Lue keskustelun säännöt.
En halua kummiksi - miten kieltäytyä?
13.10.2009 |
Läheinen ystäväni on saamassa vuodenvaihteen jälkeen ensimmäisen lapsensa. Olemme olleet hänen kanssaan teini-ikäisistä hyviä ystäviä, mutta nyt raskauden aikana yhteydenpito on hieman vähentynyt koska hän on ehkä käpertynyt tekemään pesää tms. Uskon, että lapsen syntymän jälkeen olemme entistä vähemmän tekemisissä keskenämme.
Minä olen lapseton, mutta hyvin lapsirakas ihminen ja minulla on jo 2 kummilasta. Nyt tämä raskaana oleva ystäväni on vihjaillut, että haluaisi minusta lapsensa sylikummin. Mutta minäpä en halua enää yhtään kummilasta :( En halua olla velvollinen muistamaan ja tukemaan enää muita kuin noita kahta jotka jo on. Miten voin kieltäytyä tästä??
Lisäksi olen ärsyyntynyt salaa siitä, että luottokaverini "poistuu" perheellisten maailmaan, emmekä voi enää viettää riehakasta elämää yhdessä.
ymp.
Ymmärtääkö kukaan? Ei varmaan, kiviä siis satakoot.
Kommentit (29)
että tulette olemaan entistä vähemmän tekemisissä lapsen syntymän jälkeen? Hän ei selvästikään niin ajattele koska haluaa sinut esikoisensa sylikummiksi. Sehän on valtavan suuri luottamuksenosoitus! Oletko ajatellut ollenkaan sitä? Olet selvästikin erityisen tärkeä ihminen ystävällesi. Surullista, jos sinun mielestäsi lapsen saaminen automaattisesti etäännyttää ystävät.
tuttavani tietää sen, en ymmärrä miksi kaikki pyytävät minua silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kummilasta ei ole paljon, itselläni on kuusi kummilasta, ja luulen, että lisää tullee joskus. eihän sitä tartte ostaa mitään kallista. itse muistan synttäreinä ja jouluna ja ostan lahjat pääaisassa alesta. voi tuntua hyvin loukkaavalta jos kieltäydyt, mutta parempi olla rehellinen. ajattele jos itse saat lapsia ja joku kieltäytyy..
olette eri elämäntilanteissa. Älä anna ystävyyden rakoilla!!! Vaikka sulla olisi muitakin ystäviä, ei usein noita lapsuudesta saakka olevia liikaa ole. Ystävyys on myös sitä että ollaan kiinnostuneita toisesta ja toisen asioista, vaikka ei aina itse innostaisi. Mietipä tilannetta 20v. kuluttua? Ehkä silloin lähdette kaksistaan reissuun, kun olette vieläkin ystäviä.
Jos kieltäydyt voi ystävsi ihmetellä, kun ei ymmärrä sua. Itse annan lasten hyväkuntoisia vaatteita lapsieni kummeille, mies on käynyt talkoissa etc. ei kummeus ole yksipuolista. Meillä kummeus kyllä yhdistää tosi paljon. Sanoisin, et ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia. Toi on ihan normaali siirtymävaihe aikuisten elämänkaaressa.
Kummi kyl kutsutaan synttäreille, mut sen lisäksi riittää, kun lähettää jouluksi pikku paketin noin pakollisista ulkoisista velvotteista. enempää ei oikein nykyaikana vaadita. Kummina tosin voisit vetää sen kaverisi sieltä perheidyllistä vaikka juhlimaan joskus=)?
Voitko kieltäytyä ja sanoa, et elämäntilanteesi on sellainen, ettet halua kummiksi ryhtyä. Jotenkin muotoile, et ehkä seuraavan lapsen kohdalla?
Lahjoja ei ole pakko ostaa, muistaa voi muutenkin. Ihan älytöntä, jos kummin oletetaan ostavan kalliita lahjoja synttäreille, nimppareille ja jouluna.
Kyllä monet ottavat hirveänä loukkauksena,jos joku uskaltaa kieltäytyä kummiudesta. Ja mitä muuta kummilta odotetaan kuin mahdollisimman paljon lahjoja?
En ole ikinä ymmärtänyt sitä,että sinkkuja pyydetään kummiksi!
