Lue keskustelun säännöt.
Uskonto ja seksuaalisuus!
02.10.2009 |
Minulle on käynyt niin, että uskonnollinen taustani on pilannut seksuaalisuuteni. Vaistotoiminnoille ei ole ollut sijaa, kun aina on ollut tietyt moraaliset velvoitteet ja vaatimukset, jotka kumpuavat uskonnosta, taustalla rajoittamassa.
Kannattaisiko vielä tässä vaiheessa hajoittaa lapsilta perhe, jotta voisin hakea itselleni sopivaa kumppania?
Kommentit (26)
Parasta olisi, jos rooleja voisi vaihdella. Ehkä syyttelen muita valinnoistani, koska rauhaani valita itse on häiritty?
Ei kukaan elä tyhjiössä. Aina on ympäristö, joka vaikuttaa, enemmän tai vähemmän. Suomessa ketään ei silti pakoteta avioon.
Lisäksi uskovaiset ovat iskostaneet päähäni ajatuksen ikuisesta avioliitosta, jossa puolison täytyy olla se oikea, jos kerta naimisiinkin on menty! Voi kait ihminen tehdä virheen mennessään naimisiin? Miksi en ole tullut yhdeksi lihaksi puolisoni kanssa? ap ap
Tämä ateisti ei ole tullut yhdeksi lihaksi, vaikka puoliso on kovin rakas. Ehkä löytäisi paremman, ehkä et. Sen toisen aknssa olisi voinut mennä sukset ristii muista syistä jo paljon aikaisemmin ja pahemmin. Tai sitten ei. Me valitsemme tiemme tai ajaudumme jollekin polulle koko ajan ja niitä muita mahdolisuuksia ja niiden seurauksia on ihan mahdoton selvittää jälkikäteen.
Mieti mitä NYT haluat ja mihin olet valmis tyytymään. Unohda menneet, valinnat on tehty ja siitä pistestä nyt lähdetään. menneestä voi oppia, mutta siinä piehtaroiminen ja syllisten hakeminen on vain kuluttavaa sinulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehdotan, että avaat keskustelun miehesi kanssa (syyttelemättä), tavoitteena elämäsi parantaminen. Se "parempi" voi olla liiton jatkuminen parempana tai ero, mutta elämänkumppanillasi on oikeus tietää, että olet tyytymätön ja mahdollisuus ottaa siihen kantaa."
Voin tehdäkin näin. Kiitos!
ap
"Mieti mitä NYT haluat ja mihin olet valmis tyytymään. Unohda menneet, valinnat on tehty ja siitä pistestä nyt lähdetään. menneestä voi oppia, mutta siinä piehtaroiminen ja syllisten hakeminen on vain kuluttavaa sinulle itsellesi. "
Kiitos tästäkin!
ap
miksi olet elänyt aiemmin haluten miellyttää muita uskaltamatta tehdä oman elämäsi ratkaisuja sen mukaan, minkä itse koet oikeaksi.
Minkä ikäinen olet? Oletko ehkä kasvamassa sellaiseksi ihmiseksi, joka syvimmältäsi olet ja mikä ei ole saanut tulla esiin aiemmin? Ennen kuin teet isoja ulkoisia ratkaisuja, käy ihmeessä keskustelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa, mitä haluat ja mitä seurauksia eri vaihtoehdoilla ja valinnoilla on elämääsi. Ja puhu miehesi kanssa - on reilua puhua ennen kaikkea hänen kanssaan, jota pohdintasi koskee, sen sijaan, että mietit asiat valmiiksi nettikeskustelussa ja yllätät miehesi yhtäkkiä loppupäätelmälläsi.
Oma uskova mieheni on kyllä erittäin hyväsydäminen sekä komea!! Kuvaa en voi valitettavasti laittaa:) Mutta siis huono seksielämäsi on vääristyneen kasvatuksen tulosta ei ainakaan oikean kristillisyyden.TErve kristillisyys näkee seksin Jumalan luomana lahjana,josta saa nauttia.
Miksi olet antanut muiden "häiritä rauhaasi valita itse"? Se on ymmärrettävää, jos on hyvin nuori, mutta aikuinen valitsee itse ja kantaa vastuun valinnoistaan. Eikä sillä ole mitään tekemistä uskon kanssa - kaikilla on omat viiteryhmänsä, jotka ovat jotain mieltä jäsenensä valinnoista.
Ikuinen avioliitto voi olla uskovaisten ihanne ja hyvä tavoite se on varmaan monille muillekin, mutta eihän se tarkoita muuttumattomuutta! Että ikäänkuin pysytään samoina häistä hautaan saakka. Ehdotan, että avaat keskustelun miehesi kanssa (syyttelemättä), tavoitteena elämäsi parantaminen. Se "parempi" voi olla liiton jatkuminen parempana tai ero, mutta elämänkumppanillasi on oikeus tietää, että olet tyytymätön ja mahdollisuus ottaa siihen kantaa.