Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä niissä tekstiviesteissä sitten on niin salaista??
07.10.2009 |
En tajua tätä "toisen puhelimeen ei saa koskea" -kulttuuria! Lankapuhelimen aikaan joka perheessä oli yksi puhelin. Siihen vastasi se, joka ehti tai oli kotona.
Vasta kännyköiden yleistyttyä puhelimesta on tullut jokaisen yksityinen esine.
Jos ei ole mitään salattavaa puolisolta, niin miksi sitä puhelinta ei saisi käyttää?
Meillä ainakin kumpikin vastaa toistensa puhelimiin, jos puhelimen omistaja ei ehdi.
Samoin mies usein käskee minun katsoa tekstiviestinsä, jos ei itse sillä hetkellä ehdi.
Jos mieheni alkaisi yhtäkkiä piilotella ja salailla puhelintaan, tulisin todella epäluuloiseksi.
Ja ei, meillä ei ole TARVETTA tutkia toistemme kännyköitä ja sähköposteja, koska luottamus pelaa. Osa syy siihen miksi se pelaa, on se, että olemme kuin avoin kirja.
Eli kun tietää että on lupa tutkia jos haluaa, ei tutkiminen kiinnostakaan.
Kommentit (19)
Ei puhelimessa ole välttämättä pelkästään sellaisia viestejä joista itse voisi päättää. Voi olla esimerkiksi ystävältä tullut viesti joka on tarkoitettu henkilökohtaiseksi. Pitäisi laittaa kaikille tutuille viesti; Viestejäni lukevat muutkin, otathan tämän huomioon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaan minä mieheni postinkin aina joskus. Mitä ihmeellistä siinä on? -ap
Avaan minä mieheni postinkin aina joskus. Mitä ihmeellistä siinä on? -ap
Toisen puheluun vastaaminen on ihan eri asia kuin tekstiviestin tai postin avaaminen. Ero on siinä, ettei tekstiviestin tai kirjeen lähettäjä enää voi vaikuttaa asiansa kertomiseen tai ilmaisutapaan, kun on viestin lähettänyt. Viesti voi sisältää LÄHETTÄJÄN kannalta intiimiä tai luottamuksellista asiaa. Sen sijaan puhelun aikana viestin sisältöön voi vielä vaikuttaa, tai jättää vaikka henk.koht. asian kertomatta, jos vastaaja on toinen kuin halusi.
Minäkin avaan mieheni posteja, mutta vain, jos olen 100 % varma, että kyseessä on esim. lasku tms. tutulta taholta. Avaamattomiin tekstiviesteihin en koskisi. Jos nyt esim. teillä noin avoin politiikka on käytössä, niin eri asia on, että lukee jo kertaalleen avattuja viestejä.
mekin mieheni kanssa vastataan toisen luuriin, jos toinen vaikka vessassa tms. Mutta tekstiviesti on aivan eriasia, mistä voit tietää mitä itselleen henk.koht. asiaa vaikkapa ystäväsi haluaa sinulle kertoa?! Kyllä minäkin kerron miehelle keltä viesti tuli, mutten tosiaan sen sisältöä, jos se on lähettäjälle arkaa asiaa. Vai millainen ystävä olet, tai eikö sinulla ole oikeita ystävyyssuhteita?
Sähköpostejakin näytämme toisillemme, muttei kumpikaan mene toisen koneelle.
Emme siis kyttää toisiamme salaa emmekä olan yli. Avoimia ollaan, mutta meillä on molemmilla ne lapsuudesta asti olleet ystävämme, eikä kaikkia toisten asioita tarvitse tilittää.
suojaamaan tekstiviestejäni sen jälkeen, kun tutustuin ihanaan mieheen, jonka viestejä en totisesti halunut näyttää miehelleni.
Olin eroprosessissa eikä yksityiselämäni siinä vaiheessa mielestäni kuulunut enää sen hetkiselle miehelleni.
Aiemmin meillä oli aina ollut kaikki - sähköposteja ja tekstareita myöten avointa.
Nyt - uudessa suhteessa olen jatkanut salaamista, joo-o, ensisijaisesti siksi, että ei sitten tuon salasuhteen myötä tarvitse haukan lailla vahtia omaa kännykkäänsä, ettei mies vahingossa (?) pääse lukemaan.
Luulisin, että suurin osa yksityisyyttä puolustavista joko salaa jotain jota on syytä salata tai sitten varautuvat sellaiseen hetkeen elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä minäkään salailua. Seurustelin kyllä miehen kanssa, joka varjeli puhelintaan. Ja syykin selvisi- siellä käytiin kuumaa viesteilyä tv-chateista löydettyjen naisten kanssa.
ystävälle, olkoon tieto sitten kirjeen, mailin tain tekstarin muodossa, niin ei se tieto vaan ole sen jälkeen mun hallinnassa. Sehän on aivan ystävän päätettävissä kenelle se sen kirjeen tai viestin näyttää. Ja jos ystävä luottaa mieheensä niin paljon, että jakaa asiani hänen kanssaan, niin mitä se mulle enää kuuluu tai minkä minä sille voin.
Ne asiat, joiden en halua leviävän, pidän itselläni. Jos kuitenkin haluan jotain jakaa jonkun kanssa, mutta haluan asian myös jäävän meidän väliseksi, niin silloin kannattaa puhua kasvotusten ja sanoa erikseen, etten toivo asiaa puhuttavan eteenpäin.
