Lue keskustelun säännöt.
En pidä lapsista/vauvoista-mikä vikana?
10.10.2009 |
Olen n. 30-vuotias nainen, vakaassa parisuhteessa. Jostain syystä en vain pidä lapsista ja vauvoista. Itseasiassa vuosien myötä tilanne on vaan pahentunut jopa siihen pisteeseen, etten oikein voi edes sietää lapsia...En jaksa yhtään kuunnella perheellisten ystävieni lässytyksiä omista kullannupuistaan, enkä voi käsittää vauvoille lepertelyä...Mitä ihmeen ihanaa vauvoissa on - ei voi käsittäää :/
En ole koskaan ollut hulluna lapsiin, mutta mitä enemmän ikää tulee, tuntuu että vastenmielisyys lisääntyy...Olenko aivan sekaisin? Mietin usein, että mikä minua vaivaa, miksen voisi olla ns. normaali nainen, joka rakastaa lapsia?
Harmittaa, kun kaikki ystävät ovat lisääntyneet ja itseäni ei voisi vähempää heidän kotileikkinsä kiinnostaa. Puheenaiheet kun eivät enää ikinä paljon muuta sivua kuin kotia ja niitä ihania lapsukaisia...
Itselleni riittää miehen lisäksi varsin hyvin suloiset kissani, jotka saavatkin sitten sitäkin enemmän hellyyttä osakseen!
Kommentit (29)
Mua on aina vähän inhottanut vauvat, leikki-ikäiset ja vanhemmat lapset on taas minusta pääsääntöisesti ok - paitsi jotkut yksilöt on kyllä ällöjä.
Kaskas, kun sain omia lapsia, ne ei kyllä ällöttäneet vauvoinakaan yhtään eikä silloin muidenkaan vauvat. Ja nykyisin menen taas kauemmaksi kun joku esittelee vauvojaan, minusta niissä vain ei ole mitään "sitä jotain".
Muiden lapsista olen eniten kiinnostunut silloin, kun ne ovat samanikäisiä kuin omani. Siedän tämän itsekkyyteni ihan hyvin. Ja muistan aina, miten tylsiltä pienten lasten vanhempien kertomukset omista mussukoistaan kuulostavat minusta, joten en tuputa tuttavillenkikaan kertomuksia omista lapsistani paria lausetta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pidä kirsikoista, mutten kuitenkaan ole pahoillani siitä. Miksi olisin? Eivät kaikki naiset halua lapsia tai olla äitejä. Se on aivan normaalia. Elämä on valintoja.
ei lapsista ylipäänsä. Sitten, kun on itsellä lapsi, alkavat myös lapsiaiheiset keskustelut kiinnostaa enemmän. Harva lapseton niitä varmaan jaksaa kuunnella.
kun en ollut vielä ollenkaan valmis äitiyteen. Oli omia asioita käsittelemättä. Sitten yht´äkkiä asioiden muuttuessa, pum, rakastuin vauvoihin.Nyt on omia lapsia ja olen ihan myyty...sekä vauvoihin ja lapsiin. Kaikille ei näin käy ja eivät koskaan halua lapsia. Sekin OK. Mulla oli syynä omat käsittelemättömät asiat ja kun solmut aukes, tunteet muuttuivat. Onnea valitsemallasi tiellä
pidä lapsista,muista kun omastani kaikkien muiden muksut on ärsyttäviä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat lapset on ihan eri asia.
Ei todellakaan herätä mitään tunteita kenenkään muitten lapset, edes omien sisarusten lapset eivät anna minulle mitään erityisiä säväyksiä.
Omiani rakastan yli kaiken, mutta ymmärrän hyvin, etteivät he ole kenenkään muun mielestä mitenkään poikkeuksellisia ja näin ollen pyrin olemaan puhumatta heistä lapsettomille ystävilleni.
Eli vaikka et rakastuisikaan muitten lapsiin, se ei silti automaattisesti tarkoita sitä, etteikö sinusta olisi äidiksi tai että asia koskisi omia lapsiasi. Mutta valinta on täysin sinun omasi, kukaan ei onneksi pakota lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut "kotileikeistä" ja "vauvoille lepertelyistä". No kaikkien ei vaan tarvitse lapsia yrittää hankkia. ole ilman. luonto on järjestänyt niin, että poikasistaan ei-huolehtivat kuolevat sukupuuttoon.
luonto on järjestänyt niin, että poikasistaan ei-huolehtivat kuolevat sukupuuttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten minäkään. Jopa omien lasteni serkut on minusta suoraansanottuna säälittäviä ällötyksiä.
Onkohan tähän joku syy evoluutiossa?
On normaalia, ettei erityisesti pidä lapsista. Mutta ei ole normaalia, ettei voi sietää lapsia. Sulla on selvästi joko kova tarve kontrolloida elämää ja pyrkiä itse täydellisyyteen, tai sit jotain muita käsittelemättömiä juttuja.Tai sitten olet vain mustasukkainen näille kavereidesi lapsille, jotka on heille niin paljon sua tärkeämpiä, että sun täytyy tuolla lailla aliarvioida kaveriesi elämäntilannetta. Tasapainoiselle aikuiselle lapsi ei nimittäin ole uhka eikä inhon kohde, vaikkei herättäisi hänessä myöskään myönteisiä tunteita.
