Onko väärin pyytää kummiksi juuri rippikoulun käyneen 15-vuotiaan sukulaistytön?

olisi väärin?

nuorimmaisellemme ja hyvä kummi onkin ollut

kyllä kunnon kummia saa,on en ikäisellä vielä niin paljon omia juttuja.tai saattaa saada ehkä ehkä sitten kun lapsi on jossain 5 vuoden paikkeilla ja kummillakin ikää enemmän.

niin ei kais se väärin voi olla. Jos tyttö on "kypsä" tehtävään, niin miksikäs ei.

Tottakai voi pyytää!

kyllä kunnon kummia saa,on en ikäisellä vielä niin paljon omia juttuja.tai saattaa saada ehkä ehkä sitten kun lapsi on jossain 5 vuoden paikkeilla ja kummillakin ikää enemmän.

Eiköhän sekin miten kummi hommansa hoitaa riipu aivan täysin ihmisestä. Sitäpaitsi monella meistä ei edes ole mitään suuria odotuksia kummin tehtävistä.

noin nuori kummin tehtäviä pysty siinä mittakaavassa hoitamaan mitä kasteessa ja kummiksi tulossa puhutaan?Kristillinen kasvatus yms...

Yksi ei pidä yhteyttä, ei vastaa viesteihin eikä luonnollisestikaan tule synttäreillekään kun kutsutaan.



Yksi opiskelee parhaillaan yliopistossa ja on kiireinen. Ei juuri pidä yhteyttä, mutta on muuten kultainen (oma kummipoikani).



Yksi, tämä tuorein kummitäti, on ihan kyllä omistautunut hommalleen. Tykkää kummipojastaan ihan hirveästi.

noin nuori kummin tehtäviä pysty siinä mittakaavassa hoitamaan mitä kasteessa ja kummiksi tulossa puhutaan?Kristillinen kasvatus yms...

15 vuotiaasta asti kahden pojan sylikummi. Ja vanhemmat ovat olleet valintaan ihan tyytyväisiä. Mä tosin olen ollut silloin jo meko "kypsä". Pojat pääsi just tänä kesänä ripiltä ja jos toinen lapsi on poika toinen näistä pojista tulee varmaankin lapseni kummiksi :)

noin nuori kummin tehtäviä pysty siinä mittakaavassa hoitamaan mitä kasteessa ja kummiksi tulossa puhutaan?Kristillinen kasvatus yms...

riippuu tietysti henkilöstä, mutta en usko, että juuri ripiltä päässyt ihminen kykenee tähän.

ja hyvin olen hoitanut kummin velvollisuuden. Joka synttäri ja joulu..

Ei se ikä sitä sano että huono olisi, ennemminkin millainen kummi on luonteeltaan.

15 vuotiaasta asti kahden pojan sylikummi. Ja vanhemmat ovat olleet valintaan ihan tyytyväisiä. Mä tosin olen ollut silloin jo meko "kypsä". Pojat pääsi just tänä kesänä ripiltä ja jos toinen lapsi on poika toinen näistä pojista tulee varmaankin lapseni kummiksi :)

noin nuori kummin tehtäviä pysty siinä mittakaavassa hoitamaan mitä kasteessa ja kummiksi tulossa puhutaan?Kristillinen kasvatus yms...

Täytyy sanoa, että tuossa suhteessa olen itsekin aivan surkea kummi. Muistan kyllä kummilapsia jouluna ja synttäreinä ja pyrin olemaan mahdollisuuksien mukaan mukana heidän elämässään, mutta kristilliseen kasvatukseen en puutu pätkääkään.

no miten olet selvinnyt kummilapsesi kristillisestä kasvatuksesta? 15 vuotiaasta asti kahden pojan sylikummi. Ja vanhemmat ovat olleet valintaan ihan tyytyväisiä. Mä tosin olen ollut silloin jo meko "kypsä". Pojat pääsi just tänä kesänä ripiltä ja jos toinen lapsi on poika toinen näistä pojista tulee varmaankin lapseni kummiksi :)

kummatkin joulu kirkkoon (joko laulamaan tai muutaman kerran ihan joulu aamuna). Ja keskustellut kuolemasta jne. Toisaalta kummeus on ollut minun mielestä myös yhdessä oloa (esim. keilaus, elokuvissa käynti ja muu yhdessäolo) ei ainoastaan se kristillisyys vaan myös se vähän nuorekkaampi aikuinen johon voi luottaa.

