G: Ikävin/kamalin/surullisin sairaalamuistosi

olin lastenklinikalla os. 10 lähes vuoden, sieltä tai sitten lyhyempi keikka kun sain keskenmenon!



ps. miten pienesi kävi?

Mulla se kun olin ponnistanut vauvani ulos ja samantien kuulin että hän oli kuollut. Se itku kesti pitkään.

sairaalamuisto on se kun isäni sängyn vieressä valvoin ja kuolemaa odotettiin.

leikkauksesta toipuvaa äitiäni sairaalaan, ja siellä tulikin isä vastaan ja kertoi äidin kuolleen kymmenen minuuttia aiemmin komplikaatioihin.

hätäsektion jälkeen jouduin teholle ja olin "poissa" kauan.



Vauvalla kaikki hyvin! Onneksi. Itsellakin sit muutaman päivän päästä.

Olin synnyttänyt kohtuun kuolleen vauvan ja valvoin yön ja itkin.

vein yöllä ruumista ruumishuoneelle (olen sh) ja kirjatessani tuomaani ruumista huomasin, että edelle oli kirjattu vauva, joka oli elänyt 10 minuuttia.

7 elvytyskertaa ja poika elää yhä!! Tuosta nyt neljä vuotta, muttei se unohdu ikinä :o( Oli niin paha infektio, että 7 kertaa meni elottomaksi. Tänään jäljellä lievää ylivilkkautta ja puheenkehityksen viivästymää, poika 4 v

Toinen on vastasyntyneeni joutuminen teholle ja toinen esikoisen sairastuminen vakavaan tautiin, jonka vuoksi oltiin viikko sairaalassa. Silloin olin ihan sekaisin :(

kävin viimeisen kerran katsomassa isääni, joka oli joutunut sairaalahoitoon. Mielessäni on vieläkin yli 20 vuoden jälkeen mielikuva isästä istumassa sängyn laidalla, kun huoneen ovi menee kiinni. En nähnyt häntä enää elossa.



Kamalin ja ikävin muisto: esikoisen synnytystä käynnisteltiin yli 2 vrk. Valvoin säännöllisten supistusten kanssa oikeastaan koko ajan. Kun umpiväsyneenä pääsin saliin, suoneen tyrkättiin oksitosiinitippa, mikä sai aikaan helvetilliset tauottomat supistukset. Pyynnöilleni saada kivunlievitystä naureskeltiin. Ikävä kokemus, vaikka päättyikin onnellisesti terveen vauvan syntymään.