Onko väärin pyytää kummiksi juuri rippikoulun käyneen 15-vuotiaan sukulaistytön?

Minua pyydettiin kummiksi kun olin 16v. Yritin kauniisti ensin kieltäytyä, mutta myönnyin vihdoin kun sanottiin että helppo hommahan tuo on, kyllä siitä selviää.



Täytyy sanoa että ensimmäisinä vuosina kävin usein katsomassa kummilastani, toin pieniä lahjoja jne. Sittemmin opinnot veivät toiselle paikkakunnalle, muutin ulkomaille asumaan, sain liudan pieniä lapsia ja aika vaan menee jotenkin vaan niin siivillä (ja Suomikin on ajatuksissa niin kaukana) että pari korttia vuodessa muistan laittaa kummilapselleni. Kyläilen siellä ehkä kerran vuodessa.

Nyt kun lapset kasvavat eikä arki ole niin hektistä, tulee muistettua kummilastakin useammin. Mutta kamalan läheisiä emme ole. Olin kyllä omasta mielestäni liian nuori kummiksi suostuessani.

kuin näitä yli 30 v saatuja, kun oamt ovat samanikäisiä. Parikymppisenä opiskelijana hoidin usein kummilastani ja vietin aikaa hänen kanssaan

vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta, eiköhän se ole nykyään enemmänkin vain nimi paperissa.

Jotain hänen sukulaistaan vai mitä?

itse olin aivan innoissani kun pääsin kummiksi siinä iässä. Nyt kummilapseni on jo aikuinen.

oli vasta 14, eikä vielä rippikouluakaan käynyt, mutta virallinen kummi hänestä tuli myöhemmin. Hän on hoitanut "kummintehtävät" huomattavasti paremmin kuin kaksi muuta kummia jotka olivat jo aikuisia ja heilläkin oli omia lapsia. Nuorempaa kummia poikamme näkee usein ja touhuilee hänen kanssa kaikkea. Toisia kummeja näkee vain syntymäpäivillä, nykyisin harvemmin enää silloinkaan...

Ei se kummius aina ikää katso!