Kaksikielinen lapsi on kielellinen akrobaatti

Olen itse kaksikielinen (suomi ja ruotsi) ja vaikka minut on älykkyystesteissä mitattu kielellisesti erittäin älykkääksi, koen etten osaa kumpaakaan kieltä kunnolla. Jopa tänne vauva-palstalle ajatusten kirjoittaminen tekstiksi aiheuttaa tuskaa.

kaksikielinen, muttei osaa kumpaakaan kieltä syvällisesti. Vähänkin vieraammat sanat kummallakin kielellä tuottavat vaikeuksia. Esimerkiksi runous yms.



Hän on suomi-ruotsi -kaksikielinen. Hän on kielellisesti lahjakas, koska oppi vieraan kielen englannin todella hyvin koulussa. (10 ja laudatur)



Koen, että syvällinen osaamattomuus on puute ja siksi lapsemme ei ole kaksikielinen.

ikinä antanut vanhemmilleni anteeksi, jos olisi ollut mahdollista kasvaa kaksikieliseksi ja he eivät olisi käyttäneet sitä. Kaikki meistä eivät ole kielellisesti lahjakkaita enkä usko että sillä, että miehesi ei osaa syvällisesti käyttää kumpaakaan kieltä on varsinaisesti mitään tekemistä kaksikielisyyden kanssa. Minunkin mieheni on kaksikielinen, on tosin oppinut suomen vasta muutaman vuoden iässä, mutta puhuu sitä lähes virheettömästi. Hänkään ei ole mikään syvällinen kielenkäyttäjä, mutta se johtuu ihan siitä, että hän ei esim. ole koskaan ollut kovin innostunut lukemisesta tai mistään muustakaan kielentajua kehittävästä asiasta.



Oma lapsemme taas on kielellisesti varsin edistynyt, puhunut varhain paljon ja taidokkaasti. Rakastaa kirjoja ja tarinoita enkä huomaa mitään puutteita kummankaan kielen käytössä.



Ja kerrottakoon vielä, että olen itse kieli-ihminen eli minulla on akateeminen loppututkinto alalta, joten uskon osaavani asiaa objektiivesti arvioida.

Muistan lukeneeni, että useampaa kuin yhtä kieltä puhuvien lasten aivot kehittyvät nopeammin ja paremmin, kun he joutuvat taiteilemaan kahdella kielellä. Hurraa nollatutkimukset! Joku järjestö/yhteisö takuulla maksoi tämänkin väitöksen tekemisen?

Totta tuo on. Meilla on kaksikieliset lapset ja uskomatonta se on miten ne kayttaa kielia jo hyvin nuoresta.

jonka mukaan kaksikielisillä lapsilla ei ole kumpikaan näistä kielistä kuitenkaan yhtä hyvä kuin yksikielisellä.

Mutta kuten edellinen, minakin allekirjoitan nuo ominaisuudet meidan kaksikielisille lapsille.

joskus ihmetyttää miten hyppäävät kielestä toiseen, en tiedä miten paljon ajatustyö tapahtuu kullakin kielellä...

Mielenkiintoita seurata tätä.

Mutta mieleeni on jäänyt, että meillä oli lukioluokilla monta suomenruotsalaista, joilla kenelläkään ei ollut kummastakaan kielestä kymppiä (itselläni oli kummastakin, olen "yksikielinen").

Kaikki 3 ovat myös alkaneet puhumaan erittäin aikaisin ja tätä myös perustellaan sillä, että lapsi joutuu alusta asti erottelemaan kahden kielen eroavaisuudet ja äänteet. Aivot siis näilä osin kehittyvät "pidemmälle" kuin yksikielisten lasten.



Tuota koulunumeroiden kommenttia ihmettelen... Koulunumerothan on usein ulkoaopettelemalla saatuja. Ei kaikilla yksistään suomenkielisillä ole äidinkieli 10, ei myöskään kaksikielisillä. Eli heillä nuo kielet eivät ole kouluopeteltuja vaan molemmat kielet ovat äidinkieleatasoisia käyttökieliä (mikäli kaksikielisyys on hyvin tasapainossa!).



t. Kaksikielisyys on rikkaus, jonka toki itsekin olisin toivonut lapsena saavani (nyt joutuu opettelemaan, eikä minusta ikinä tule täysin kaksikielistä)

mä taas olen kuullut että ns. "puolikielisiä" on oikeasti vain tosi vähän. Useimmilla kaksikielisillä toinen on ns. ykköskieli ja samaa tasoa kuin yksikielisillä, toinen "kakkoskieli" ja vähän heikompi (kuitenkin yleensä parempi kuin jollain joka olisi opiskellut kyseisen kielen vasta paljon myöhemmin).

jonka mukaan kaksikielisillä lapsilla ei ole kumpikaan näistä kielistä kuitenkaan yhtä hyvä kuin yksikielisellä.

pelättiin juuri sitä ns. puolikielisyyttä. Mutta aikojen saatossa tietämys kaksikielisyydestä on lisääntynyt ja nykyisin ollaan sitä mieltä, että kunhan ollaan johdonmukaisia eli yksi ihminen puhuu yhtä kieltä, niin kielenkehitykselle ei kaksikielisyydestä ole haittaa päinvastoin. Ja minullakin on täällä kotona erittäin onnistunut todistekappale kaksikielisyydestä. Ei mitään viivästymää tms. puheessa ja kumpikin kieli sujuu erinomaisen hyvin.

Itse olen ihan suomenkielinen eikä minullakaan ole ikinä ollut äidinkielestä kymppiä. Itse asiassa, äidinkielennumeroni taisi olla 8 koko peruskoulun ja lukion.

Mutta mieleeni on jäänyt, että meillä oli lukioluokilla monta suomenruotsalaista, joilla kenelläkään ei ollut kummastakaan kielestä kymppiä (itselläni oli kummastakin, olen "yksikielinen").

kaksikieliseksi, mutta hitaasti se näyttää tapahtuvan. Ikää on toistaiseksi hieman päälle 2 vuotta ja puhetta ei tunnu tulevan kummallakaan kielellä yksittäisiä sanoja lukuunottamatta. Ymmärtää kuitenkin molempia moitteettomasti.



Kaksikielisyys on ihana asia ja todellinen lahja lapselle.

Kauheinta on esim kaupassa kuunnella vanhempien saiansaksaa: va kostar maksalaatikko, jätte kiva juttu. Koettakaa puhua puhdasta kieltä mkä se nyt onkin. Tuon tuloksena kielipuoli lapsi kahdella kielellä!