Miten luotte itsellenne työminän, joka ei vähästä hätkähdä...

Ei se helppoa ole, mutta jotenkin sitä "nousee tilanteen yläpuolelle", eikä ota asiaa henkilökohtaisesti. Samalla luottaa siihen, että työyhteisö ja pomo tukevat, vaikka joku vatipää tulisi eteen ulvomaan ja kertoisi ammattitaitoni olevan sieltä takapään puolelta.



Useimmiten ne kärttyisimmät saa rauhoiteltua, kun asettuu heidän puolelleen. Esim. kerran eräs isä tuli huutamaan, kun joku (ei edes meidän työntekijämme) oli neuvonut hänet väärään paikkaan ja nyt hän oli myöhästynyt juuri sen verran,ettei tyttöä voinut ilmoittaa kurssille,koska se oli täynnä. Vika ei ollut meissä, hän olisi voinut etukäteen soittaa ja varmistaa ja lähteä vielä aikaisemmin liikkeelle, mutta en sanonut niin. Sen sijaan olin kovin pahoillani, pyysin anteeksi sen väärin neuvoneen puolesta ja tarjosin tilalle toista vaihtoehtoa. Lisäksi lupasin laittaa ylemmälle taholle (jollaista ei ole :) viestiä siitä, että pitäisi tiedottaa tehokkaammin. Sillä se tilanne laukesi ja isäkin lopulta pyysi anteeksi vihaisuuttaan.

skitsofreenisesti, että on työminä ja siviiliminä. Työminää saa haukkua ja se vaan hymyilee. Siviiliminää ei kukaan asiakkaista edes tunne, joten ei edes voi olla mitään henkilökohtaista vaikeidenkaan asiakkaiden palautteissa.

Kun yrittää parhaansa ja panostaa tosi paljon, on tosi hankala ottaa vastaan negatiivista palautetta ja päästä sen yli.

Mutta treenataan!

Meille ei yleisö pääse, mutta tietrysti soittoja ja säjköposteja satelee. Onneksi työkavereille voi purkaa:-)

Mietin kussakin tilanteessa (ja etukäteenkin) miten tuollainen tilanne hoidettaisiin mahdollisimman ammattimaisesti. Ja niin pyrin ne hoitamaankin, silloin on helpompi sisäistää tilanne myös itse ammattiin kuuluvaksi.



Korkea ammatillinen osaaminen on avain asemassa asiakaspalvelussa (kuten myös monessa muussa tehtävässä) ja siihen kannattaa itse panostaa ja keskittyä. Se korjaa monta asiaa, ei vaan pelkästään tätä ap:n mainitsemaa.

että aggression yleisin syy on pelko.

Mutta totta puhuen, siitä oli oikeasti hyötyä. Hesen työntekijä on asiakkaalle arvoton hyödyke. Yks lähtee, toinen tulee. Siinä oppii nopeasti lujaksi ammattilaiseksi, joka näkee, että asiakkaan palaute ei ole henkilökohtaista.



Nyt koulumaailmassa tuosta kokemuksesta on ollut valtavasti hyötyä niin oppilaiden kuin (etenkin) vanhempien suhteen. Minä olen alani ammattilainen, ja osaan hommani. Hankalia tapauksia tulee aina, totta kai, mutta hyvällä ammattitaidolla niistä selvitään. Koulutukseni ei, ikävä kyllä, kovinkaan hyvin opeta kohtaamaan näitä tilanteita, mutta toistaiseksi ei ole tullut vastaan liian hankalaa tilannetta.

Ammatinvalintakysymyshän tämäkin toisaalta on. Itse olin opettajan kauhu läpi yläasteen ja lukion. Joten tiedän myös sen toisen puolen asenteen.

Mitä tulee ammattitaidon todelliseen arviointiin, sen saan parhaiten jatkossa menestyneiltä oppilailta, jotka tulevat kiittämään. Tai kollegalta, joka on ollut tuntiani seuraamassa. Vanhemmilta tulleeseen kritiikkiin suhtautuu aina tilanteen vaatimalla tavalla. Oma toiminta täytyy olla niin läpinäkyvää, että aina on pätevät perustelut toiminnalleen ja arvioinnilleen. Ja totta kai se tilanteen hallinta. On osattava nähdä vanhemman pelon ja huolestumisen taakse. Jokainen puolustaa omaansa leijonaemon tavoin. Kun oma toiminta on läpinäkyvää, on tilanne helpompi selvittää. Ja kun työyhteisö ja johto ovat selkeitä ja johdonmukaisia sääntöjen noudattamisessa, ei turhia valituksia tule. Tai jos tuleekin, ne on helppo selvittää.



t. yläkoulun ope

pohdinnoistasi,

niistä oli hyötyä!



ap

Jossain vaiheessa sitävaan kovettuu sen verran, ettei jaksa enää niin ottaa itseensä.

Itselläni on hankalien asiakkaiden lisäksi helposti kiivastuva esimies, joten välillä haukkuja tulee molemmista suunnista. Jotkut kollegani menettävät yöunensa, mutta oma ammatillinen itsetuntoni on niin hyvä, että en hätkähdä sen pahemmin asiakkaiden kuin esimiehenikään huudosta. Kun on hyvin koulutettu, useamman vuoden työkokemuksen omaava ja urallaan edennyt, tietää, että tekee työnsä hyvin, vaikka asiakkailla ja esimiehellä onkin välillä huonoja päiviä.