Mut sinänsä sun ei tarvi koskaan lapsia haluta. Jos tunnet siitä syyllisyyttä tai olet siitä pahoillasi, voisit miettiä, miksi tunnet näin. Ei kaikkien tarvitse haluta lapsia. Kun laajennat vähän kaveripiiriäsi ja etsit elämääsi niitä lapsettomiakin kavereita, tää asia lakkaa vaivaamasta sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mahdollista silti. Minun miehellä sama homma oli,mutta omia lapsiaan kuitenkin rakastaa hirveästi.Eli et voi tietää miten rakkaita ne omat on. mieheni vieläkin on sitä mieltä että ei yleisesti pidä lapsista paljon yhtään,mutta omat on edelleen rakkaita.. Joten suosittelen vaan koittamaan lasta. luonto on niin järkevästi asiat järjestänyt että odotusaika on sen 9kk ja sinä aikana kyllä kun suojelee sitä pientä elämän alkua mahassa niin siihen jo kiintyy. Sitä ei pysty tajuamaan ennen kuin kannat omaasi. ei ainakaan täydellisesti. Se on uskomaton tunne ja kokemus tulla itse äidiksi. Olkoon toisten lapset kuinka ikäviä riiviäitä tahansa. Sitten omistakin kasvaa taaperita ja leikki-ikäisiä ja huomaa omissaankin joitain ikäviä piirteitä. Mutta siitä viis..koittaa vaan opettaa heitä ja kuitenkin heitä rakastaa.
pidä muiden lapsista. Jotkut ovat todella epämiellyttäviä. Mutta oma on aivan eri asia. Oma on aina paras ja ihanin ja rakkain.
Eivät lapsiaiheiset keskustelut välttämättä kiinnosta lapsetonta, aivan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsi enkä pidä edes omastani...
No sä oot just se tyypillinen seurusteleva city-asuja, joka lässyttää kissalleen ja "ei voi kuvitellakaan hankkivansa lapsia". Mut annas olla kun nämä iki-velat saavuttavat about 35 vuoden iän, niin johan alkaa mieli muuttua.
Toisaalta en minäkään halua lapsia, en pidä lapsista, en edes vauvojen kuvista. Mutta enpä tarvitse korvikelapsiakaan (kissoja sun muita). Itse asiassa, se yksi viherkasvi, minä minulla on, meinaa sekin ärsyttää :-)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2009 klo 17:07"]
En muuten minäkään. Jopa omien lasteni serkut on minusta suoraansanottuna säälittäviä ällötyksiä.
Onkohan tähän joku syy evoluutiossa?
[/quote]
Kauheeta, toivottavasti et oo meille sukua!
En minäkään tykännyt yhtään lapsista silloin, kun itsellä ei niitä vielä ollut. Vauvat olivat mielestäni todella vastenmielisiä. Omat lapset muuttivat mielen ja heitä rakastan yli kaiken. En siltikään vieläkään mitenkään yleisesti tykkää lapsista. Samaa sanovat muutkin: omistaan tykkäävät, muiden penskat ärsyttävät ja ällöttävät lähinnä.
Ja en minäkään tykkää kissoista enkä varsinkaan jaksa katsella facebookissa sitä jatkuvaa "söpöjen" kissakuvien postausta. Vastenmielinen pikkupeto kaiken kaikkiaan! Ja tätä ei varmasti olisi saanut sanoa... mutta lapsellisia ihmisiä saa haukkua tylsiksi jne... Jännää.
En niin hirveästi minäkään tykkää.
En mitenkään voi ymmärtää, miksi vauvoja ja pieniä lapsia palvotaan kuin jumalaa. Sitten kun ne kasvavat, saavat tehdä mitä haluavat; tihutöitä, riehua.. Ja isompana isot teot. Ja kukaan ei enää välitä. Miksi? Samoja, entisiä vauvoja ovat.
Niin, ja miksi lapset puhuvat huutamalla!???
Onhan ne söpöjä mut haluun ite seksiä ja huumeita. Se on mun elämäntyyli ja nautin siitä. Oon innoissani oikeesti 😜😁😋
Mä taas en missään nimessä kannusta hankkimaan lasta sillä ajatuksella, että kyllä omiaan sitten rakastaa. Meillä on maa täynnä esimerkkejä siitä, että näin ei välttämättä tapahdu. Siinä pilaa oman ja lapsen elämän, jos tekee asioita vasten tahtoaan vain ympäristön odotusten ja painostuksen vuoksi!
Mun mielestä on päin vastoin ihmeellistä, että vielä nykyäänkin kaikkien odotetaan tekevän lapsia. Vaikka maailma ois avoin tehdä kaikkea muutakin itselleen tärkeää!