Mitä ihanaa on synnytyksessä?

On se vauvakin tietty ihan kiva ;)

helppo rasti, vaikka oli käynnistetty ja vauva yli 4 kg. Kesti noin 7 h 30 min siitä kun supistukset alkoi, ja aika meni ihan rattoisasti. Inhottavinta koko touhussa oli kanyyli :)

ja saat sen pienen, kovasti odotetun uuden perheenjäsenen rinnalle!

Koko muu maailma menettää merkityksensä. Rakkauden tunne on niin voimakas. Siihen ihanaan kuplaan mahtuu vain oma perhe.

on mielestäni kaikki positiivista! Eihän se lapsi ilman kipua tule maailmaan, mutta ainakin itselläni on se suurin "palkka" saada vauva rinnanpäälle. Sitä ihanaa tunnetta olen saanut aina odotella monenmonta kuukautta. (Meillä vauvat eivät ole tulleet maailmaan napin painalluksesta.)



Pientä tuhisijaa on niiiin ihana katsella, niiden ilmeitä. Valitettavasti nuo ihanat vauvat vain kasvavat liian nopeasti.

synnytyksessä vauvan lisäksi oli se kun tajusin että siitä selvisi hyvin ja se tunne että mielellään tulen uudestaankin synnyttämään. Ja se tunne miten hienoa on että sai maailman ihanimman olennon ihan itse aikaiseksi synnytettyä:)

Siinä itse väkertämisessä ei kyllä ole mitään ihanaa.

Kipuahan siinä toki tuntee, mutta synnytyskipu on hyvää kipua. Jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin. Itse olen lähtenyt joka kerta touhuun vailla valmista käsikirjoitusta ja tilanteen mukaan on menty. Sen olen päättänyt että olen koivillani ja liikun niin pitkään kun kykenen, koska tiedän, että pystyasento nopeuttaa synnytystä. Kipulääkkeissäkin on menty miedoimman kautta niin, että olen tilanteen niin vaatiessa pyytänyt jotain vahvempaa ja kuopuksesta en sitten edes ehtinyt saada, enkä tarvinnut, mitään. Ja se tunne kun sen vauvan saa rinnalle; jotain sanoin kuvaamattoman ihanaa.

tokihan se sattuu jne. mutta kaikki se unohtuu kun saa vauvan rinnalle, parasta synnytyksessä on se palkinto, elikkäs vauva =)



Viimeisin synnytys oli suorastaan kiva..Miehen kanssa juteltiin ja muisteltiin kaikkea, minä olin suihkussa pitkään, ja mies kaverina hikipäässä vieressä :D Meillä oli oikein mukavaa ja rattoisaa :)

mutta lopputulos on sen arvoinen. t kahden äiti

Mä ainakin olen päässyt synnytyksessä sellaiseen olotilaan, jossa ajelehtii irrallaan koko maailmasta. On kuin suuren aallon matkassa joka kuljettaa hitaasti mutta varmasti kohti määränpäätä. Tää nyt on ehkä hiukan runollisesti sanottu mut en oikein tiedä miten sitä henkistä olotilaa muuten kuvaisi.



Mulla on synnytyksissä (kaikissa neljässä) ollut sellainen olo, että tämän homman mä osaan ja tiedän miten tää tehdään. Sellainen valtavan voimakas ja adrenaliinivimmainen voittaja-olo.



En yritäkään väittää etteikö synnyttäminen satu, ja olen ilolla nauttinut puudutusten suomasta lepohetkestä, mutta mulle se kipu itsessään ei ole ollut mikään iso juttu- jotenkin sen adrenaliinin läpi ei oikeastaan tajuakaan että sattuu. Kun sitten vasta lopuksi kun sattuu ihan hemmetisti... Mutta nimenomaan se fiilis, siinä on sitä jotain :)



