Oletko lukenut A-L Härkösen Ei kiitos?

Odotin jotain räväkämpää. Mieheni luki sen myös ja piti sitä oikein hyvänä, mistä olin aika yllättynyt.



Jostain syystä päähenkilö näytti mielessäni Sanna Kiiskeltä.

en pitänyt minäkään. Jotenkin tosi ennelta-arvattavaa ja hänelle niin tyypillistä "sosiaalipornoa". Häräntappoaseen jälkeen en ole pitänyt hänen tuotannostaan. Varsinkin se kirja hänen sisarestaan sai suorastaan oksentamaan, no joku osaa rahastaa...

vaikka yleensä Härkösen tyylistä olen pitänyt, tämä opus oli kylmä ja kalsea, ihmiset muovisia. En nauranut juuri kertaakaan.

siinä iässä alkaa olla tuontyyppisiä ihmisiä Vaikka teet mitä niin et saa...

Ja on ensimmäinen kirja jota luen uudestaan. Aivan sairaaaaan hyvä kirja. Siis aivan todella hyvä, realistinen (paitsi ehkä hissikohtaus hieman liioiteltu sävyltään) ja hyvin kirjoitettu kirja. Avan upea!

Ihan mahtava kirja. Mutta voi uskoa, että hiukkasen arka teos on niille naisille, jotka elävät puutteessa ja jotka eivät uskalla käsitellä asiaa. Minä elän seksittömässä liitossa, mutta minulle asia ei ole tabu, joten kyllä kolahti. Ihan mahtava teos. Muutama vuosi sitten olisin varmaan kammonnut teosta, koska en oikein pystynyt puhumaan siitä, että minulle ei ole liitossani seksiä.

toisaalta ärsytti se nainen joka oli niin hiljaa eikä puhunut suoraan ukolleen, itse kun olen tälläinen paljon pienemmästäkin nalkuttaja

Se oli aika ennalta-arvattava. Oli viihdyttäviä kohtia, mutta kokonaisuutena ei mitenkään hyvä mielestäni.

En pidä.

ja kyllä pidin.

Tykkäsin. Taidankin napata tosta hyllystä yövuoroon mukaan sen, vois lukea uudelleen!

Pidin kirjasta vaikka se olikin aika ennalta-arvattava. Minusta mukavaa lukemista. Myös minun mies luki sen. Hän ei niin tykännyt siitä. Luemme usein saman kirjan peräkkäin.

ensi alkuun tykkäsin koska oli niin valitettavan paljon samankaltaisuutta omaan elämääni, ja toisaalta huumoria myös, loppua kohden oli vähän tekemällä tehty, varsinkin se sivusuhde. Ja loppuratkaisu ei ollut ihan uskottava mutta ainakin edes lohdullinen.

Ihan ok.

Joku sanoikin että paikoittain viihdyttävää mutta en pidä erityisesti Härkösen tyylistä.

pidän Härkösen tyylistä mutta itse tarina ei sytyttänyt ollenkaan. Ehkä siksi ettei itsellä ole mitään vastaavia kokemuksia. Ja oli tosiaan ennalta-arvattava. Kuitenkin siitä jäi lukemisen jälkeen jotenkin tyhjä olo.

rohkeaa ottaa tuohon aiheeseen kantaa. Jotain kuitenkin jäi puuttumaan. Olisiko Härkösellä rohkeus loppunut kesken? Timo Hännikäisen Ilman on myös hyvä, parempikin kuin Härkösen kirja. Mutta Härkösen Heikosti positiivinen on ihan yliveto. Olen lukenut ja selaillut sitä varmaan "satoja" kertoja. varsinkin silloin kun nuorin lapseni oli vauva.

ja kelpo ajankulu (luin sen yhdeltä istumalta junassa viime talvena) mutta liian ennalta-arvattava, aivan kuten moni on jo sanonut.

Kirja on viihdettä. Sujuvaa, rullaavaa kieltä.

Uskottavaa kerrontaa.

Samastuin täysin päähenkilöön ja nauroin paikoin ääneen.



Ei nämä Härköset ehkä mullistavaa kirjallisuustaidetta ole, mutta herkullista ajanvietettä kylläkin.

Hauskasti kirjoitettu rullaava tarina. Mikäs siinä lukiessa. Ei nyt tietenkään mikään klassikko, mutta hyvää viihdettä!



Nauroin ääneen monissa paikoissa ja vaikka itselläni ei samanlaista ongelmaa olekaan, oli hahmoon helppoa samaistua.



Ainoa kohta mitä ihmettelin oli se, jossa Härkönen kuvaa päähenkilöä pitkäksi pulleaksi, painoa hänellä oli muistaakseni 65kg, siis päähenkilöllä.



Härkönenhän on itse megapieni, joten ei ehkä ymmärrä, että esim 270cm/65kg nainen ei ole lihava, vaan hoikka.

Jotenkin se päähenkilönaisen munankipeys meni yli... Kun tuntui, ettei se voinut kokea itseänsä kokonaiseksi, ellei ollut muna p****ssa tai vähintään suussa.



Tuntui jotenkin vieraalta moinen munafanaattisuus.