Meillä on yhtenä valintakriteerinä ollut se, että jos me vanhemmat kuolisimme, niin kummi olisi sellainen ihminen, joka olisi halukas ottamaan ison roolin kasvatuksessa. Ei siis välttämättä pääasiallinen huoltajat, mutta aika lähellä sitä. Ja että olisi valmis rakastamaan lastaan kuin omaansa.



Siksi minusta tuollainen tuntuisi liian suurelta vastuulta 15-vuotiaalle, jolla helposti menee vielä seuraavat kymmenen vuotta opiskellessa ja oman paikkansa löytämisessä maailmassa. Tokihan joillain on oma perhe vaikka 16-vuotiaana, mutta se on oma valinta, ei pakon sanelema juttu.

on ollut 13v, kun lapseni syntyi, ja on kummina.

Toki lapsellani on kolme muutakin kummia, jotka huolehtivat, silti siskoni on eniten mukana lapseni elämässä (lapsi nyt 2v).

Jo sukulaiset jätetään ulkopuolelle, niin harva varmaan sellaista ihmistä lapselle kummiksi löytää. Eikä aina edes sukulaisista. Eihän kaikki pysty rakastamaan edes puolison lapsia kuin omiansa, tosi harva itseasiassa.

Meillä on yhtenä valintakriteerinä ollut se, että jos me vanhemmat kuolisimme, niin kummi olisi sellainen ihminen, joka olisi halukas ottamaan ison roolin kasvatuksessa. Ei siis välttämättä pääasiallinen huoltajat, mutta aika lähellä sitä. Ja että olisi valmis rakastamaan lastaan kuin omaansa.

Siksi minusta tuollainen tuntuisi liian suurelta vastuulta 15-vuotiaalle, jolla helposti menee vielä seuraavat kymmenen vuotta opiskellessa ja oman paikkansa löytämisessä maailmassa. Tokihan joillain on oma perhe vaikka 16-vuotiaana, mutta se on oma valinta, ei pakon sanelema juttu.

Että kummi olisi jotenkin vastuussa lapsesta jos vanhemmat kuolee. Jos mua joku pyytäisi kummiksi tuolla oletuksella, kieltäytyisin ihan varmasti. Ei tommosta voi luvata kun ei koskaan tiedä miten elämä menee eteenpäin.



Sitä paitsi Suomen lainsäädännön mukaan kummeilla ei ole mitään erityisasemaa vanhempien kuollessa.

Kyllä nykyaikana saa tuota kristillistä kasvatusta hakea myös aikuisilta ihmisiltäkin! Nykyajan ihmiset eivät paljon taida aikaansa kirkossa käyttää, saati et menisi sinne vaikka sen kummilapsensa kanssa, ohjaisi häntä kirkon toimintaan, puhuisi Jumalasta ym. Kuinka moni teistä on ollut tällä saralla " hyvä kummi" ?



En haluaisi alkaa teidän lapsenne kummiksi, olisin varmasti huono valinta. Pitäsisiköhän nykyään alkaa myös kysymään mitä vanhemmat odottavat kummilta.



Itselläni on 10 kummilasta. Ja arvatkaas mitä? Kaikkein läheisin olen niiden kolmen pojan kanssa joiden kummiksi olen lupautunut silloin 15-16 kesäisenä! Itsekin ihmettelen usein tätä kun kyseessä on vielä poikia.