Mun synnytykset ei ole olleet mitään oppikirjajuttuja, on ollut käynnistystä, imukuppia, sydänäänten laskua jne. ja parissa synnytyksessä henkilökunta on kyllä valitettavasti tehnyt parhaansa jotta synnytys olis mahdollisimman kamala. Suhtautuminenkin on ollut vähän sitä luokkaa muutaman kerran, että "annas kun minä hoidan tämän synnyttämisen-älä sinä puutu tähän (omaan synnytykseesi)" Näin vähän kärjistäen. Mutta kaikesta huolimatta, se tunne kun on osa luonnon kiertokulkua ja kun oma kroppa tekee just sitä mihin se on luotu - on se vaan hienoa!

ja ihanaa oli, että ne olivat niin helppoja. Voisin synnyttää vaikka kerran kuussa, jos joku huolehtisi yösyötöt ensimmäiset 4kk.

vauvan saaminen vihdoin viereen

miehen mukanaolo

vain ekassa synnytyksessä "jälkivaivoja" (muulloin ei siis repeämiä eikä muita ongelmia)





omat synnytykset eivät ikinä ole olleet lyhyitä tai helppoja mutta menisin silti aina vain uudestaan kun lopputulos on niin täydellinen.

ilokaasu ja epiduraali oli ihania.



Ponnistusvaihe oli kanssa aika ihana. Avautuminenhan siinä on kaikkein kauheinta tai mulla ainakin oli.

- synnytyksessä on kivaa se "voittajaolo" josta joku jo kirjoittikin

- jännitys ja kokemus vertaa vaikka laskuvarjohyppyyn. Siis jotain ainutlaatuista, hieman pelottavaakin ja jotain mitä et voi titää etukäteen tarkasti vaan täytyy kokea ja mennä vaan mukaan

- vauva rinnalla ja olo "minä tein sen"

- saada jatko sukupolvien ketjuun ja liittyä itse siihen synnyttäneiden ketjuun

- tavallaan kokeilla rajojaan siis kivun, jaksamisen jne. kanssa



Ja minulla takana kolme synnytystä joiden kestot ovat vaihdelleet 32 h- 40 min. Ekassa ebiduraali ja seuraavissa ei mitään lääketiteellisiä kivunlievityksiä ole tarvinnut tai sitten ei ole keretty antaa. Helpolla olen päässyt synnytyksistä.

mutta muutenkin synnytys on ihan ok.



Sattuuhan se on mutta ihanaa on mm. se odotuksen ja rakkauden tunne.

Ma olen myoskin molemmissa synnytyksissa saanut todella hyvaa hoitia ja oli ihan kiva olla hetki hossotyksen ja huolenpidon kohteena.

Kivut oli ennen epiduraalia aivan hirvittävän tuskaiset mutta epiduraalin jälkeen saatoin vitsailla ja nukkuakin.



Sitten synnytyksen jälkeen ihanaa on ollut saada se oma lapsi siihen rinnoille ja lähelle. Se on sanoinkuvaamaton tunne.

epiduraalin voimalla ja synnytykset ovat käynnistetty ja jotenkin ulkoapäin ohjailtu fiilis. Mutta hyvin on mennyt ja vauvat on niin ihania. Kolmas käynnistyikin ihan itsellään ja synnytys eteni vaivattomasti aivan kuin itsestään. En osannut pyytää/ vaatia kivunlievitystä, kun syvä hengitys auttoi minua supistuksen tullessa niin hyvin (en väitä etteikö olisi ollut kipeitä, osasin vain ottaa kivun vastaan niin luonnollisesti, kuten kätilökin kertoi) Kun lopulta olo oli niin tuskainen, että olisi pitänyt saada jotakin vaikka väkisin, niin olikin jo ponnistuksen aika. Olin niin iloinen (kipuineni), että sain ruveta ponnistamaan, että ponnistus meni lähinnä hymyillessä ja lapsi oli minuutissa maailmassa. Ihana luomusynnytys!

Takana kaksi synnytystä, toinen vaikea asentovirheen takia, siitä ei jäänyt kivoja muistoja.



Toinen luomusynnytys ilman kivunlievitystä, oli mahtava tunne kun pystyi itse hallitsemaan tapahtumia ja oli se toimija siinä koko hommassa. Samanlaisen kokemuksen haluaisin uudestaan...