Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kuolema
06.10.2009 |
Naapurini lapsi kuoli vuosi sitten, teini-ikäisenä, onnettomuudessa ja äiti ei tunnu pääsevän tästä yli millään. Hänellä on kaksi pienempääkin lasta, mutta ei jaksa niistä kiinostua, vaan mies saa hoitaa heitä iltaisin(tarhan ja koulun jälkeen). Äiti haluaisi vain olla rauhassa ja surra lastaan. Kuinka kauan tuollaista voi kestää ja miten voisin auttaa?
Kommentit (16)
apua, mielenterveys tai tukiryhmistä? Auta lapsen hoidossa jos pystyt. Tosin äiti tekee väärin muita lapsiaan kohtaan, jos velloo vain surussa, koska se kuolema on koskettanut koko perhettä, ei vain äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä vuosi jo kuullostaa sellaiselle ajalle, että surusta pitäisi olla toipunut niin, ettei jätä muuta perhettä huomioimatta. Kuulostaa vähän heikolle ja itsekkäälle.
on jättää elossa olevat lapset, miehelle hoidettavaksi? Kyllä koko perhe suree, mutta elämä jatkuu, eikä siihen suruun voi jäädä asumaan, jos ei halua vahingoittaa muuta perhettä.
ja olen kuunnellut, mutta aina ei sitäkään jaksaisi tehdä, kun se on jatkuvaa jossittelua. Olen vienyt lapsia puistoon, elokuviin jne. naapurin mies alkaa olemaan aika loppu.surullista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin itse päätettävissä.
Minusta on ihan turhaa kommentoida sellaista ihmistä negatiivisessa sävyssä.
Ette yksikään voi omalta osaltannekaan sanoa, kuinka itse tuossa tilanteessa toimisitte - VAIKKA kuinka haluaisittekin ajatella koko perhettä jne. jne.
-5, joka on seurannut kyseisen kaltaista tilannetta liian läheltä-
ja kyllä tuon äidin pitäisi huomioida nuo lapset ja mieskin, eikä ajatella, että tämä on hänen oma-surunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuu nainen, jonka ainoa lapsi kuoli onnettomuudessa 60-luvun lopulla alle kymmenvuotiaana. Lapsi olisi nyt jo lähemmäs eläkeikäinen aikuinen, jos olisi saanut elää.
Kuolleen lapsen äiti on yhä elossa, yli kasikymppinen mummeli ja hän käy joka päivä hautausmaalla lapsensa haudalla. Tekee sinne kävelylenkin joka päivä. On käynyt siellä siitä saakka päivittäin kun lapsi kuoli. Muita lapsia ei hänellä ole. Mies kuoli parikymmentä vuotta sitten.
Nyt varmaan jo suru muuttanut muotoaan, mutta ei tuollaisesta pääse koskaan yli. Sen lapsen muistaa vielä vanhuksena, kuolinvuoteellaan.
toinen vuosikin tuossa samassa tilanteessa helposti menee. Mutta mitään määräaikaa ei voi antaa. Jos haluat auttaa, sinun tehtävänäsi on edelleen jaksaa vaan kuunnella, ja jos vaan jaksat, niin olla tukena muille lapsille.
Ensi vuonna tilanne voi olla jo parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos hyvin käy, olen jopa jo kaksi perättäistä päivää niin, että se ei ole käynyt mielessä. Viitenä päivänä viikossa se on mielessäni ja painaa. Jos jäisin asian kanssa yksin, voisin tappaa itseni edelleen.
Oikeastaan ihan se minimiaika joka tuollaisessa läheisen akuutissa surussa menee. On käytävä läpi jokainen vuodenaika ja juhlapäivä (ja arkipäivä) vuodesta ilman sitä läheistä ihmistä. Mitä tapahtuikaan vuosi sitten tänä päivänä? Mitä tehtiin viime vuonna lapsen kanssa keväällä, kesällä, syksyllä? Kun koulut alkoivat, syyskuun alussa jne.
Ihan minimissään menee vuosi ennen kuin tuosta yli pääsee. Nyt toisena vuotena äidillä rupeaa olemaan edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä tuosta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja istua miettimään kunnolla, kun aina on muu perhe ja arkihulinat päällä.
Siis itse ainakin haluaisin vetäytyä johonkin yksinäisyyteen kokoamaan itseni ja mietiskelemään rauhassa tapahtunutta.
syömään, teatteriin jne. jne.
Pahinta mitä voit tehdä on sanoa, että hän ei saisi surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen suru on ihan omanlaisensa. Jos menettäisin jonkun lapsistani, en varmasti ikinä ikinä ikinä pääsisi siitä yli.
Hyi hävetkää te, jotka vähättelette äidin surua. Vertaistuki on varmaan ainoa, joka oikeasti voisi auttaa.
sen kanssa voi oppia kyllä elämään. LÄheiseni äiti teki itsemurhan vuosi lapsensa itsemurhan jälkeen, niin rankkaa oli lapsen kuolema ja tällä äidillä oli toinenkin lapsi.
Niinkuin tietenkin isäkin ja sisaruksetkin.
Varmaan voisit parhaiten auttaa ihan kuuntelemalla sekä käytännön asioissa auttamalla että äidillä jää enemmän aikaa suremiseen. Jos suremisen työntää taustalle eikä tee sitä loppuun niin se joskus kyllä palaa vielä esille voimakkaampana kuin koskaan.