Mikä oikeus mulla on hallita muiden perheiden elämää ja toimintatapoja? Ei niin yhtään mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen takia ei ole tarvettakaan käytellä toisen puhelinta kun on omakin olemassa ;) Elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse kyttäillä josko toisen puhelimessa sittenkin olisi jotain mistä se voisi jäädä kiinni.
ei tulis mieleenkään tutkia sen enempää miehen kuin lapsen tai työkaverinkaan tekstareita, sähköpostia kuin kirjepostiakaan.
Jos taukohuoneessa oleva työkaverin känny soi, en kurkistele kuka soittaa, vaan käyn sanomassa työkaverille, että sen känny soi. Ja ihan samoin toimin kotona.
Jos työkaverilta on unohtunut yhteiskäyttötietokoneelle sähköposti auki, käyn kysymässä onko sillä jotain kesken koneella vai voiko ohjelman sulkea. Ja näin kysyn kotonakin.
Ei mulle mielestäni kuulu, kenen numeroita mieheni kännykän osoitekirjassa on, riittää että tiedän, mitkä numerot omasta kännystäni löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kaveri laittaa mulle viestin, niin se on voivoi jos sen lukee vaikka mun lapsi tai mies, tosin harvoin ne sitä tekee mutta ehkä välillä. Mä olen joskus aikani kuluksi lukenut miehen viestejä, tylsiä ne on, en oo tehnyt sitä enää pitkään aikaan.
Niissä tapauksissa missä on erottu, on puhelin ollut aina suuressa osassa draamaa. On selkeetä teksitittelyä ja soittoja, jotka kuitenkin on yritetty tehdä salassa ja puhelinta tottakai varjeltu hulluna.
Olen naimisissa, ja tämä on rakkautta - usko tai älä. Mutta tietynlaisen itsenäisyyteni ja yksityisyyteni säilytän silti. Minulla on omat rahat, oma pankkitili, oma sähköposti, oma FB-profiili ja oma kännykkä. Nämä eivät kuulu miehelleni eikä kenellekään muulle. Saman suon miehelleni.
Luulisin, että suurin osa yksityisyyttä puolustavista joko salaa jotain jota on syytä salata tai sitten varautuvat sellaiseen hetkeen elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan lakisääteinen asia. Finlexistä voi katsoa tämän lain: Sähköisen viestinnän tietosuojalaki 16.6.2004/516
Jos puoliso antaa luvan katsoa viestinsä, niin sitten saa katsoa. Jos ei, niin sitten katsoja rikkoo lakia. Minulle lain noudattaminen on tärkeää ja toimin sen mukaan. Eikä mulla ole edes tarvetta lukea miehen viestejä. Hoitakoot oman viestintänsä ja minä hoidan omani.
Joku yksityisyys se on aviopuolisoillakin oltava. Ja yksityisyyden kunnioitus.
ja luen hänelle tekstarin, jos hän käskee. Mutta ei tulisi mieleenikään, että minulla olisi lupa selailla itse hänen tekstareitaan tai sähköpostejaan. Samoin minä kyllä loukkaantuisin, jos mies selailisi minun juttujani, vaikka niissä ei olisikaan yhtään mitään salaista. Ja ikinä en ole pettänyt 15 avioliittovuoden aikana, enkä sellaista suunnitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se tyhmä ole, jos sillä olis jotain säpinää ja viestittelis jonkun kanssa, niin eiköhän se poistais ne viestit kännykästä eikä säilyttelis niitä, niin mä ainakin tekisin.
Mun viestejä saa luke jos haluaa, ei ole mitään salaista.
Mikä säpinä se sellainen on, jonka sitten lopettaa naks kotiin tullessaan - kun on todellista sähköä ilmassa, viestit sinkoavat 24 h vuorokaudessa! Mites niitä sieltä sitten poistaa samantien. Tai voihan niitä poistaa, mutta kannatkos puhelinta vessassa-saunassa-sängyssä mukanasi
Eihän se tyhmä ole, jos sillä olis jotain säpinää ja viestittelis jonkun kanssa, niin eiköhän se poistais ne viestit kännykästä eikä säilyttelis niitä, niin mä ainakin tekisin. Mun viestejä saa luke jos haluaa, ei ole mitään salaista.
Mikä säpinä se sellainen on, jonka sitten lopettaa naks kotiin tullessaan - kun on todellista sähköä ilmassa, viestit sinkoavat 24 h vuorokaudessa! Mites niitä sieltä sitten poistaa samantien. Tai voihan niitä poistaa, mutta kannatkos puhelinta vessassa-saunassa-sängyssä mukanasi
Eihän se tyhmä ole, jos sillä olis jotain säpinää ja viestittelis jonkun kanssa, niin eiköhän se poistais ne viestit kännykästä eikä säilyttelis niitä, niin mä ainakin tekisin. Mun viestejä saa luke jos haluaa, ei ole mitään salaista.
Tosin oltiin sovittu milloin viestejä lähetellään.
se avaa postit joka jaksaa ne illalla lajitella.. se vastaa kännyyn kuka seisoo sen vieressä ja tekstari luetaan ääneen jos toinen touhuu jotain muuta ja haluaa sen kuulla... käyn mä sen meileissäkin kun sinne tulee kaikkia hauskoja juttuja tutuilta... molemmat tietää ja aivan sama meille. mies tietää kaikki mun salasanat myös.
Alue: Aihe vapaa
on verrattavissa kirjeeseen. Toisen nimissä oleva henkilökohtainen juttu.
Ei mitään syytä/lupaa koskea toisen omaan.