Lue keskustelun säännöt.
Epäilen, että tuttavan lapsi on lievästi kehitysvammainen.
05.10.2009 |
Kyseessä uudehko ystävä, jolla 4-v poika kuten minulla. Lapset ovat samassa hoitopaikassa ja lisäksi menemme silloin tällöin yhdessä ulos leikkimään. Muutama asia pojassa kuitenkin "häiritsee". En saa hänen puheestaan juuri mitään selvää, ääni tulee matalana ihan kuin keuhkojen pohjalta ja lisäksi kuin pojalla olisi peruna suussa. Pojan liikkeet ovat jotenkin haahuilevia ja varkkaisia ja poika vaikuttaa vähän lötköltä. Välillä kävelee sulkumerkin muodossa ja käsi roikkuu rentona ranteesta. Suu on usein auki ja kuolaa suupielessä. Poika kutsuu minua _aina_ äidiksi. Oma lapseni korjaa, ettei kyseessä ole sun äiti vaan mun, mutta edelleen poika kutsuu minua heti perään äidiksi.
Olenko mä hullu kun ajattelen, että poika pitäisi tutkia? Olen itse viettänyt lapsuuteni kehitysvammaisten keskellä ja "oireet" vaikuttaa liian tutuilta.
Pitäisikö asia ottaa puheeksi pojan äidin kanssa? Uskoisin, että hän olisi maininnut, jos olisi huomannut lapsessa jotain outoa/lapsella olisi diagnoosi. Mutta tiedättehän miten omaa lasta katsoo eri tavalla. Suomessa jättäisin asian ja uskoisin, että pk henkilökunta huomaa ja ottaa puheeksi, mutta koska asumme ulkomailla (ko. lapsi suomalainen kuten omanikin) epäilen, että eivät huomaa esim. puheessa mutään outoa (poika ollut päiväkodissa vasta puolisen vuotta ja oppinut englantia hitaasti tukiopetuksesta huolimatta). Oma lapseni, joka kyllä kielellisesti lahjakas osaa parin viikon päiväkodissa olon jälkeen enemmän.
Kommentit (6)
Poika voi olla lievästi autistinen ja hänellä voi jopa ollakin diagnoosi. Oma lievästi autistinen poikani käyttäytyy joskus kuvailemallasi tavalla.
Ota asia puheeksi äidin kanssa, äiti kun voi olla "sokea" lapsensa käyttäytymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ei sulle suoranaisesti kuulu.
äiti kyllä yleensä huomaa/vaisoaa jos kaikki ei ole kunnossa.
Voisitko yrittää ensin puhua kautta rantais/yleisellä tasolla aiasta? Kun sulla tuota taustaakin on?
äiti ei vain halua asiasta kanssasi puhua.
En todella voi olla varma asiasta, jotenkin vaan on tullut tunne, että poika ei ole ihan ok.
Nuo voimakkaammat merkit kuten sulkumerkkikävelyn ja käden roikottamisen olen huomanut päiväkodissa. Puhe on epäselvää aina, mutta toki äitinsä sitä ymmärtää. Leikkipaikalla poika käyttäytyy mielestäni aina suht normaalisti.
Olen tuntenut äidin noun puoli vuotta, fiksu ja hyvinkoulutettu ihminen kyseessä, taatusti hyvä ja huolehtiva äiti, muttei mikään "maailma pyörii mukuloiden ympärillä" tyyppi.
Voi toki olla, että äiti ei halua puhua kanssani asiasta, mutta jos ei, niin ihmettelen, sillä niin monen kirjavia ollaan kaffetellessa ja hiekkalaatikolla juteltu nimenomaan lapsiin liittyen. Olen mm. eka miehensä jälkeen kenelle hän kertoi olevansa raskaana jo ennen kun asiasta 100% varmuutta oli (rv5). Ja jos tosiaan poika on autistinen tai muuten kehitysvammainen, niin kyllähän se jossain vaiheessa tavalla tai toisella näinkin pienissä ympyröissä (tavataan päivittäin päiväkodissa ja n. kolme kertaa viikossa muuten) silmille rävähtää.
ap
tuo tarttis äidin kanssa puhua jos olet varma diagnoosista. ihan siis lapsen takia että saisi hoitoa/kuntoutusta. mutta järkkyä olisi jos lapsi onkin terve. otappa äidin kanssa keskustelunaiheeksi ylipäänsä vammaisuus, ehkä hän sitten kertoo epäilyksistään, vaikea uskoa ettei oma äiti huomaisi mitään. itse ainakin tarkkailen koko ajan lapsiani josko heissä olisi jotain poikkeavaa. pienestäkin merkistä veisin tutkittavaksi.