Lue keskustelun säännöt.
Ensipäivien imetyksestä
10.10.2009 |
Ensimmäisessä raskaudessani minulta ei tullut tippaakaan maitoa rinnoista odotusaikana eikä ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen. Maitoa alkoi herua vasta kolme päivää synnytyksestä. Ehdin jo olla ihan paniikissa ja nyyhkin sairaalassa, että lapseni ei saa ollenkaan äidinmaitoa. Synnytys jouduttiin käynnistämään viikolla 36.
Nyt olen toista kertaa raskaana ja olen lukenut kaikenlaisia synnytys- ja imetyskertomuksia, joissa todetaan, että lapsi nostetaan imemään synnytyssalissa ja hän saa kaiken tarvitsemansa maidon ensipäivien maitotipoista. Kuinka yleistä on, ettei maitoa tulekaan edes niitä pieniä tippoja heti alussa? Vai johtuiko ensipäivien maidottomuus synnytyksen ennenaikaisesta käynnistyksestä? Ja heruuko maitoa toisella kertaa jotenkin nopeammin?
Kommentit (10)
kolmantena tai neljäntenä päivänä. Mäkin olin ekan lapsen kohdalla aivan paniikissa ja toivoton, mutta sitten luin jostain, että on aika yleistäkin, että maito nousee kunnolla vasta joitakin päiviä synnytyksen jälkeen. Ton kun ne olis kertonut siellä synnytysvalmennuksessa, niin en olisi ollut yhtään niin huolissani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan raskausaikana herahdellut mitään. Synnytys käynnistettiin täysiaikaisena. Salissa otin vauvan rinnalle, joka lutkuttelikin varmaan tunnin verran. Siltikään en havainnut että minulta maitoa tulisi. Imetin ahkerasti vauvaa 3 tunnin välein, vaikkei maito noussut ennen kuin 3 vrk kuluttua synnytyksestä. Se imettäminen kuitenkin auttaa sitä maitoa nousemaan. Ja sitten kun maitoa alkoi tulla, niin sitähän piisasi... ja piisaa edelleen, vauva on pian 11 kuukautta, ja on tissillä n. 4 krt vrk yhä, ja saa juoda niin paljon kuin haluaa. Ei tunnu loppuvan.
En siis osannut vastata tuohon toisella kertaa -asiaan, mutta koetin kai sanoa, että vaikka käynnistettäisiin ja vaikka maitoa tulee vasta myöhemmin, niin voi sitä siltikin riittää. Ja kuulemma niitä tärkeitä colostrum-tippoja herahtelee, vaikkei niitä olla huomattukaan :)
Kyllä se vauva ne sieltä saa. Ja vaikkei raskausaikana tulisikaan maitoa, sitä voi silti tulla tulvimalla myöhemmin.
Pienipainoiselle annetaan helposti lisämaitoa, mutta normaalipainoinen vastasyntynyt pärjää niillä tipoilla päiviäkin, kunnes se maito nousee.
Yleensä vauvoilla on ensimmäinen päivä lepoa ja sitten toisena päivänä alkaa aktiivinen maidon nostaminen. Tulkitse vauvasi viestejä ja ota rinnalle "koko ajan".
Ja luota itseesi.
Kyllä niitä kolostrum-tippoja yleensä tulee vaikkei niitä näekään.
ekan kanssa ekoinakin päivinä hyvin maitoa, toisen lapsen kohdalla syöttöpunnituksessa ei ollut tullut grammaakaan. minulle sanottiin että jos synnytys on ollut äidille rankka (niinkuin minulla oli toisen lapsen kohdalla)niin silloin maidon nousuun voi mennä pidempään. lopulta maitoa tuli yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjastosta Ritva Kuusiston tai Minni Niemelän imetysoppaat.
Ja sen vastasyntyneen vatsalaukku on todella marmorikuulan kokoiunen ja sinne riittä pari pientä tippaa maitoa eikä sitä missään nimessä saa keinotekoisesti venyttää lisämaidolla....
