun ystäväsi on yh, vai kuinka?

Toisaalta yh-äidit keskittyvät tavallista enemmän lapsiinsa ja haluavat panostaa kaikkensa, ehkä vähän liikaakin, lapsen hyvinvointiin ostamalla viimeistä huutoa olevat vaatteet ja kuljettamalla lapsia hienoissa harrastuksissa. Toiset lapset ovat todella armottomia näille lapsille päiväkodissa ja kertovat kyllä kotoa opitut ennakkoluulonsa, jos yh-lapsi jotenkin poikkeaa muiden tyylistä.

Kuten sanottu yh-äitejä kytätään ja arvostellaan vielä nykypäivänä helposti. Onneksi meitä on aina vaan enemmän ja ehkä ilmiö muuttuu jossain vaiheessa niin tavalliseksi, ettei sinunkaan tarvitse määritellä ystävääsi yh-äidiksi vaan ystäväksesi.

Ja kyllä, OSA ihmisistä todella arvostelee yh:ta aivan ihmeellisten asioiden perusteella.Jos sulla on halpa kirppishaalari, se voi olla itseasiassa (jos on kuitenkin suht siisti) jopa hyväksyttävämpää, kuin upouusi reimatekki...

puolesta siitä, ettei tällä ole kaikkea sitä merkityksellistä mitä lapsella olisi hyvä olla (= läsnäoleva isä esimerkiksi), yrittää suoritutua lapsen muista tarpeista (kuvitelluistakin sellaisista) mahdollisimman täydellisesti ja kuvittelee, että kalliit merkkivaatteet ja hienot lelut esimerkiksi siksi välttämättömiksi. Ettei lapselta nyt sentään puutu kaikkea, että jossain sentään olisi asiat niin hyvin kuin voi olla.



En tiedä, minusta siis lapsi voi kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ja onnelliseksi monenlaisissa perheissä, sellaisissakin siis, missä on vain yksi lämmin ja läsnäoleva vanhempi. Mutta voisin kuvitella, että joskus tällainen vanhempi tuntee riittämättömyyttä ja ehkä suruakin lapsen puolesta, siitä, että lapselta puuttuu jotain, mitä monilla muilla on. Ehkä siksi vaatteiden ja materian merkitys saattaa jossain tilanteissa korostua - että lapsella olisi mahdollisuus siihen, mihin muillakin, olisi tasavertainen. Vaikka eihän tässä maailmassa asiat niin mene, että olisi tasavertaisuutta ja samat mahdollisuudet - oli perhemuoto mikä tahansa.

Tuota yh-äitiyttä tuli nyt korostettua, koska ystävä korostaa sitä tavan takaa. "Kun ei näin yh:nä ole varaa...", "Meitä yh-äitejä kaikki katsoo pitkään...". Vähän harmittaa, kun tuntuu, että hän ei iloitse kauan odotetusta lapsestaan vaan miettii koko ajan, mitä tältä puuttuu.



Mutta kiitoksia. Sain paljon hyviä näkökulmia. Ensi kerralla, kun ystävä ottaa taas asian puheeksi, totean juuri tuon, että pitäisi arvostaa sitä, mitä on. Ja ettei lapsen kuullen parjaisi tämän vaatteita, jne.

kuvittelevat ihmisten heti tietävän että he ovat yksinhuoltajia? Ei se mulla ainakaan ole ensimmäinen asia, jonka ihmiseen tutustuessani selvitän. Ja sitten kun on ihmiseen tutustunut, niin en mä ainakaan ryhdy sitten kyttäämään kenenkään lasten vaatetusta, ellei siihen ole oikeasti aihetta. Ja tällä tarkoitan lähinnä yhtä ihan aydinperheessä elelevää ystävääni, joka ei panosta pätkääkän lastensa vaatteisiin, vaan lapsilla on monta numeroa liian pieniä tai suuria vaatteita ja kenkiä, säähän sopimattomia jne. Ne tulee pistettyä merkille.

Ja yrittää/haluaisi kompensoida kalliilla vaatteilla?

Ongelma on nyt ystäväsi päässä. Meillä on tuttavapiirissä paljon hyvätuloisia, jopa todella hyvätuloisia perheitä. Ja silti ei kaikille lapsille ostella mitään villakangastakkeja ja nahkakenkiä, vaan kulkevat ihan kuomat jalassa ja tavallisissa haalareissa, jotka ei ole edes välttämättä Gore texit. Tosi moni ostelee lasten vaatteita kirppareilta ja saa käytettyinä kavereilta, ei sitä kukaan katso mitenkään kieroon.

paikatakseen kontaktien puutetta paqlstailee paljonj av:lla.Jos tätä palstaa lukee, niin helposti herkempi ihminen ottaa itseensä.

hyvätuloisert, vaan ne keskituloiset, joilla on tarve arvostella ja arvottaa niiden vaatteiden perusteella.

Miten voisin tukea tätä ystävääni? Pelkään, että lapsi alkaa kokea alemmuudentunnetta, kun äiti hänen kuullensa aina valittaa lapsen vaatteista, leluista, yms.



