Ystävä pitää lapsilleen liian kovaa kuria
Ystävälläni on poika joka on ensimmmäisellä luokalla. Lähes joka päivä koulun jälkeen poika joutuu tekemään läksyjen lisäksi ylimääräisiä matikan tehtäviä, koska äiti vaatii että pojan pitää olla hyvä koulussa. Nyt hän oli saanut hyvän arvosanan matikan kokeesta, mutta se ei äidille kelvannu. Sätti poikaa "tämän laisia kokeita et enää kotiin tuo, minä en tätä allekirjoita" jne ja laittoi pojan laskemaan lisätehtäviä, kavereitten odottaessa ulos leikkimään.
Lapsi saa lähes aina huudot ulkoota tultaessa - vaatteet ovat likaiset, märät tai mitä nyt milloinkin.
Ovikelloakaan lapsi ei äidin mielestä osaa soittaa, jos lapsi painaa kelloa useamman kerran niin äiti huomauttaa siitäkin.
Ruokapöydässä lapset joutuvat istumaan "kuin armeijassa" (lapsia on useita). Ei saa murustaa, kyynärpäät oltava pöydällä, tuolissa ei saa kääntyillä jne. Ymmärrän kyllä hyvät pöytätavat, mutta mielestäni hän menee liiallisuuksiin.
Iltapesulle mentäessä äiti tulee vessan ovelle vahtimaan hammaspesua jne ja aina siitäkin löytyy jotain moitittavaa.
Tässä muutamia tilanteita. Äidillä menee omien puheittensa mukaan hermot, koska lapset ovat niin vaikeita. Lapset ovat mielestäni kilteimmästä päästä, eivätkä erityisen vaikeita.
Mielestäni hän pitää liian kovaa kuria, vaatii liikaa ja itse aiheuttaa vaikeudet. Poika joka on nyt ekalla koulussa on alkanut oireilemaan. Hän yökastelee, varastelee ja valehtelee. Äiti ei näe omassa käytöksessään korjattavaa.
Kuinka sanoa ihmiselle asiasta? Monet muutkin ovat kanssani samaa mieltä että kuri ja vaatimukset ovat liian kovia, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään. Olen yrittänyt asiasta sanoa, mutta hän kommentoi, että mistä minä tiedän kun minun lapseni eivät ole kouluiässä. Välillä tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta se olisi ehkä jo ylireagointia?
Kommentit (25)
ehkä sun kannattaa vaan uudelleen ottaa asia puheeksi.. siis ystävälliseen sävyyn ja rakentavasti jotenkin. lastensuojeluilmotus on varmaan tässä tapauksessa ylireagointia.
anna joku konkreettinen esimerkki. lisäks vois huomauttaa että aikuisetkaan ei ole täydellisiä ja että joskus sattuu vahinkoja esim. vaikka hampaat unohtuu pestä kokonaan
ehkä ystävälles vois myös muistuttaa positiivisesta palautteesta ja positiivisesta kannustamisesta ja palkinnoista!
totea vaikka alkuun että arvostat että kasvattaa, mutta..
antaako äiti kuitenkin läheisyyttä ja hellyttä lapsilleen?!
sitten vasta annat sanoa sen jotain!
Puhu hänelle. Ei mun lapsen tartte saada hienoja numeroita, läksyt on toki tehtävä ja otettava koulu tosissaan. Minusta meni tosi hyvin kun matiko testissä sai 45/50, itse harmitteli paria tyhmää huolimattomuusvirhettään.
Meillä ainakin huumori ja vitsailu tuottaa parempaa tulosta kuin huutaminen.
Mun lapsi on nyt 9v ja vasta nyt olen lopettanut hampaiden pesussa auttamisen. Hammaslääkärin mukaan itse pystyy pesemään sitten kunnolla, kun käsialakirjoitus sujuu, silloin on lapsen hienomotoriikka riittävällä tasolla.
Ja tottakai ekaluokkalaisen hampaidenpesua pitää vahtia, auttaakin siinä. Muuten ei tule puhdasta.
Kiva kuulla että vieläkin löytyy vanhempia, jotka oikeasti välittävät lapsistaan.
ja valehtelu on hyvinvoivan lapsen ja onnistuneen vanhemmuuden merkkejä, toisten mielestä ei.
Jos kyseinen äiti ei halua arvioida kasvatustapojaan, ei siinä sivullisen kommentointi auta.
Missään nimessä ei lastensuojeluilmoitukseen ole perusteita, jos kyse ei ole kurittamisesta tai laiminlyömisestä - ja siitähän et kerro mitään.
Mitä varastamiseen ja valehteluun tulee, niin liika kurinpito kyllä VOI poikia epärehellisyyttä muualla: lasta ei ole kasvatettu empatiaan vaan "silmänpalvontaan" eli olemaan ulkokohtaisesti kiltti ilman sisäistettyä kykyä rakastaa ja tuntea myötätuntoa.Ja jos äiti on kovin ankara, tulee ehkä houkutus valehdella tapahtumista koulussa/pihalla. En kuitenkaan osaa sanoa, onko tuon lapsen kohdalla kyse siitä vai pelkästä ikäkauteen kuuluvasta kohelluksesta.