Itselläni on 3 "pakkokummilasta" (en kehdannut kieltäytyä ensimmäisestä ja kun seuraavien kohdalla yritin vikistä vastaan,niin oli vähällä tulla katkera riita ja välien katkaisu) ja niistä oli kovasti häiriöitä sinkkuaikana: juuri kun haluaisit viettää vapaata viikonloppua,niin sinut nakitetaan hoitajaksi ja ulkomaanmatkoilla tuhlautui aikaa kun piti etsiä "mitä v*ttua niille nyt sitten osaa ostaa tuliaisiksi?".
Vasta nyt kun olen saanut omia lapsia,tunnen että ymmärrän ja osaan arvostaa enemmän kummilapsiakin!
Itsekin olen sitä mieltä että kummin olisi hyvä olla sellainen jolla on jo vähintään omia lapsia yksi jos mahdollista, että helpommin saattaa ymmärtää sen kummiudenkin merkityksen. Se mitä papin toimesta puhutaan itse uskonnollisesta kasvatuksesta ei minulle ole ainakaan tavallisen rippikoulun käyneenä selvinnyt, liekö olen sitten niin tyhmä. Eli mitä se kummin uskonnollisen ohjauksen antaminen kummilapselle sitten mahtaisi olla?
Meille on tulossa juuri 3. lapsen ristäiset. Pyysimme kummeiksi ensin muutamaa lapsetonta ihmistä jotka olivat kumppanini lapsuuden ystäviä. Kaksi heistä naisia ja yksi mies, kaikki kieltäytyivät. Miespuolinen kaveri ei kuulemma kuulu kirkkoon ja kaksi naispuolista tovin harkittuaan kieltäytyivät tekstarilla todeten etteivät mielestään tunne minua tarpeeksi hyvin kun ollaan muutama kerta jossain juhlissa nähty ja että kun asumme nykyisin kumppanin kanssa noin parin tunnin ajomatkan päässä heistä. Mielestäni nuo eivät ole riittäviä syitä kieltäytyä kummiudesta. Olen suoraan sanottuna itse ollut loukkaantunut kumppanin puolesta ja ihmettelen kun nuo naishenkilötkin kuitenkin kehtaavat tulla ristäisiin sittenkin vaikka kummius ei kiinnostanutkaan.
Lopulta saimme kuitenkin sovittua että kummiksi tulee kumppanini täti, oma naispuolinen ystäväni ja pariskunta jotka ovat kumppanin tuttuja (mies hyvä kaveri ollut muutama vuosi sitten).
On joskus perusteltua mielestäni kieltäytyä kummiudesta jos ei oikeasti koe tuntevansa kumpaakaan kummilapsen vanhemmista kovin hyvin tai yhteydenpito on oikeasti jatkossa vaivalloista syystä tai toisesta, mutta jos kummilapsia ei ole mahdottoman paljon ja jompi kumpi lapsen vanhemmista on kummiksi pyydetyn hyvä ystävä, ei pitäisi kummiudesta kieltäytyä - kummius on kunnianosoitus hyvälle ystävälle. Kieltäytyminen siitä noloa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostin etukäteen, että ehkä eivät haluaisi kummiksi, kun kummilapsia oli ennestään. Halusivat kuitenkin, juteltiin avoimesti asiasta.
No nyt minua harmittaa, koska kummit ovat nähneet lapsen vain kerran ristiäisten jälkeen, eivätkä ole hänestä yhtään kiinnostuneita :-( Minulla oli toinenkin vaihtoehto kummiksi, jos nämä ystävät olisivat suoraan sanoneet, että ei kiinnosta, niin olisimme pyytäneet niitä toisia. Haluaisin vaihtaa, mutta jälkikäteen se olisi outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sisareni sai ensimmäisen lapsen hän valitsi minut kummiksi lapselleen ilman kysymättä, kerroin äidilleni että en haluaisi kummiksi koska asuin ja asun edelleen ulkomailla. Äitini sanoi että ei kummiudesta voi kieltäytyä, en voinut kieltäytyä kuten jo sanoin he eivät edes kysyneet kantaani.
Olen saanut kärsiä tästä koska Minulla ei ole varallisiutta ostaa kalliita lahjoja eikä antaa kätestä. Minua on siitä pilkattu tämän ”kummipojan” suusta tulleilla solvsuksilla. Hän on jo kohta ikä-ihminen.
Varoitan että älkää suostuko kummiksi vasten omaa tahtoanne.
kerro se rehellisesti. Älä keksi mitään kauniita hätävalheita äläkä ainakaa lupaa alkaa kummiksi jos et aio hommaa kunnolla hoitaa ja koet sen taakaksi.