Lapsi on kuitenkin eloisa, iloinen, mukava pikkuinen. Ei kai se nyt voi olla niin tärkeää, onko lelu uusi vai käytetty?



Itse en ole huomannut, että äidit arvostelisivat toisten vaatteita. Mutta asunkin maalla. Ja meidän lasten vaatteet on pääosin isoäitien itse tekemiä, kun molemmat ovat käsityöalan ammattilaisia niin ovat syytäneet kilvan vaatteita ainoille lapsenlapsilleen. Ovat ommelleet myös niitä villakangastakkeja. :) Mutta niitä en ole voinut antaa eteenpäin, kun on itsellä tuleva villatakinkuluttaja vielä tulossa.



Ystäväni väittää, että muut äidit eivät sano mitään, mutta katsovat arvostelevasti niitä kirpparivaatteita. Ja pukevat omat lapsensa niin hienosti, se jo kuulemma osoittaa sitä, etteivät arvosta kirpparivaatteita. Enpä tiedä...

Omasta mielestäni lapsi on ollut aina kivasti puettu, vaikka vaatteet ovat kirpparilta ostettu ja aleista.



Joskus esim. nyt lapsella on selvästi käytetty haalari (kirpparilöytö), mutta aivan hyvä, pitää kosteuttakin vielä, ja kelpo puistoon ja päiväkotiin. Plus pipo ja hanskat ovat oranssit, vaikka haalari on pinkki. Viime vuonna oli oranssi haalari ja siihen ostin nuo alesta. Kukaan ei ole huomauttanut tai painostanut yhtään mitään, vaikka ei ole sävy sävyyn.



Kengistä suurimmalla osalla on kesällä lenkkarit/ sandaalit. Kukaan ei oo katsonut, onko nahkakengät vai ei. Kenelläkään ei oo villakangastakkia tuolla tavallisissa rienoissa. Mulla oli viime vuonna hyvänä kirpparilöytönä sellainen ns. hienostelutakki ja kun mentiin siinä päiväkodin joulujuhlaan, niin sitä ihasteltiin kyllä, mutta pikemminkin oli niin, että mun lapsi oli se ainut, jolla oli joku muu kuin tavallinen toppatakki tai toppahaalari.



Alueemme on suht hyvin toimeentulevien alue, eli monella on varaa enempään kuin meillä. Tosin monilla on myös iso laina, pienet lapset ja muutenkin kierrätyshenkinen mieli.



Tuntuu siis omana mielipiteenäni, että tuo olisi jotain sääliin vetoamista.

Tilanne on ihan erilainen yksinhuoltajalla ja "ydinperheellä". Ydinperheessä yksi kirpparihaalari riittää - tai jos ei riitä, hienomman haalarin hankkimisesta ei yleensä tule ongelmaa. Ja vaikka tulisikin, on ok olla köyhä, kunhan on ydinperhe.



Sen sijaan jos ihminen on yksinhuoltaja, kaikki tarkkailevat vähän tiukemmalla seulalla, miltä homma näyttää. Köyhyys ei saisi näkyä. Koska se köyhyys on jotenki nseurausta siitä, että on epäonnistuttu parisuhteessa ja sitten lapset kärsivät siitä ja mitä kauheaa. Siis ihan totaalista bulshittiä oikeasti, mutta ihmisten asenteet ON tuollaisia. Edelleen.



Sama pätee myös, jos lapsesi on jollain lailla erityinen. Jos adhd-mukula juoksee pihalla paikatuissa housuissa, sitä katsellaan todisteena siitä, että sekä adhd että perheen köyhyys kytkeytyvät toisiinsa ja todennäköisesti vielä vanhempien alkoholismiinkin. Vaikka olisitte absolutisteja...

kyttää millaiset vaatteet jollakin yh.n lapsella on päällä. Vaikka meidän lapsilla onkin usein ne kalleimmat ulkopuvut mitä kaupassa oli, niin se ei johdu siitä hinnasta vaan siitä että iklävä kyllä ne yleensä miellyttävät silmääni. Ihan yhtä hyvin voisin ostaa Prismasta halvimman puvun jos se olisi vedenpitävä ja silmääni miellyttävä.



En muista, että olisin ikinä kiinniittänyt yhdenkään lapsen vaatteissa niiden merkkiin huomiota. Ihan sama mitä merkkiä ovat ja ihaillen saatan katsoa jos kuulen, että ovat kirpputorilta löytyneet. Minä en vaan osaa ostaa mitään kirppareilta. En löydä sieltä mitään.



Olemme varakas hienostoalueella asuva akateeminen ydinperhe jolle on ihan sama onko lapsen kaverit yh-perheistä, mustia, muslimeja, mustalaisia taikka puettu Cittarin taikka Diorin vaatteisiin. Luulen, että moni yh vain kuvittelee, että heidän tekemisiään seurataan enemmän kuin muiden. Ainahan on niitä kyyliä, jotka seuraavat kaikkia!