apua, tajusin etten koskaan saa elämäni rakkautta....
ääks, mistä tää nyt iski? näin päikkäreillä unta elämäni rakkaudesta, että olin yhdessä hänen kanssaan, ja meidän molempien lasten kanssa. kun heräsin iski kauhea tuska kun tajusin ettei tuo voi koskaan toteutua, etten koskaan saa häntä, etten koskaan tule olemaan sillä lailla onnellinen niin kuin siinä unessa.
oon koko elämäni rakastanut miestä jonka oon saanut itselleni vain yhdeksi illaksi kauan sitten. näen häntä aina kerran vuodessa, olemme perhetuttuja nykyään, kun molemmilla perhe. viime vuosina en oo enää paljon ajatellut häntä kun perhe-elämä on vienyt mukanaan. aikoinaan hän teki selväksi ettei meillä tule olemaan koskaan mitään, siksi menin naimisiin toisen kanssa, hän myös sitten aikanaan. joskus on kiva nähdä häntä, joskus taas kuin isku vasten kasvoja. en ajattele häntä senkään takia et se tekee kipeää. uniakaan en oo nähny pitkään aikaan. varmaan nykyinen hankala elämäntilanne nyt laukaisi tän unen, siinä unessa hän otti minut kainaloonsa ja tunsin oloni niin täydellisen turvalliseksi ja onnelliseksi, etten voinut hievahtaakaan, aivan kuin sinä yönä kauan sitten...
yhtäkkiä vaan iski tajuntaan et nyt se on todellakin myöhäistä. vaikka hänen tunteensa vielä heräisivät joskus uudestaan ei hän uskollisena miehenä koskaan jättäisi perhettään, enkä sitä haluaisikaan. mun tunteet ei koskaan muuttuneet. näin tää nyt meni. sattuu sydämeen ihan. koko loppuelämänikö kannan tätä tuskaa? onko kohtalotovereita?
Kommentit (6)
Ei se mies todellisuudessa ole sitä minkä kuvitelman olet hänestä luonut.
ja tunnustaa itsellesi, että "rakastat" häntä vain itse kehittämäsi haavekuvan vuoksi, ja ehkä myös siksi, että hän on saavuttamaton sinulle. Kannattaisiko myös myöntää, että oma miehesi taitaa kuitenkin olla se elämäsi rakkaus, kumppanisi, joka jakaa elämän kanssasi.
oikein kunnolla siihen että olen akastanut tätä toista miestä koko 5 vuoden avoliittoni ajan, tein elämäni vaikeimman päätöksen ja jätin mieheni alkaakseni olemana tuntemattoman (sitähän se oli) miehen kanssa. Se oli elämäni paras päätös, sillä tämä tuntematon mies on aivan täydellinen ja ihana. Nyt olemme naimisissa ja vauva tulossa.
kuin juurikin se haavekuva minkä olet toisesta luonut. Yleensähän niissä haavekuvissa näkee toisesta vain ne ( olettamansa) hyvät puolet.
kun vasta opeteltiin toistemme tavoille, mutta kun rakastettiin toisiamme niin paljon niin kyllä ne hankaluudet pystyy voittamaan.
Tosiasiassa olet rakastunut vain siihen mielikuvaan ja kuvitelmaan mikä sinulla on siitä miehestä. Todellisuus hänen kanssaan ei varmaan olisi niin ruusuista, koska hän ei edes sinua rakasta. Mutta ei se mitään. Tee hänestä se kurjan arjen pakopaikka. Se, jonka luokse mielikuvituksessasi pakenet silloin kun oma ukko kyrsii. Mielikuvituselämässäsi voit tehdä rakkautesi kanssa mitä vaan. Itselläni on ollut noin puolentoista vuoden ajan tällaisena "pakkomielteenä" nuori poika, 24 vuotta minua nuorempi. En ole edes nähnyt häntä yli vuoteen, mutta rakkaus ei vaan laannu ja ajattelen häntä ihan joka päivä.