Alle 2-vuotiaan vaikeus nukahtaa

(kaksi niistä on ollut mahdottoman vaikeita nukutettavia) että aika kyllä parantaa. Eli lapsi hakee rajojaan sen suhteen, voiko sängystä lähteä liikkeelle jne. Siihen ei oikein muu auta kuin palauttaa se lapsi takaisin toistuvasti, niin monta kertaa että yksinkertaisesti on niin väsynyt ettei enää jaksa nousta sieltä sängystä.



Yksi vaihtoehto, mitä voi toki kokeilla, on lapsen kääriminen tiukasti peittoon (kyllä sieltäkin pois pääsee, mutta toisia rauhoittaa) ja kääntäminen kasvot seinään päin.



Olen itse tehnyt toiseksi nuorimmaiseni kohdalla (nyt 1v7kk) niin että laitan hänet sänkyyn ja jään itse yläkertaan viikkaamaan pyykkiä niin että näen hänet avoimesta ovesta. Aina kun lapsi nousee sängystä ylös, komennan hänet takaisin sanomalla "nukkumaan". Kyllähän se siellä pyörii ja peuhaa ja touhuaa unilelujensa kanssa, mutta voittaa se uni yleensä. Nykyään aina vaan nopeammin.



Meillä esikoinen oli samanlainen touhuaja, mutta joskus 2,5 v alkoi yllättäen ilman mitään seremonioita nukahtamaan itsekseen.

Eli tuo on hyvä juttu, että olet lopettanut ne päikkärit, selvästikään ei niitä tarvitse. Ota toinen unilelu pois eli ei mitään leikkejä enää sängyssä. Jos leikkii sillä yhdellä, sano, että sekin kohta häviää (kyllä tuon ikäinen sen verran jo puhetta tajuaa). Älä mene enää viereen vaan istu/ makaa sängyn vieressä hiljakseen, älä katso lasta. Sitten ilta illan jälkeen hivuttaudut pikkuhiljaa kohti ovea ja lopulta kokonaan oven ulkopuolelle. Jos voitte jättää ainakin alkuun oven raolleen, hyvä.



Meillä seuraavaa lasta ei enää nukuteltu: ikinä en saanut tietää että

- eikö vaan tarvinnut,

- vai tottuiko kohtaloonsa kun ei ollut enää aikaa nukutteluun

- vai oliko tyytyväinen niine hyvineen, kun ei nukkunut yksinään vaan veljen kanssa samassa huoneessa?

ei uskalla nukahtaa. Koska olet poistunut huoneesta muutaman kerran hänen ollessaan hereillä / puoliunessa, odottaa hän jatkuvasti sitä, että taasko lähdet ja pysyttelee hereillä voidakseen estää lähdön.



Eli teidän täytyy valita jokin selkeä malli miten nukuttamisen suoritatte, selittää lapselle juurta jaksain asia ja pitää kiinni mallista johdonmukaisesti. Niin, että lapsi kykenee ennakoimaan mitä tapahtuu.



Alussa auttaa myös se, että herätätte lapsen tavallista aikaisemmin aamulla. Jotta lapsi on täysin rättipoikki illalla ja uni tulee helposti. Vähitellen hän oppii, että on ihan ok nukahtaa ja voi heräämisaikaa taas rukata normaaliksi.

Annan hänelle pullon maitoa ja tämän "maitosession" aikana hän nukahtaa syliin (istun sohvalla hänen huoneessaan). Siitä nostan sitten sänkyyn. Hän on nukkunut lastensängyssä reilun kuukauden.

Kiitos, että otitte ongelmani vakavasti. Tuossa toisessa ketjussa tuli aika paljon ilkeilyäkin.



Tänä iltana taas uusi koitos edessä.

Nukahtamiseen meni tänään vain ja ainoastaan 15 minuuttia!!! Tää ei ollukaan ihan toivotonta. Jotenkin sain voimaa teidän viesteistä, aloin uskoa et jonain päivänä tää sujuu.



Tänään myöskään ei lapseni nukkunut päiväunia. Ilta oli muuten suht samanlainen kuin kaikki muutkin, mutta iltapesujen ja yöpuvun pukemisen jälkeen laitoin lapsen sänkyyn ja peittelin. Sängyssä oli enää vain yksi unilelu. Yleensä ollaan luettu iltasaduksi joku lyhyt kirja niin, että lapsi on ollut mun sylissä ja vasta sitten oon peitellyt sänkyyn. Tänään luin oikeeta satukirjaa ja lapsi siis kuunteli peiton alla. Ehdin lukea 10 minuuttia kun lapsi nukahti, mutten uskaltanut lopettaa vaan luin vielä sen 5 minsaa.



Mulla on niin hyvä fiilis!!! Ihanaa iltaa teille kaikille!!!