Kärjistetyllä tavalla toki, mutta niinhän tapa vaatisikin. :)
Monia asioista mainitsemistasi en hyväksy. Esim. koulutehtävissä pitää aina suhtautua kannustavasti ja tukea, ei sättiä tai moittia. Muuten tuhotaan takuulla positiivinen suhtautuminen koulutyöhön. Lisätehtävät eivät ole tarpeen mikäli opettaja on pätevä.
Ulos laitetaan sellaiset vaatteet, ettei likaantuminen/kastuminen haittaa. En silti halua lasteni menevän lätäköihin pyörimään.
Vaadin kauniit pöytätavat. Kun ne on aikanaan opeteltu, niihin ei tarvitse enää puuttua kuin satunnaisesti muistuttaen.
Lapsistani saan hyvää palautetta kaikkialta. He osaavat kauniit tavat. Yritän myös opettaa heille sen, että kaikki muut eivät osaa käyttäytyä ja näihin ihmisiin voi suhtautua heidän ansaitsemallaan tavalla.
Tiedän, että osa matkani varrella tuntemistani ihmisistä on pitänyt minua liiallisena kurinpitäjänä. Olen kuitenkin saanut tällaisiltakin ihmisiltä tietyissä tilanteissa palautetta, että olin sittenkin oikeassa kun aikanaan opetin ja jaksoin vaatia. Ovat näet nähneet matkan varrella sen toisen kasvatusperiaatteen tuloksia ja todenneet, että sillä ei ainkaan ole hyviä seurauksia.
Korostan kuitenkin, että vaatimusten ohella on oltava moninkertainen määrä positiivisia asioita. Lämpöä, läheisyyttä, rakkautta, halauksia, kauniita sanoja... Mutta se on osa hyväksi ihmiseksi kasvattamista.
Läheisyys ja hellyys näkyy silloin kun muita ihmisiä (vieraampia) on paikalla. Hoitoon, tarhaan, kouluun jne vietäessä äiti pyytää lapsia halaamaan. Muulloin en ole nähnyt. Itse olen sen verran läheinen ettei minun läsnäollessani "normaalista poikkeavia" käytäntöjä harrasteta.
Hyvät asiat ja teot huomioidaan niin, ettei niistä kommentoida. Asioihin puuttuminen ja niiden huomioiminen on lähes poikkeuksetta negatiivista.
Kyynärpäistä kommentoivalle: äidin mielestä lapset eivät silloin sotke mikäli istuvat tuolin kanssa niin lähellä pöytää mitä pääsee ja kädet kunnolla pöydällä.
Mikäli tuo joidenkin mielestä on normaalia kasvattamista ja välittämistä, niin ok. Mielestäni lapset jossain määrin pelkäävät äitiään, eivätkä käyttäydy luonnollisesti.
Itsekin olen sitä mieltä että lastensuojeluun ilmoittaminen olisi jo ylireagointia, mutta sitä lähipiiri harkitsee. Täytyy vielä yrittää löytää muita keinoja...
lapsen isä tapaa lapsia hyvin harvoin. Äidin mielestä isä kasvattaa lapsia huonosti ja on evännyt tapaamisoikeudet. Asuu toisella paikkakunnalla.
Näen itsekin hänen kasvatuksessaan paljon hyviä asioita, mutta lapsille huutaminen, rääkyminen ja jatkuva negatiivinen palautteen anto tuo pahaa mieltä. Käsiksi ei ole tietääkseni koskaan käynyt, mutta on uhannut fyysisellä puuttumisella mikäli lapset eivät tottele.
sehän on hyvä asia, juuri niin että taustalla on sitten sitä läheisyyttä jne.
ei ole koskaan hyvä jos äitiä pelätään. voi jäädä moni juttu kertomatta äidille mikä pitäisi kertoa jos äitiä pelätään.
jos kerran olet niin läheinen kun sanot ja lähipiiri harkitsee lastensuojeluun ilmottamista niin puutu sinä vielä..
onko sinulla itselläsi lapsia? kuinka sinä heitä kohtelet? kokeilepa kohdella lasten äitiä samalla tavoin kun hän kohtelee lapsiaan. esim. kun hän keittää kahvit huudat/valitat tms. että on liian laihaa /on liian vahvaa.. ja muutamaan otteeseen saman päivän aikana... ehkä hän havahtuisi?
Tuli mieleeni, kun muistin, että oma äitini suhtautui tiukasti eteisen kuraamiseen kengillä silloin, kun hän oli ollut koko päivän kotona ja siivonnut. Tavallisesti, kun hän oli töissä kodin ulkopuolella, hän ei välittänyt ainakaan tuommoisesta pikkuasiasta huomauttaa.
