YH:t! Miten ottaisit asian, jos aina luonasi asunut lapsi haluaisikin muuttaa etävanhemman luo?

vaan auttaakseen pohjalle pudonnutta isäänsä. Taitaa olla fiksuin ja aikuisin koko porukasta. :)

Sellainen päätös lapselta olisi minulle melkoinen isku kasvoille, ja tietäisin epäonnistuneeni äitinä. varsinkin kun isä ei nytkään kiinnitä mitään kiinostusta lapseensa, on mukana vain velvollisuudesta. Olisin totaalisen loukattu. Lapsi saisi toki isälleen mennä, mutta en usko että itse olisin häntä enää ottamassa edes viikonlopppukäynneille sen jälkeen. En voisi, lapsen näkeminenkään tuntuisi siinä tilanteessa todella pahalle.! Eristäytyisin, rypisin itseinhossa ja epäonistuneena. Antaisin lapsenkin tietää miksi niin käy. Olisin ihan kamala, ja pilaisin elämäni. Toivottavasti niin ei käy.

Mutta kysynkin tuota nyt ihan vakavissaan. Miten tuollaisessa tilanteessa voi reagoida???? AP

että oikeessa elämässäkin lapsi voi hyvinkin sanoa haluavansa muuttaa etävanhemman luo. yleensä etävanhempaa tavataan viikonloppuisin,ei arkena ja puuhataankin ehkä jotain erityistä. toisekseen murkkuikäinen voi tajuta käyttää tätä aseena jotain ikävää juttua vastaan, tyyliin iskä varmasti antais joten muutanpa sinne.



jos tollaseen tilanteeseen joutuis niin miksei vaan sanoisi, no muutappa. (jos siis isä tai äiti ei olisi täysi hulttio). lapsihan näkisi sitten ettei siellä etävanhemmalla arki ole sen kummempaa.

Loistavakommentti. Mä oon ihan samaa mieltä. Mun lapset voisi mielellän muuttaa hetkeksi isälleen, niin huomaisivat etä arki se on sielläkin. Kun tuntuu että siellä se on vaan yhtä viikonloppua ja lomaa. Harmi vaan että olosuhteiden pakosta, koulumatkat ei onnistu isältä ja koulujenvaihtoon en kyllä kovin helpolla rupea. Eikä lapsetkaan sitä halua.