Oletteko todella koskaan ajatelleet miksi tunnette sen maidon nousun vasta n. kolmantena päivänä? Luontoko olisi asian väärin järjestänyt.. Ajatelkaa nyt vähän...
On tdella harvinaista jos joltain ei heru ensimmäisinä päivinä tipan tippaa.....
JA mtiään maidon nousua ei tapahdu ellei se vauva ole jatkuvasti vierihoidossa ja rinnalla aina kun haluaa.
Mulla maidon nousu kesti yli viikon, ja silloin lapsi oli jo ihan pettynyt koko imemiseen, ja siinähän se sitten meni päin honkia koko homma.Takana rankka synnytys myös mulla, kuulemma silloin ei ole harvinaista että maidon nousu kestää ja kestää.
Mulle on ihan sama, vaikka vauva jonkun kytyisen teorian mukaan eläis pyhällä hengellä ekat päivät, jos toinen huutaa nälkäitkua ja koko pieni keho kipuilee nälästä. Silloin annetaan ruokaa, piste. Jos mä oisin uskonut, et lapselle ei saa antaa kuin pari tippaa lisämaitoa, meillä olisi ollut "koliikkivauva", joka ois itkenyt iltakaudet nälkäänsä. Ja siis ilman lisämaitoa kuivunut pahasti. Ja kivikaudella kuollut nälkään. Joten lapsen etu ensin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi oli ensimmäiset päivät pullomaidolla pienipainoisuuden ja alhaisten sokerien vuoksi muistaakseni. Kolmantena päivänä aloin sitten lypsämään maitoa, joka annettiin lapselle pullosta. Rinnasta lapsi jaksoi imeä vasta vahvistuttuaan. Olen siis hiukkasen pihalla tästä ekojen päivien imetyksestä, vaikka "kokenut" imettäjä olenkin.
Toivottavasti tämä vauva saa kasvaa täysiaikaiseksi ja saan rauhassa imetellä ja odotella maidon nousemista.
Juu, ja olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa, että ei tämä imetys nyt mikään maailman tärkein juttu ole, vaan pääasia että lapsi saa ravintoa.
ap
Voi ap, mun tarkoitus ei tosiaan ollut opettaa sua sun asenteessa! Ymmärrän hyvin sun toiveet siitä että saisit imettää alusta asti onnistuneesti. Sitähän toivon itsellenikin, koska oma epäonnistunut imetykseni suretti mua pitkään. (Mun synnytys myös käynnistettiin, ja koska elimistö ei ollut valmis synnyttämään, synnytys kesti yli kaksi vuorokautta, pysähtyen kipushokin vuoksi täysin, vaikka supparit tuli taukoamatta ton lääkityksen ja kovakouraisen sisätutkimuksen vuoksi.)
Mun kirjoitus oli kitkerä, siksi, että imettämisestä puhutaan vieläkin tahdon asiana, ja joka toinen nettikirjoittelija tuntuu olevan imetyksen asiantuntija. Mut sitten kun on oikeita ongelmia, niin mistään ei saa oikeasti apua.
Toivottavasti sun imetys onnistuu hyvin, ja saat nauttia sun lapsista täysin rinnoin.;)
Esikoiseni syntyi rv 40+2 ja vasta neljäntenä päivänä nousi maito, olin jo ihan itkukurkussa asian suhteen. Ensimmäiset viikot imetys oli muutenkin takkuamista, loppujen lopuksi alkoi kuitenkin sujua ja imetin neitoa vuoden ikäiseksi.
Toinen lapsi käynnistettiin ison koon vuoksi rv 39+5 ja maitoa alkoi tulla HETI niin, että vauva PULAUTTI ensimmäisen kerran synnytysalista lähdettäessä (kätilökin todisti tapahtumaa IHMEISSÄÄN!)
Eli tsempit toiseen imetysaikaan!