Mitä kouluarvosanoihin tulee, niin ainakin meidän lapsen opettaja on sanonut mulle vanhempainillassa suoraan, ettei koulussa ole tärkeää se, mitä arvosanoja saa kokeista, vaan se, että oppii oikeasti jotakin. Tarkoitus on, että lapsi oppii ajattelemaan ja ymmärtää lukemansa.
Oma äitini oli aika tarkka koenumeroistani, mistä oli se seuraus, että koetin parantaa niitä, vaikka aine ei olisi tuntunut yhtään kiinnostavalta. Se kaduttaa nyt aikuisena: sen sijaan että olisin keskittynyt enemmän niihin aineisiin, jotka koin oikeasti kiinnostaviksi, hajotin energiaani sellaiseen, mikä oli äidin mielestä tärkeää.
Nyt aikuisena, muutama kymmenen vuotta myöhemmin, voin vilpittömästi sanoa, ettei se ollut viisasta.
Mä kanssa muistan hyvin vanhan sukulaiseni ohjeen, että perheenjäsenille pitää puhua samalla lailla kuin ystäville.
hyvä kasvattaja mutta onkin ihan hirveän huono. Hankala tilanne. Laiminlyöntiin on helpompi puuttua kuin ylikontrollintiin. Tulee mieleen, että paras lääke tilanteeseen olisi oma elämä äidille. Että hänet saataisiin innnostumaan jostain muusta kuin lasten kyttäämisestä. Tuntuu että lapset ovat taas kerran tämän ihmisen minän suora jatke ja onnistumisen mitta.
Lapsistani saan hyvää palautetta kaikkialta. He osaavat kauniit tavat. Yritän myös opettaa heille sen, että kaikki muut eivät osaa käyttäytyä ja näihin ihmisiin voi suhtautua heidän ansaitsemallaan tavalla.
Kuulostaa hitusen pahalta minun korvaani...
tässä on tullut jo hyviä vinkkejä miten lähestyä asiaa.
Minullakin on lapsia, ei tosin vielä kouluiässä olevia. On monia asioita missä pyrin kasvattamaan heitä kuten ystäväni omia lapsiaan, mutta yritän tehdä sen ystävällisesti ja rakentavasti, en negatiivisesti ja huutamalla. Enkä vaadi lapsiani olemaan täydellisiä. Ymmärrän toki että joskus menettää hermonta, niin käy minullakin, mutta että jatkuvasti puhutaan töykeästi, sätitään ja nähdään ainoastaan huonot asiat..
Ystäväni hermonsa menettäessä kiroilee lapsilleen, tästä olen huomauttanut häntä monesti hyvin tiukasti koska en sitä hyväksy.
Äiti käy vuorotöissä mitkä on hyvin epäsäännölliset. Välillä on viikko tai pari ilman työvuoroja, sitten saattaa olla sama jakso päivä- ja yövuoroja. Toki on väsynytkin noilla työjaksoilla, mutta lapsiaan kohtelee samalla tavalla on ollut töissä tai ei.
Kuulostaa hitusen pahalta minun korvaani...
että äiti on kieltänyt isää tapaamasta lapsiaan. Miksei isä tee mitään???
olen kanssasi samaa mieltä. Täytyy vielä korostaa, että meille hoitoon tullessa lapset käyttäyvät erinomaisesti. Eli siis paljon on hyvääkin hänen kasvatuksessaan. Täytyy yrittää vielä puhua hänelle, vaikka haukut ja huudot tulenkin niskaani samaan... sitten on ainakin yritetty.
hyvä kasvattaja mutta onkin ihan hirveän huono. Hankala tilanne. Laiminlyöntiin on helpompi puuttua kuin ylikontrollintiin. Tulee mieleen, että paras lääke tilanteeseen olisi oma elämä äidille. Että hänet saataisiin innnostumaan jostain muusta kuin lasten kyttäämisestä. Tuntuu että lapset ovat taas kerran tämän ihmisen minän suora jatke ja onnistumisen mitta.
En nyt ota kantaa, mutta minulle aikanaan huudettiin 9- koetuloksista, "etkö sä nyt totakaan osannut". Luin pakkomielteisesti saadakseni hyviä numeroita. Liekö tästä ollut seurauksena, että minulle kehittyi pakko-oireinen häiriö, ja kun en pystynyt kertakaikkiaan suoriutumaan siitä, mitä itseltäni vaadin, lopetin lukion alkuunsa, kävin rimaa hipoen ammattikoulun, sairastuin masennukseen ja nyt alle nelikymppisenä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Totta kai lasta pitää kannustaa lukemaan, mutta hirveää on antaa viesti, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Kyllähän mä ymmärrän, että jos nelosesta vähän jo huudettaisiin, mutta ap sanoi lapsen saaneen ihan hyvän numeron, ja huutoa..
Kiva kuulla että vieläkin löytyy vanhempia, jotka oikeasti välittävät lapsistaan.