Lue keskustelun säännöt.
Miksi ekaluokkalainen kiukuttelee koko ajan? Loppuuko se koskaan?
02.10.2009 |
Ekaluokkalainen poikani on alkanut käymään hermoon jatkuvalla kiukuttelulla. Ymmärsin ja jaksoin tukea ekat kouluviikot, sit mielestäni oli parempi vaihe. Nyt on taas kiukuttelu ja vetkuttelu alkanut. Tänä aamuna myöhästyi koulusta, kun vetkutteli aamutoimien kanssa. Ei ole varsinaisesti väsynyt aamulla, jaksaa nousta, mutta sit alkaa valitus, aamupala on aina vääränlaista ja epäreilua että pikkuveljet saa jäädä kotiin (2- ja 1-vuotiaat!). Katsoo telkkaria eikä usko kun sanon et pitää pestä hampaat, pukea ja lähteä. Sit kun menee omaan huoneeseen pukemaan, niin riisuukin vaan pyjaman ja rupeaa leikkimään tai lukemaan. Mulla siis nää kaksi muutakin lasta hoidettavana joten en voi vieressä vahtia joka sekunti, ja mielestäni ei pidäkään. Vaatteet annan aina valmiiksi ettei tarvitse niitä itse etsiä tai valita. Silti joka aamu pitää erikseen sanoa jokaisesta vaatekappaleesta. Koulun jälkeen alkaa sit kiukuttelu kun ei oo mitään tekemistä ja kun tietokoneella ei saa pelata ja yksin ei viitsi mennä ulos ja läksyjä ei jaksais tehdä jne jne. Hulluks tässä tulee!!! Tätäkö loppuelämä on, mikä tuota lasta oikein vaivaa? Oon koittanu olla rauhallinen, keksiä tekemistä, auttaa läksyissä, vaikkei ne hänelle vaikeita olekaan, kun osannu lukea jo kauan. Koulussa on kuulemma ihan kivaa ja kavereita on, mut asuvat sen verran kaukana ettei iltaisin voi nähdä kuin silloin tällöin.
Kommentit (8)
Meillä oli viime vuonna samanlaista ja poika vakuutteli että koulussa on kivaa, kunnes sitten vanhempainvartissa ilmeni että opettaja on kovasti huolissaan (poika ei tottele tunnilla, ei tee tehtäviä, valittaa ettei ole kavereita...). Kyllä se tilanne siitä onneksi parani vanhempien ja opettajan yhteistyöllä ja meillä on nyt innokas tokaluokkalainen.
Uskoisin että meillä ei poika ollut oikeasti koulukypsä (vaikka siis osasikin lukea, kirjoittaa ja laskea alle 100 olevia + ja - laskuja), vaan olisi oikeasti mieluummin ollut vielä pieni poika joka saa rauhassa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten olet yh = ahdistunut koti-ilmapiiri.
Olisin voinut kirjoittaa juuri noin. Ja todella pinna alkanut kiristymään. Mitään ei usko ja mikään ei kelpaa.
Olen kansa miettinyt, että mikä lasta vaivaa vai onko vika meissä vanhemmissa. Mitä pitäisi tehdä toisin?
Ajattelinkin, että otan yhteyttä opettajaan ja kyselen miten koulussa käyttäytyy ja toimii.
Toisaalta voi olla joku ohimenevä vaihe kun kaikki uutta (koulukaverit tosin pääsasiassa tuttuja entuudestaan) koulusysteemeineen ja iltapäiväkerhoineen. Varmasti pienellä ihmisellä paljon uutta omaksuttavaa.
Pitänee vaan itse yrittää pysyä tyynenä ja johdonmukaisena ja toivoa, että tämä ei ole pysyvä tilanne...
Aivan samanlainen vuosi takana. En tiedä onko tästä sinulle juuri nyt apua, mutta meillä tuo tilanne kesti koko ekeluokan ja nyt kakkosella, naps, lapsi on muuttunut. Kiukuttelu on vähentynyt normaaliin, läksyistä huolehtii paremmin ja vaatteet pukee vaan muutamasta kehoituksesta. Ei enää sano ettei mene kouluun jne. Tsemppiä, ehkä se teilläkin...
Aamut on hornaa ja iltaisin tavarat lentelee ja ovet paukkuu.
Opettaja on mukava, kaverit kaikki tuttuja ja muutenkaan ei pitäisi olla mitään.
Se on vain se suuri muutos joka rassaa aivoja. Ja äidin niskaanhan se sitten kaadetaan. Koskaan ei ole pikkusiskoaankaan kiusannut näin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks piru 1lk. Tyttö . :( En jaksa.
Miten on ekaluokalla kiukutelleet lapset muuttuneen ajan myötä. Onko kiukuttelut jääneet pois ja pärjäävät kotona ja koulussa?
oisko joku palkintosysteemi toimiva? harrastus koulun jlk?
kouluun lähdöstä en osaa neuvoo, mut iltapäivistä varmaan aika kuluis helpommin jos ois tosiaan niitä kavereita. pääsiskö joku teillepäin joskus leikkimään?